26.4.2011

Pyramidihuijaus

Nykyinen maailmanlaajuinen rahajärjestelmä on pelkkä puhdas pyramidihuijaus.

Rahajärjestelmä, ihmisten suhtautuminen ja motivoituminen rahan kautta tulee saada perinpohjaiseen remonttiin, jos haluamme ikinä olla tyytyväisiä sekä vapaita kestävällä pohjalla toimivassa yhteiskunnassa.
Pikainen kertaus: mikä rahajärjestelmässä mättää?

Kaikki raha syntyy velasta.
Rahaa ei ole liikenteessä ilman, että jokin taho menee sitä yksityiseltä pankilta lainaamaan. Pankki luo rahan tyhjästä kiertoon ja odottaa sinun maksavan takaisin lainaamasi rahan + korko-osuuden, jota ei ikävä kyllä ikinä luoda missään välissä. Näin rahan määrää paisutetaan lainaamalla valtioille, yrityksille ja yksityisille ihmisille rahaa - kaikki korkoa vastaan. Tämä johtaa siihen, ettei maailmassa ole ajan kanssa edes murto-osaa siitä rahamäärästä, joka vaadittaisiin velkojen takaisinmaksuun, kun korot nousevat tasaiseen tahtiin. Olemme matemaattisesti absurdissa tilanteessa, jossa ongelmaa ei voi ratkaista kuin nollaamalla koko järjestelmän.

Rahajärjestelmä on suunniteltu eriarvoistamaan ihmisiä.
Kun tämä pyramidihuijaus luotiin, tavoitteena - kuten kaikissa vallankumouksissa - oli keskittää valtaa halutulle ryhmittymälle. Tässä tapauksessa pankkiirisuvuille sekä heidän yhtiökumppaneilleen. Rahajärjestelmän lähtökohdat tukevat kaikilla elämänalueilla rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä. Järjestelmä tukee myös täysin keskiaikaista perijärikkaiden alati kasvavaa vaikutusvaltaa ja köyhimpien hyväksikäyttöä. Omistamalla rahaa saat automaattisesti lisää rahaa. Rahojesi vastineeksi saat luvan luoda lisää rahaa tyhjästä ja lainata sitä eteenpäin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa rahaa ja takuuksina olleita omaisuuksia siirtyy haltuusi riippumatta lainkaan siitä, mitä teet. Jos sinulla taas ei ole rahaa, joudut maksamaan huomattavasti rikkaita enemmän rahan omistamisesta. Halutessasi rahaa menet töihin tai otat lainan, jonka rahakas taho luo tyhjästä ja jonka takuuksi annat omaisuutesi ja joudut maksamaan korkoa.
Ja kuten esim. EU:n pakottamat lainatakaukset osoittavat, korruptoituneet hallitukset ovat täysin valmiita kuppaamaan pankkien tappioita aiheuttaneet sekoilut veronmaksajien taskuista. Kansa taas ei tunnu ymmärtävän koko rahajärjestelmän perusteita ja siksi hyväksyy epävarmuuksissaan valtavatkin huijaukset.

Päätösvalta kaventuu
Optimaalinen demokratia tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on yhtä suuri sananvalta oman maansa asioihin. Näinhän ei tietenkään koskaan ole ollut, mutta tilanne on ruusuisista puheista huolimatta pahentunut viimeisen sadan vuoden aikana maailmanlaajuisesti. Kun kaikki toiminta ja politiikka pyörii lähes vain ja ainoastaan rahan ympärillä, ne joilla on rahaa päättävät enemmän siitä mitä tehdään. Rahalla voi tietysti lobata ja lahjoa päättäjiä, palkata ihmisiä töihin tai ostaa resursseja. Nykyinen päättävä luokka tuntuukin olevan osakkeenomistajat, jotka sijoituksillaan päättävät, minkälaista toimintaa, politiikkaa ja teollisuutta tuetaan, ketkä tekevät töitä ja missä. Köyhillä ei ole tähän käytännön elämää ohjailevaan peliin mitään asiaa. Rahapelin ainoa tavoite on tehdä mahdollisimman paljon lisää rahaa, mikä ohjaa yhteiskuntien toimintaa hyvin lyhytnäköiseen ja resursseja tuhlaavaan suuntaan. Mikään kenenkään hyvinvointia huomioon ottava toiminta ei ole tehokkainta, eikä siihen tässä järjestelmässä ilman muita arvopohjia kannusteta.

