Suomen politiikka on alkanut kehittyä mielenkiintoiseen suuntaan usean muutosjanoisen pienpuolueen nostaessa päätään ruohonjuuritasolta eduskuntavaalitasolle. Pienten puolueiden ajamat selkeät muutostavoitteet saattavat tuoda vilkasta keskustelua ja tuoreita aloitteita nykyiseen sopeutumisjähmeyteen.
Velkapohjaisen rahajärjestelmän rakenteellisia vikoja korjaamaan pyrkivä Talousdemokraattinen Puolue pureutuu nykyisten rahoituskriisien ytimeen ja kampanjoi finanssisektorin sekä pankkien suunnatonta loisimista vastaan. Puolueen keulahahmon Lars Östermanin blogi: http://talousdemokratia.blogspot.com/
Piraattipuolueen taistellessa viihde-, ohjelmisto- ja tietoverkkokorporaatioiden monopoleja vastaan, Talousdemokraattien remontoidessa talousjärjestelmän mekanismeja ja uuden Vihreän Puolueen valvoessa kestävän kehityksen ehtojen toteutumista teollisuudessa, uskoisin vahvasti Suomen selviytyvän voittajana edessä häämöttävästä suosta!
Mielestäni Talousdemokraatit ovat tärkeä osa sitä uudistusta, jota Suomi tarvitsee siirtymävaiheessa kohti resurssipohjaista talousajattelua. Jos poliittinen toimiminen kiinnostaa sinua, suosittelen tutustumaan myös kyseisen pienpuolueen materiaaleihin. Talousdemokraatit eivät ole vielä virallinen puolue, vaan se kerää kannattajakortteja puolueen virallistamiseksi. Mikäli haluat auttaa kyseistä ryhmittymää pääsemään Suomen poliittiselle kentälle pelaajaksi, auta täyttämällä kannattajakortti ja lähettämällä se seuraavaan osoitteeseen:
Suomen Talousdemokratia ry / Österman, Emäsalontie 285, 06950 EMÄSALO
Kannattajakortin tulostettava versio tässä:
http://www.teapartisan.org/kannattajakortti.pdf
Kopioi tiedosto koneellesi ja paina "tulosta"-näppäintä avattuasi tiedoston.
Samalla postimaksulla lähettää helposti useammankin kannattajakortin, joten kysy myös lähipiiriltäsi, ovatko he valmiita allekirjoittamaan kannattajakortin. Kannattajakortin allekirjoittaminen ei sitouta osallistumaan puolueeseen tai sen toimintaan. Se on vain henkilökohtainen suostumus sille, että kyseisen kaltainen puolue sallitaan Suomen politiikkaan mukaan.
Nyt jos koskaan voi pitkästä aikaa todella vaikuttaa Suomessa tehtäviin päätöksiin!
http://talousdemokratia.fi/
http://www.piraattipuolue.fi/
http://www.vihreapuolue.fi/
24.11.2010
Musahypeä (mainos)
Laitetaan vähän bändipromoa väliin. Vakaat Kädet - Karnevaali (2010) sekä Tuomas - Vuosi Nolla (2010) saatavilla edelleen vakaatkadet@gmail.com
Ile Idästä julkaisee erittäin päräyttävän kokopitkänsä 2011 alussa (helmikuu?). Lisäksi uusi Vakaat Kädet levy on saanut jo kymmenisen kappaletta alleen, eli koko possen julkaisua voi odottaa toivottavasti niin kevääksi, kuin syksyksi. Sitä ennen pieniä "musiikkivideon" raakileyrityksiä nollabudjetilla ja ilman ammattitaitoa:
Vakaat Kädet - Kyl Täs Viel Jaksaa
Tuomas - Paratiisi
Tuomas - Minigrippi
http://www.youtube.com/user/VakaatKadet?feature=mhum
http://www.myspace.com/vakaatkadet
Ile Idästä julkaisee erittäin päräyttävän kokopitkänsä 2011 alussa (helmikuu?). Lisäksi uusi Vakaat Kädet levy on saanut jo kymmenisen kappaletta alleen, eli koko possen julkaisua voi odottaa toivottavasti niin kevääksi, kuin syksyksi. Sitä ennen pieniä "musiikkivideon" raakileyrityksiä nollabudjetilla ja ilman ammattitaitoa:
Vakaat Kädet - Kyl Täs Viel Jaksaa
Tuomas - Paratiisi
Tuomas - Minigrippi
http://www.youtube.com/user/VakaatKadet?feature=mhum
http://www.myspace.com/vakaatkadet
12.11.2010
Muna
“The Egg” by Andy Weir
Vapaa suomennos.
