Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit

17.2.2011

Vaalilupaukset

Koska olen eduskuntavaaleissa Pirkanmaan Piraattipuolueen ehdokkaana nro 18, tulisi minun varmaan luvata jotain maailmaa parantavaa ja sielua syvältä koskettavaa. Sitä en aio tehdä. Minulla on kuitenkin muutama mielestäni hyvä idea, joita ajattelin ajaa hanakasti eteenpäin, mikäli eduskuntaan pääsen. Tässä ne ovat kaunistelemattomina versioina. Ehdotukset eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan seison niiden kaikkien takana yhtä vakaasti.

Verouudistukset:
Pääomaverotusta (omistamisella rikastumista) täytyy verottaa nykyistä tiukemmin. Ihmisen tulojen tulee pääasiassa perustua hänen yhteiskunnan kannalta rakentavan työnsä määrään. Ansiotuloverotusta (palkkoja) on verotettava nykyistä kevyemmin, mutta jatkossakin progressiivisesti.
Kulutus- ja ympäristöhaittaveroja voisimme nostaa reilumminkin. Tämä ohjaisi kulutusta kohti kestävän kehityksen periaatteita noudattavaa tuotantoa, mikä taasen tukisi ympäristön kannalta kestävää kaupankäyntiä. Kerättäviä verotuloja voidaan käyttää tulojen tasaamiseen, kestävän infrastruktuurin kehittämiseen sekä ympäristövahinkojen korjaamiseen.
Terveyttä tai ympäristöä vaarantavien tuotteiden ja tuotannon verotusta on kiristettävä, näin tehden toimintaa vähemmän kannattavaksi ja kiinnostavaksi.

Paikallisvaluuttojen salliminen:
Velkapohjainen Euro-järjestelmä on kestämätön talousmalli. Suomen laki kieltää korottomien paikallisvaluuttojen käytön, mikä on mielestäni kohtuutonta. Paikallisvaluutoille tulee tehdä omat säädökset, jotka mahdollistavat korottoman paikallisrahan luomisen ja sillä verojen maksamisen.

Tietoyhteiskunnan kehittäminen:
Kehittyviä tietoverkkoja tulee käyttää hyödyksi kansalaisten aktivoimisessa päätöksenteossa. Varmenteilla toimivat tietoverkot helpottaisivat kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten tekemistä, vieden etäistä parlamentarismia kohti suorempaa kansanvaltaa.
Internetin sensurointi tulee estää ja vapaa tiedonkulku pitää avoinna. Myös kulttuuri- ja tietolähdepalveluiden säilyvyys tulee varmistaa lakisääteisesti yritysten tai valtioiden lobbauksesta huolimatta. Tietoverkkojen saatavuus oltava kaikkien suomalaisten ulottuvilla.
Valtion virastojen tulee siirtyä käyttämään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, jotka voidaan muokata yhteensopiviksi eri virastojen välillä. Tämä tulee pitkällä tähtäimellä huomattavasti lisenssimaksuja halvemmaksi ja lisäksi voimme kehittää juuri sellaisia ohjelmistoja, joita hallinnon eri elimet tarvitsevat. Suomesta löytyy tietoteknistä osaamista omien ohjelmistojen kehittämiseksi. Hallintoon soveltuvia ohjelmistoja voitaisiin viedä myös kehitysapuna heikomman hallintatavan omaaviin yhteiskuntiin.

Suoraa demokratiaa:
Tietoverkkoja tulee kehittää kansanäänestysten ja kansalaisaloitteiden helpottamiseksi. Veroilmoituksessa veronmaksajalla tulisi olla oikeus kohdistaa 50% veromenoistaan haluamiinsa kohteisiin (eri ministeriöiden alaiset haarat, esim. puolustus, terveys, koulutus, maa- ja metsätalous jne). Loput 50% menisivät eduskunnan budjettiriihen päätettäväksi. Tämä toisi suoraa demokratiaa huomattavasti nykyistä enemmän käytäntöön, ihmisten saadessa päättää omien verojensa kohdistumisesta.

Perustulo:
Nykyinen raskas ja perässälaahaava toimeentulotukijärjestelmä tulee korvata kevytrakenteisemmalla perustulolla. Perustulo tarkoittaa käytännössä noin 400-700 euron automaattista tulonlähdettä kaikille kansalaisille. Verouudistuksen myötä kansalaispalkasta hyötyy noin 1500e kuukausituloihin asti, josta eteenpäin tuloista verotettava osuus ylittää perustulon määrän. Perustulo vapauttaa noin 300 000 tukiloukussa olevaa ihmistä työmarkkinoille, kun perustulon päälle tehtävät pätkätyötkin hyödyttävät työntekijää. Lisäksi sosiaalityöntekijät pääsevät paremmilla resursseilla käsittelemään poikkeustapausten avustusmahdollisuuksia sekä sosiaalihuollon kehitystarpeita.

