Pax Millenia - osa 4

Nousevat myrskyt ja niiden raivokkaat puuskat käänsivät viimein uuden sivun ihmiskunnan historiassa. Ensimmäisen Millenia -sukupolven eteen avautui karu maisema täynnä entisaikojen välinpitämättömyyden merkkejä. Juomavesi sairastutti kokonaisia kaupunkeja. Palavat jätevuoret sankensivat ilmaa raivattujen aukeiden keskeltä kilometrien päähän. Energia, tavarat ja jo pelkkä puhdas ruoka olivat kiven alla, eikä säälimättömyys tuntunut päästävän irti ihmisten mielistä. Avoimien tietoverkkojen hälyttävät uutiset, lupauksien vastainen elämänlaadun tasainen lasku ja epätoivo tulevasta raastoivat ihmisten ajatuksia.

Toivo ikuisesta materiaalisesta kasvusta ja sen tuomasta hyvinvoinnin parantumisesta oli menettämässä otettaan. Kaikkien vanhojen ajattelukaavojen voitiin huomata olevan voimattomia tosiasioiden valossa. Epätoivo, suru ja pelko levisivät kulovalkean tavoin, vaihtoehtojen vielä odottaessa kukoistamistaan. Kuin syksyn viimainen tuuli pyyhälsivät synkät ajatukset ihmisyhteisöjen lävitse. Luita ja niiden ytimiä asti vihlova varoitusääni lähenevästä tuhosta kouristeli karaistuneintakin selkärankaa. Maailmanlopun profeetat julistivat sanomaansa ajan hengestä innostuneina. Ja kun tarinaa elää todeksi, se muuttuu sellaiseksi.
Lannistava taakka ja voimattomuuden tunne ottivat oman osansa. Kateus, katkeruus ja kauna menneistä omat osansa. Ahneus, viha ja petollisuus veivät myös langettamansa, kuten pelko, laiskuus ja itsetärkeilykin. Puhdasta sattumaa tai kohtaloa lukuunottamattakaan.

Ihminen oli kuin peltovilja. Sen alta oli raivattu kaikki muu elon merkki, jotta yksi laji voisi kukoistaa. Mutta kuten kaikilla sykleillä, myös ihmisten ajoilla oli aallon harjansa ja sadonkorjuiden hetket.

Romahduspisteeseen johtanut niin kutsuttu massapsykoosi kehittyi vuosisatojen kuluessa ja saavutti kulminaatiopisteensä maapallon kantokyvyn äärimmilleen venytetyssä pisteessä. Ihmisten tapojen ja tottumusten tasapainottomuus luonnon kantokykyyn nähden johti suorastaan apokalyptisiin lopputuloksiin. Suuri osa maapallon biodiversiteetistä katosi ja samalla ihmisrotu tuhosi itsestään valtaosan. Karsinta oli hyvin absurdi ja traaginen näytös, mutta kyky kaukonäköiseen yhteistyöhön näytti olevan olennaisin tekijä selviytyneiden yhteisöjen keskuudessa.

Jäljelle jäänyt vallitseva järkyttynyt mieliala kesti galaktisessa aikaskaalassa mittaamattoman pienen hetken, mutta muutti samalla avaruuden aavikolla kukoistavan keitaan kohtaloa iäksi. Karmaiseva jälkishokki oli ainoa tarpeeksi voimakas impulssi, joka sai ihmisen ottamaan vakavasti oman olemassaolonsa ja vastuunsa. Onneksi kaukonäköiset pioneerit olivat kehittäneet runsauden aikana teoreettisia, menetelmällisiä ja teknologisia sovelluksia, joilla ihmisten oli mahdollista perustaa ennennäkemättömän hyvinvoivia ja tasapainoisia yhteisöjä. Menneisyyden kohtalot toisiinsa sitovat traumat olivat omiaan luomaan kiitollisuuden ja arvostuksen ilmapiiriä, jossa tervehenkiselle arvomaailmalle oli tarpeeksi pitkäksi hetkeksi vakaa kasvupohja. Yhteisöjen tasapainottuessa ne pystyivät aloittamaan edellisen aikakauden vahinkojen korjaamisen. Ympärillä nakertavat konkreettiset haitat entisaikojen välinpitämättömyydestä pitivät ponnistelut ja kehityksen luonnonvoimia kunnioittavassa suunnassa. Elämän sykli ja kokonaisuuden huomioonottaminen olivat viimein kehittyneet myös joidenkin suurten ihmisyhteisöjen perustoiksi, mikä antoi osalle niistä mahdollisuuden jatkaa olemassaoloaan.

Pax Millenia - Osa 3

Koko illuusio toimivasta yhteiskuntamallista kasvoi suurten unelmien päälle. Sokea usko ikuiseen kehitykseen ja elintason kasvuun tosiasioista huolimatta toi äkkirikastumisen toiveet sekä vastuuttomuuden tunteet pyramidin jokaiselle portaalle. Asuinplaneetan vaaliminen oli muuttunut hyvinkin nopeasti perverssiksi syöpäläisleikiksi, missä mikä tahansa moraalittomuus voitiin aina perustella "vihollisen" tai "vastustajan" vielä härskimmällä moraalittomuudella. Kehto oli muuttunut ihmisten mielissä taistelukentäksi ja niin lumipallo vyöryi kohti jyrkänteen reunaa.