Olit matkalla kaupasta kotiin. Tavanomainen reitti, tavanomaiset ostokset. Kaikki kävi niin äkkiä, ettet ehtinyt juuri edes huomata. Liukkaus, pimeys ja vaatteistasi puuttuvat heijastimet edesauttoivat tilannetta, jossa pensasaidan takaa kaahaava auto ajoi päällesi. Et tuntenut juurikaan mitään. Näit vielä tomaattien lentävän ilmassa, kunnes muistisi katkesi.
Heräsit vaaleasta tilasta - vailla kipua ihmetyksen vallassa. Nousit istumaan ja katsoit ympärillesi. Näit minut lähestymässä, tummana hahmona sumuista valoa vasten.
"Mmm. mitä tapahtui?" kysyit ihmeissäsi. "Missä minä olen?"
"Sinä kuolit", sanoin. Aivan kuten ennenkin.
"Kadulla oli auto ja se tuli päin todella lujaa.."
"Jep", vastasin.
"Minä... minä kuolin?!"
"Juu, mutta älä siitä stressaa. Niinhän siinä aina käy.
Sinä jäit tuijottamaan minua. Katseesi oli täysin tyhjä. "Mikä tämä paikka on?", kysyit. "Onko tämä kuolemanjälkeinen elämä?"
"Enemmän tai vähemmän", sanoin huvittuneena.
"Oletko sinä jumala?"
"Juu, kyllä minä olen Jumala"
"Lapseni ja puolisoni..." sopersit huolestuneena.
"Mitä heistä?"
"Ovatko he kunnossa?"
Aloin nauramaan, "Tuosta minä pidän! Sinä kuolit juuri ja päähuolenaiheesi on perheesi! Tuo on juuri oikeaa tavaraa!"
Katsoit minua ihmeellinen ihastus kasvoillasi. Sinulle en näyttänyt varmaan lainkaan suurelta Jumalalta. Näytin vain tavalliselta mieheltä. Tai naiselta. Minkä auktoriteettiiguurin nyt olitkaan pitänyt päässäs edelliseltä matkaltasi.
"Älähän huolehdi", sanoin. "Perheesi on aivan kunnossa. Lapsesi muistavat sinut täydellisenä vanhempana. He eivät vielä ehtineet varttua kasvattamaan vihaa kieltojasi ja näkemyksiäsi kohtaan. He näkevät sinut hautaansa asti hienona esikuvana ja hyvänä muistona! Mitä taas puolisoosi tulee.. hän itkee vielä viikkoja tästä hetkestä, mutta on oikeastaan salaisesti helpottunut. Ihan rehellisesti sanoen teidän avioliittonne oli hajoamassa käsiin. Jos se yhtään sinua helpottaa, niin puolisollasi on kuitenkin erittäin syyllinen olo helpottuneisuudesta huolimatta!"
"Ai.. jaa..", mumisit lievältä pettymykseltäsi. Kasvoillesi palasi kuitenkin tyytyväinen ilme - ei uutinen ihan yllätyksenä tullut.
"Menenkö nyt taivaaseen tai helvettiin vai..?"
"No et kyllä kumpaankaan" pudistelin päätäni. "Sinä synnyt uudestaan"
"Ahaa!" huudahdit. "Hindut olivat siis oikeassa!"
"Kaiki uskonnot ovat oikeassa omalla tavallaan. Kävele kanssani"
Seurasit minua kun etenimme kohti pyörrettä, jolloin kysyit:
"Minne olemme menossa?"
"Emme mihinkään tiettyyn paikkaan. On vain mukavampi jutella kaksin kävellessä."
Näytit hetken aikaa hyvin mietteliäältä.
"Mikä tässä kaikessa on oikein ideana? Kun synnyn uudelleen olen vain tyhjä taulu, eikö vain? Mistään mitään tietämätön vauva. Joten millään kokemuksillani tai millään mitä tein ei ollut mitään väliä!"
"Ei tietenkään!", vastasin. "Sinussa on kaikki se tieto ja ne kokemukset, joita olet edellisistä elämistäsi saanut. Et vain muista niitä juuri nyt."
Käännyin sinua kohti, tartuin sinua olkapäistäsi ja halasin sinua rakkaudella.
"Sinun sielusi on paljon mahtavampi, kauniimpi ja suurempi kuin pystyt kuvittelemaankaan. Ihmismieli voi sisällyttää vain murto-osan siitä mitä sinä olet. Se on kuin kastaisit sormesi vesilasiin tunteaksesi onko se kylmää vai kuumaa. Laitat pienen osan itsestäsi likoon ja kun otat sormesi pois, sinulla on kaikki se tieto ja kokemus minkä sormesi keräsi.