Tämä rahajärjestelmään alistuminen kaventaa meidän maailmankuvamme materialistista, vajaata illuusiota tukevaan suuntaan, jossa ajatusmaailmamme keskittyy juuri rahan ja tavaroiden ympärille unohtaessamme sen miljardien värien ja voimien skaalan, jotka ympärillämme, sisällämme ja välillämme mylläävät muovaten todellista hyvinvointiamme.

Rahajärjestelmän sääntöihin alistuminen estää meitä tekemästä todellisuudessa järkeviä, kaukonäköisiä ja kokonaisuuden hyvinvoinnin huomioon ottavia päätöksiä. Pelkkään rahaan tai jopa edes pelkkiin resursseihin keskittyvät arvomaailmat, järjestelmät sekä asennoitumiset eksyttävät meidät maailman monimuotoisuudesta ja kauneudesta. Koko materialistinen maailmankuva lynkkaa tajuntamme hyvin pieneen laatikkoon, jossa on mahdotonta olla todella tyytyväinen tai hyödyksi.

Joidenkin luonnonkansojen tapana oli tehdä päätökset kartoittaen toimien vaikutukset aina seitsemään seuraavaan sukupolveen asti. Nykyään päätökset tehdään neljännesvuosikatsauksin välittämättä pitkän tähtäimen vaikutuksista. Olemmeko todella kehittyneet, vai onko kokeilemamme suunta vain osoittautunut epäonnistuneeksi hairahdukseksi - muistutukseksi todella tärkeistä asioista?

Varmaa ainakin on, ettei maailmaa ja sen rikkauksia voi epärationaalisemmin tai tuhoisammin hallinnoida, kuin mitä nyt teemme. Se tekee toisaalta uusien sukupolvien työn helpoksi - lähes mikä tahansa vaihtoehto on nykyisellä tietämyksellä valloilla olevaa parempi ja tätä työn sarkaa löytyy elämän jokaiselta osa-alueelta ympäri maailmaa.

Voimia sinulle ja omalle työllesi!

18.4.2011

Ajan Henki

Nyt on taas tehty läpi leikkaus ajan henkeen..

Vaaleilla ei ole todellisuuteen juurikaan merkitystä, mutta karkelot kuvaavat jossain määrin yhteiskunnassa vallitsevaa arvomaailmaa. Tämän kierroksen tulos oli karvas pettymys monelle omia aivosolujaan kuluttavalle kansalaiselle, mutta ei anneta sen masentaa. Jos ihmiset luulevat maailman ongelmien todella johtuvat maahanmuutosta tai rahatalouspolitiikan tehottomuudesta, sehän tarkoittaa vain, että työnsarkaa ja tekemistä riittää vielä varmasti tämän sukupolven hautaan asti!

Koska leikkauslistat, eristäytyminen globaalista yhteisöstä, viha, kauna, nationalismi, ydinvoima, talouskasvu, hallintarekisteri, pankkien bailoutit, nato tai mikään muukaan valtapoliittisten ryhmittymien tarjoamista vaihtoehdoista ei korjaa edes murto-osaa ongelmistamme, on aktiivisten kansalaisten aika alkaa tarjoamaan toisilleen todellista tietoa ja oikeita vaihtoehtoja nykyisille kestämättömille elämäntavoille. Zeitgeist-liikkeen ja eri yliopistojen urheat sankarit laittoivat taloudellisen ja oikeudellisen hyvinvointinsa likoon tekemällä omakustanteena aivan helvetin loistavan elokuvan. Suosittelen lämpimästi sen katsomista kaikille Suomen kansalaisille. Laittakaa dokumentti jakoon, sillä sen ideat saattavat vielä pelastaa meidät oikeistohallituksen tulevilta virheiltä.
Katso dokumentti seuraavista linkeistä:

http://vimeo.com/21920419

http://www.ajanhenki.com

Rauhaa sieluun ja rakkautta rintaan!

17.4.2011

Näytelmän päätös ja äänestäjän vastuu

Eläköön!

Tänään on taas se suuri päivä, kun mielikuvamainonnan ja korulauseiden näyttämön palautelaatikot avataan! Tämä suuri juhlapäivä, jolloin kansat sankoin massoin valuvat luopumaan omasta päätäntävallastaan elitistisen parlamentin perustamiseksi. Enää tämän päivän joudumme sietämään joka tuutista tuputettuja, jo korvista ulos tursuavia vaalimainoksia tyhjine sloganeineen. Tänään klo 20 näytelmä päättyy virallisesti. Tosin hermoilun juhlaa jatketaan vielä teennäisen jännittävän kisastudion merkeissä iltamyöhään asti. Todellinen varmistettu tulos saadaan kuitenkin vasta kolmen päivän päästä vaalipäivästä. Mitä sitten?