Rajallisten resurssien planeetalla törsäilevä epätaloudellinen sekoilu toi nopeasti seurauksensa mukanaan. Kuin Ilmestyskirjan seitsemän syntiä, vapautuivat ihmisen kaikki pimeät puolet valloilleen tehokkaan teknologian lisätessä karvattoman apinalajin potentiaalia. Ahneus, ylpeys, mässäily ja kateus kasvoivat rahauskonnon temppeleiden varjossa. Laiskuus ja himo saivat ruokaa sekulaarisen maailmankulttuurin tyhjentämistä sieluista. Viha ja pelko olivat edelleen tehokkaita vallankäytön välineitä, joita vaalittiin välittämistä huomattavasti näkyvämmin. Ja kuin eteen vedetty verho, taistelu vallasta, maineesta ja materiasta peitti lahoavien selkärankojen säälittävyyden ja kytevän tuskan. Yhä suurempia kulisseja vaadittiin, jotta järjetön olisi vielä hetken näyttänyt järkevältä. Valtavan itseään ruokkivan propagandaverkoston läpi ihmisten oli vaikea nähdä vaihtoehtoja nykyisille tavoilleen.

Uudet ajattelukaavat olivat kuitenkin jo vallanneet avoimien tietovekkojen parissa kasvaneen nuorison. Vuodet junnasivat silti paikallaan junan puuskuttaessa kiihdyttäen eteenpäin.

Pax Millenia - osa 2

Pax Millenia - Osa 2

Maailmassa oli aina sodittu. Ihmisjoukkojen välinen keskenäinen joukkoraiskailu, tuho, murhat, viha, sorto ja niiden hyväksyminen olivat luonnollisempia asioita, kuin luonnon tasapaino tai laineiden liplatus rannassa. Kaasukammiot, aseet, taktiikat ja propaganda olivat koko ihmiskunnan yhteisesti kehittämiä, täysin luonnollisia tapoja rakentaa millaista maailmaa tahansa. Ajan henki oli jakaa sairaiden ympäristöjen vääristämien sairaiden yksilöiden päähänpistot rationaalisiksi, ihmisten yhteisiksi teorioiksi.

Ja niin taas sodittiin. Ihmisessä oleva paha - Paholainen, Saatana, Ahneus, Peto, Perisynti, Lankeemus - nosti taas päätään siellä, missä Oikean Uskonnon edustajat eivät olleet aurallaan puhdistamassa ilmaa. Paha nousi taas idästä, läheltä ja kaukaa ja sen mahti oli vihainen ja pelottava. Pommikoneita ja sotilaita oli taas lähetettävä maapallon toiselle puolelle kukistamaan nousevaa paholaisen suunnitelmaa. Omat pyhyydestä puhtaat toimemme oikeuttivat intervention minne tahansa, missä Jumalan valtakunnalla oli etuja puolustettavana.

Hirmuvaltiaiden kukistuksen aikakausi jatkui. Omat hyveelliset johtajamme puhuivat totisina, kiiltävine hampaineen ja sinisine pukuineen turvallisuudesta. Oikeudenmukaisuudesta. Taloudellisesta kehityksestä. Valtakunnan turvaamisesta. Sodasta. Demokratiasta. Vakaudesta. He puhuivat ja vakuuttivat ja järkeilivät niin kauan, että todennäköisesti uskoivat jopa itse osan omista kertomuksistaan.
Kulissien kasvattajat olivat kuolleet jo aikaa sitten kulissien kasvattajien muovautuessa pelottavan hyvin heille asetettuihin raameihin. Vanha suunnitelma toteutti jo itseään.

"Häkkiin laitettiin 10 apinaa. Häkissä oli tikkaat, jonka päässä oli banaaniterttu. Aina kun joku apinoista yritti kiivetä tikkaille, häkkiin suihkutettiin jäistä vettä. Tämä loi apinoiden keskuuteen valvontajärjestelmän, jossa ne estivät toisiaan kiipeämästä tikkaille vesisuihkun pelossa. Yksi apina vaihdettiin uuteen. Uusi apina oli heti kiipeämässä tikkaille, mutta sai nopeasti tuntea yhteisön tavat. Toinen apina vaihdettiin ja kahdeksan vanhaa apinaa kurmotti taas uutta tulokasta. Kolmas apina vaihdettiin ja toiseksi uusin apina oli jo mukana lynkkaustalkoissa. Aikaa kului ja lopulta kaikki apinat olivat vaihtuneet. Vettä ei oltu suihkutettu häkkiin enää vuosiin, mutta kaikki uudet apinat olivat oppineet tavan toisiltaan, eikä yksikään apinoista enää edes yrittänyt kiivetä kohti banaaniterttua. Syytä tapoihin ei mietitty, vaan asiat olivat niin kuin ne olivat aina olleet"

Vajaavainen ihmismieli ei kuitenkaan kyennyt ikinä luomaan ikuista järjestelmää - kaikista nerokkaista yksityiskohdista huolimatta. Sattuma tai sallimus antoi vielä tuhansien vuosien vankeuden jälkeen ihmiselle mahdollisuuden vapautua kahleistaan.