Olet ollut ihmisessä pitkään, joten et ole vielä muistanut palautua takaisin siihen valtavaan tietoisuuteen, joka olet. Jos mietiskelisimme täällä tarpeeksi pitkään, alkaisit muistaa kaiken. Sitä ei ole kuitenkaan mielekästä tehdä jokaisen elämän välillä.
"Montako kertaa olen sitten syntynyt uudestaan?", kysyit tarkastellen itsesäsi.
"Voi.. monia, monia, monia kertoja. Ja useita erilaisia elämiä. Tällä hetkellä sinä olet syntymässä kiinalaiseksi maatyöläistytöksi 540 luvulle."
"Hetkinen!", huusit. "Lähetätkö minut ajassa taaksepäin?!"
"No, niin kai teknisesti ottaen voisi sanoa. Aika - kuten sinä sen nyt ymmärrät - on olemassa vain sinun planeetallasi ja universumissasi. Asiat ovat erilailla siellä mistä minä tulen."
"Mitä tarkoitat? Tuletko sinä jostain muualta?"
"Tietysti. Tulen.. jostain aivan muualta. Ja on olemassa muitakin minun kaltaisiani. Tiedän että haluaisit tietää enemmän tästä, mutta et vielä voisi ymmärtää."
"Ai.." sanoit hieman pettyneen oloisena. Sitten ilmeesi jälleen kirkastui "Mutta odota! Jos minä synnyn eri paikkoihin ja eri aikoihin maailmassa, silloinhan olen saattanut törmätä joskus itseenikin?
"Totta kai. Sitä tapahtuu aivan jatkuvasti. Kun molemmat ovat tietoisia vain omasta elämänkaarestaan, kumpikaan ei edes huomaa tämän tapahtuvan."
"... Joten mikä tässä kaikessa on ideana?"
"Tosissasi?" kysyin. "Ihanko tosissasi? Sinä kysyt minulta elämän tarkoitusta? Eikä tuo ole hieman stereotyyppinen kysymys?"
"No se on mielestäni ihan kohtuullinen kysymys", tinkasit.
Katsoin sinua syvälle silmiin. "Elämän tarkoitus, syy miksi loin koko galaksisi on siinä, että sinä kypsyisit."
"Tarkoitatko ihmiskuntaa? Haluat meidän kypsyvän?"
"Ei, vain sinun. Tein tämän kaiken sinulle. Jokaisen uuden elämän myötä sinä kasvat ja kypsyt ja sinusta tulee suurempi ja mahtavampi älykkyys."
"Vain minusta? Entä kaikki muut?"
"Ei ole ketään muita", sanoin. "Sinun kaikkeudessasi ei ole kuin sinä ja minä."
Tuijotit minua järkyttyneenä:
"Mutta kaikki himiset maapallolla.."
"Kaikki sinua. Sinun eri inkarnaatioitasi."
"Olenko minä jokainen ihminen?!"
"No nyt alat päästä jyvälle" hymyilin ja läpsäisin sinua onnittelevasti selkään.
"Olen jokainen ihminen joka on ikinä elänyt..?"
".. tai tulee koskaan elämään. Kyllä."
"Olenko Nicolay Bobrikov?"
"Juu ja Eugen Schauman myös"
"Olenko myös Hitler?!"
"Juu ja ne miljoonat jotka hän tapatti"
"Olenko myös Jeesus?"
"Kyllä. Ja ne kaikki jotka seurasivat häntä."
Menit sanattomaksi.
"Aina kun kaltoinkohtelet jotakuta..", sanoin, "kaltoinkohtelet vain itseäsi. Jokainen huomaavainen teko jonka teet, teet sen itsellesi. Jokainen iloinen ja surullinen hetki jonka kukaan ikinä kokee, muodostuu sinun kauttasi."
Mietit pitkään.
"Miksi?" kysyit viimein. "Miksi kaikki tämä?"
"Koska yhtenä päivänä, sinusta tulee kuten minä. Koska sellainen sinä olet. Olet minun kaltaiseni, minun rakas lapseni.
"Heeetkinen!" säpsähdit jälleen. "Tarkoitatko että minä olen jumala myös?"
"Ei. Et vielä. Olet sikiö. Olet vasta kehittymässä. Kun olet elänyt kaikki ihmiselämät ikinä, olet kasvanut tarpeeksi syntyäksesi."
"Joten koko maapallo ja linnunrata ovat vain.."
"Muna" vastasin. "Nyt sinun on aika jatkaa seuraavaan elämääsi"
Ja lähetin sinut taas matkallesi.