Uuden eduskunnan rakennetta on erittäin vaikeaa lähteä etukäteen ennustamaan. Persut ovat saaneet ihmisiä kiitettävästi liikkelle - niin valtapuolueita, kuin itseään vastaan. Äänestysaktiivisuus todennäköisesti nousee, mutta en lähde spekuloimaan vielä menestyjiä. Kansa saakoon mitä kansa ansaitsee.

Monen mieltä helpottaa, kun raskas äänestyspäätös on tehty. Hankala valinta on takana, entä nyt? Onko oma vastuu nyt siirretty ja ulkoistettu taas neljäksi vuodeksi? Alkaako kansalaisten passiivinen tottelevaisuus poliittisen luokan jatkaessa itsensä ja muiden hyväosaisten etujen ajamista? Juuri näin käy, mikäli kansalaisten kiinnostus demokratiaa kohtaan lykkääntyy taas ensi vaalikierrokselle. Mikä tarkalleen ottaen on äänestäjän vastuu demokratiassa?

Jokaisen äänensä eteenpäin antaneen tulisi tarkkailla seuraavan neljän vuoden aikana tarkasti sitä, kuinka tosissaan kannattamansa ehdokas tai puolue ajaa lupaamiaan asioita. Myös edustajat passivoituvat sekä sokaistuvat kielimanipuloinnin ja lobbauslahjuksien maailmassa, mikäli ruohonjuuritaso ei muista muistuttaa siitä todellisuudesta, joka heijastuu kabinettien ulkopuolelle. Äänestäjien tulee jatkossakin aktiivisesti lähestyä valittuja edustajia ja vaatia kovaan ääneen poliitikkoja pitämään lupauksensa. Toistaiseksi laki ei ikävä kyllä kiellä poliitikoilta valehtelua, harhaanjohtoa, salailua, lupausten pettämistä, takin kääntöä tai lahjusten vastaanottoa. Myöskään puoluepoliittiset valtamediat eivät tule nostamaan omiensa tekemiä virheitä esiin. Siitä syystä tarvitsemme vielä - ja etenkin - vaalien jälkeenkin aktiivista kansalaisosallistumista politiikan tekoon. Meidän täytyy yhdessä pitää huolta siitä, että suuret lupaukset siirtyvät myös käytännön tasolle.

Myös kansanedustajat ovat manipuloitavissa olevia ihmisiä. Yritysmaailma on tämän jo hyvin havainnut, mutta myös tavallisen kansalaisen tulisi havahtua mahdollisuuksiinsa. Edustajat lukevat saamaansa sähköpostia ja postia, he ovat taivuteltavissa moraalisten päätösten taakse ja he saattavat jopa lipsahtaneista valheistaan huolimatta pyrkiä kohti yhteistä etua. Mitä enemmän valppaat kansalaiset ohjeistavat edustajien näkemysten muotoutumista, sen todennäköisemmin edustajat saavat ihmisläheisiä ja kauaskatseisiä päätöksiä tehtyä. Jos passivoidumme ja jätämme kansanedustajiin kohdistuvan mielipidevaikuttamisen vain taloudellisia intressejään ajaville tahoille, saamme varmasti tuhoisaa ja eriarvoistavaa politiikkaa jatkossakin.

Olkaa ennen kaikkea vielä äänestämisen jälkeenkin osa todellista demokratiaa. Aktiivisia osia jokapäiväisten kulutus- ja arvovalintojen mittelökenttällä. Aktiivisia kansalaisjärjestöjen tukijoita ja toimijoita. Aktiivisia edustajien ohjeistajia ja lupausten täyttymisten vaalijoita. Kunniallisia ja luotettavia ystäviä. Ahkeria ja rehellisiä työnne tekijöitä. Sillä vaikka parlamenttimme tulee kompastumaan illuusioon perustuviin talouslaskelmiimme ja vaikka pakkokeinolait kiristyvät ihmisten kontrolloinnin tehostamiseksi, me itse luomme sen todellisuuden, jossa näitä näkemyksiä noudatetaan. Jos ymmärrämme ahneuden ja väkivallan tarpeettomuuden, pääsemme myös irti niiden luomista kahleista. Todellinen vapaus on vapautta tarjottujen valheiden verkoista ja taloudellisesta orjuudesta. Todellinen vapaus on rehellisyyttä ja keskinäistä yhteistyötä omavaraisuuden saavuttamiseksi.

Kansan absoluuttinen valta jatkuu vaalien jälkeenkin, sillä oikea demokratia on jokapäiväistä elämää, ei sirkusten palautelappujen keskiarvoja.

17.4.2011 klo 14.40