Vapaa suomennos.
Olit matkalla kaupasta kotiin. Tavanomainen reitti, tavanomaiset ostokset. Kaikki kävi niin äkkiä, ettet ehtinyt juuri edes huomata. Liukkaus, pimeys ja vaatteistasi puuttuvat heijastimet edesauttoivat tilannetta, jossa pensasaidan takaa kaahaava auto ajoi päällesi. Et tuntenut juurikaan mitään. Näit vielä tomaattien lentävän ilmassa, kunnes muistisi katkesi.
Heräsit vaaleasta tilasta - vailla kipua ihmetyksen vallassa. Nousit istumaan ja katsoit ympärillesi. Näit minut lähestymässä, tummana hahmona sumuista valoa vasten.
"Mmm. mitä tapahtui?" kysyit ihmeissäsi. "Missä minä olen?"
"Sinä kuolit", sanoin. Aivan kuten ennenkin.
"Kadulla oli auto ja se tuli päin todella lujaa.."
"Jep", vastasin.
"Minä... minä kuolin?!"
"Juu, mutta älä siitä stressaa. Niinhän siinä aina käy.
Sinä jäit tuijottamaan minua. Katseesi oli täysin tyhjä. "Mikä tämä paikka on?", kysyit. "Onko tämä kuolemanjälkeinen elämä?"
"Enemmän tai vähemmän", sanoin huvittuneena.
"Oletko sinä jumala?"
"Juu, kyllä minä olen Jumala"
"Lapseni ja puolisoni..." sopersit huolestuneena.
"Mitä heistä?"
"Ovatko he kunnossa?"
Aloin nauramaan, "Tuosta minä pidän! Sinä kuolit juuri ja päähuolenaiheesi on perheesi! Tuo on juuri oikeaa tavaraa!"
Katsoit minua ihmeellinen ihastus kasvoillasi. Sinulle en näyttänyt varmaan lainkaan suurelta Jumalalta. Näytin vain tavalliselta mieheltä. Tai naiselta. Minkä auktoriteettiiguurin nyt olitkaan pitänyt päässäs edelliseltä matkaltasi.
"Älähän huolehdi", sanoin. "Perheesi on aivan kunnossa. Lapsesi muistavat sinut täydellisenä vanhempana. He eivät vielä ehtineet varttua kasvattamaan vihaa kieltojasi ja näkemyksiäsi kohtaan. He näkevät sinut hautaansa asti hienona esikuvana ja hyvänä muistona! Mitä taas puolisoosi tulee.. hän itkee vielä viikkoja tästä hetkestä, mutta on oikeastaan salaisesti helpottunut. Ihan rehellisesti sanoen teidän avioliittonne oli hajoamassa käsiin. Jos se yhtään sinua helpottaa, niin puolisollasi on kuitenkin erittäin syyllinen olo helpottuneisuudesta huolimatta!"
"Ai.. jaa..", mumisit lievältä pettymykseltäsi. Kasvoillesi palasi kuitenkin tyytyväinen ilme - ei uutinen ihan yllätyksenä tullut.
"Menenkö nyt taivaaseen tai helvettiin vai..?"
"No et kyllä kumpaankaan" pudistelin päätäni. "Sinä synnyt uudestaan"
"Ahaa!" huudahdit. "Hindut olivat siis oikeassa!"
"Kaiki uskonnot ovat oikeassa omalla tavallaan. Kävele kanssani"
Seurasit minua kun etenimme kohti pyörrettä, jolloin kysyit:
"Minne olemme menossa?"
"Emme mihinkään tiettyyn paikkaan. On vain mukavampi jutella kaksin kävellessä."
Näytit hetken aikaa hyvin mietteliäältä.
"Mikä tässä kaikessa on oikein ideana? Kun synnyn uudelleen olen vain tyhjä taulu, eikö vain? Mistään mitään tietämätön vauva. Joten millään kokemuksillani tai millään mitä tein ei ollut mitään väliä!"
"Ei tietenkään!", vastasin. "Sinussa on kaikki se tieto ja ne kokemukset, joita olet edellisistä elämistäsi saanut. Et vain muista niitä juuri nyt."
Käännyin sinua kohti, tartuin sinua olkapäistäsi ja halasin sinua rakkaudella.
"Sinun sielusi on paljon mahtavampi, kauniimpi ja suurempi kuin pystyt kuvittelemaankaan. Ihmismieli voi sisällyttää vain murto-osan siitä mitä sinä olet. Se on kuin kastaisit sormesi vesilasiin tunteaksesi onko se kylmää vai kuumaa. Laitat pienen osan itsestäsi likoon ja kun otat sormesi pois, sinulla on kaikki se tieto ja kokemus minkä sormesi keräsi.
Olet ollut ihmisessä pitkään, joten et ole vielä muistanut palautua takaisin siihen valtavaan tietoisuuteen, joka olet. Jos mietiskelisimme täällä tarpeeksi pitkään, alkaisit muistaa kaiken. Sitä ei ole kuitenkaan mielekästä tehdä jokaisen elämän välillä.
"Montako kertaa olen sitten syntynyt uudestaan?", kysyit tarkastellen itsesäsi.
"Voi.. monia, monia, monia kertoja. Ja useita erilaisia elämiä. Tällä hetkellä sinä olet syntymässä kiinalaiseksi maatyöläistytöksi 540 luvulle."
"Hetkinen!", huusit. "Lähetätkö minut ajassa taaksepäin?!"
"No, niin kai teknisesti ottaen voisi sanoa. Aika - kuten sinä sen nyt ymmärrät - on olemassa vain sinun planeetallasi ja universumissasi. Asiat ovat erilailla siellä mistä minä tulen."
"Mitä tarkoitat? Tuletko sinä jostain muualta?"
"Tietysti. Tulen.. jostain aivan muualta. Ja on olemassa muitakin minun kaltaisiani. Tiedän että haluaisit tietää enemmän tästä, mutta et vielä voisi ymmärtää."
"Ai.." sanoit hieman pettyneen oloisena. Sitten ilmeesi jälleen kirkastui "Mutta odota! Jos minä synnyn eri paikkoihin ja eri aikoihin maailmassa, silloinhan olen saattanut törmätä joskus itseenikin?
"Totta kai. Sitä tapahtuu aivan jatkuvasti. Kun molemmat ovat tietoisia vain omasta elämänkaarestaan, kumpikaan ei edes huomaa tämän tapahtuvan."
"... Joten mikä tässä kaikessa on ideana?"
"Tosissasi?" kysyin. "Ihanko tosissasi? Sinä kysyt minulta elämän tarkoitusta? Eikä tuo ole hieman stereotyyppinen kysymys?"
"No se on mielestäni ihan kohtuullinen kysymys", tinkasit.
Katsoin sinua syvälle silmiin. "Elämän tarkoitus, syy miksi loin koko galaksisi on siinä, että sinä kypsyisit."
"Tarkoitatko ihmiskuntaa? Haluat meidän kypsyvän?"
"Ei, vain sinun. Tein tämän kaiken sinulle. Jokaisen uuden elämän myötä sinä kasvat ja kypsyt ja sinusta tulee suurempi ja mahtavampi älykkyys."
"Vain minusta? Entä kaikki muut?"
"Ei ole ketään muita", sanoin. "Sinun kaikkeudessasi ei ole kuin sinä ja minä."
Tuijotit minua järkyttyneenä:
"Mutta kaikki himiset maapallolla.."
"Kaikki sinua. Sinun eri inkarnaatioitasi."
"Olenko minä jokainen ihminen?!"
"No nyt alat päästä jyvälle" hymyilin ja läpsäisin sinua onnittelevasti selkään.
"Olen jokainen ihminen joka on ikinä elänyt..?"
".. tai tulee koskaan elämään. Kyllä."
"Olenko Nicolay Bobrikov?"
"Juu ja Eugen Schauman myös"
"Olenko myös Hitler?!"
"Juu ja ne miljoonat jotka hän tapatti"
"Olenko myös Jeesus?"
"Kyllä. Ja ne kaikki jotka seurasivat häntä."
Menit sanattomaksi.
"Aina kun kaltoinkohtelet jotakuta..", sanoin, "kaltoinkohtelet vain itseäsi. Jokainen huomaavainen teko jonka teet, teet sen itsellesi. Jokainen iloinen ja surullinen hetki jonka kukaan ikinä kokee, muodostuu sinun kauttasi."
Mietit pitkään.
"Miksi?" kysyit viimein. "Miksi kaikki tämä?"
"Koska yhtenä päivänä, sinusta tulee kuten minä. Koska sellainen sinä olet. Olet minun kaltaiseni, minun rakas lapseni.
"Heeetkinen!" säpsähdit jälleen. "Tarkoitatko että minä olen jumala myös?"
"Ei. Et vielä. Olet sikiö. Olet vasta kehittymässä. Kun olet elänyt kaikki ihmiselämät ikinä, olet kasvanut tarpeeksi syntyäksesi."
"Joten koko maapallo ja linnunrata ovat vain.."
"Muna" vastasin. "Nyt sinun on aika jatkaa seuraavaan elämääsi"
Ja lähetin sinut taas matkallesi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