Kannabiksen dekriminalisointi:
Kannabiksen pienimuotoisen kotikasvatus on dekriminalisoitava. Alkoholia miedomman päihteen antaminen vaihtoehdoksi on kaikkien Euroopassa tehtyjen tutkimusten valossa hyvä idea. Lisäksi lakimuutoksen myötä poliiseilta vapautuu valtava summa määrärahoja yhteiskuntaa todellisuudessa häiritsevän rikollisuuden torjumiseksi. Ihmisiä ei enää myöskään tarvitse syrjäyttää yhteiskunnan työ- tai kouluelämästä epärationaalisten syiden vuoksi. Kannabistuotteiden myynti tulisi edelleen pitää laittomana tai asettaa valtion verotuksen alaiseksi.

Ei Natolle:
Ehdoton ei NATO:on liittymiselle. Kyseinen järjestö on viime vuosikymmenien eniten väkivaltaa ja turvattomuutta aiheuttanut koalitio. Suomen ei tule edesauttaa yhtäkään aluevaltausta, mielumminkin turvata puolueettomana siviilejä ja Punaisen Ristin toimintaa sotien runtelemilla alueilla.

Energiateknologian kehittäminen:
Vientiydinvoimaan kulutetut miljardit tulee suunnata uusiutuvaa energiaa hyödyttävän teknologian kehittämiseksi. Maailman energiainfrastruktuuri tulee muuttumaan lähivuosikymmeninä öljyn hupenemisen ja kallistumisen myötä. Ennalta viisaat suomalaiset voisivat hyödyntää laajaa koulutus- ja osaamisverkkoaan energiateknologian kehittämiseksi. Fakta kuitenkin on, että meidän tulee tavalla tai toisella päästä eroon kallistuvasta ja ilmastonmuutosta kiihdyttävästä tuontiöljystä. Uusiutuvan energian teknologiaa kehittämällä voisimme saada energiaturvallisuuden lisäksi uuden vetävän vientituotteen kansantalouden ylläpitämiseksi.

Seksuaalitasa-arvo käytäntöön:
Uskonnolliset instituutiot saavat pitää kiinni fundamentalistisista traditioistaan, mutta valtion maistraatin on hyväksyttävä myös homoseksuaaliparien viralliset avioliitot. Kaikille vakaille parisuhteille on myös ilman painokkaita perusteita myönnettävä huoltajuus lapsiin. Kaikkia avioliittoja tulee käsitellä lakisääteisesti samalta lähtöviivalta.

Työperäisen maahanmuuton turvaaminen:
Maahanmuuttovastaisesta populismista huolimatta Suomen tulee lisätä maahanmuuton seulontaan ja integrointiin kohdistettuja resursseja. Tällä tavoin voimme paremmin varmistaa soveltuvan osan saapumisen maahan ja kieli- sekä työhönohjauspalveluita parantamalla maahanmuuttajat sopeutuvat paremmin suomalaisten yhteiskunnalliseen elämään. Ikääntyvä väestörakenne hyötyisi työikäisten ihmisten suuremmasta määrästä. Lisäksi suomalaisista asuu ulkomailla noin 7,5% ja Suomessa on maahanmuuttajia 2,5%. On tekopyhää väittää itse maahanmuuton olevan ongelma näillä lukemilla.

Kestävän infrastruktuurin suunnittelu:
Suomen pitää alkaa kehittää energiantuotantoaan ja liikennejärjestelmiä pois öljyriippuvuudesta. Julkisen raide- ja magneettilevitaatioliikenteen kehittäminen, uusiutuvaan energiatuotantoon panostaminen, luonnon kannalta kestävän maanviljelyn ja omavaraisuuden lisääminen sekä näiden osaamisen vieminen maailmanmarkkinoille tulee olla seuraavien hallitusten tavoitteita. Kaupunkisuunnittelussa tulee jatkossa ottaa entistä enemmän huomioon lyhyet välimatkat julkisine kulkuvälineineen, omavaraiset ruuan- ja energiantuotantoalueet sekä viihtysät, luonnonläheiset virkistysalueet.

Lapsille parempaa ruokaa:
Kouluruuan laatua on parannettava huomattavasti. Lapset tekevät voimiinsa nähden pitkää päivää ja ovat jatkuvasti kehittyvässä iässä. Kouluruuasta säästämisen tulisi olla yhteiskunnan viimeisin vaihtoehto ja vain nälänhädän aikana - jos silloinkaan. Lapsille on taattava lakisääteisesti laadukkainta, ravitsevinta ja tuoreinta ruokaa, mitä saatavilla on. Tämä takaa lasten terveen ja laadukkaan kehityksen sekä kasvun pitkälle tulevaisuuteen!

Maksuton koulutus:
Opiskelun tulee säilyä maksuttomana jatkossakin. Suomalainen vahvuus maailmalla on ollut vahva osaaminen ja ammattitaito. Maksuton koulutus varmentaa motivoituneimpien ja lahjakkaimpien ihmisten pääsyn erikoisaloille perheiden varallisuudesta riippumatta, mikä tukee parhaiten suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ja varallisuutta. Kouluille tulee turvata jatkossa myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta rakentavat tehtävät, eikä aloja tule muutta ainoastaan kaupallisia insituutioita palveleviksi koulutusputkiksi.

Vanhustenhoidon kehittäminen:
Vanhusten perushoitoon tulee keskittää nykyistä enemmän resursseja. Vanhukset eivät saa riittävää perushoitoa ja lähihoitajat laitoksissa ovat ylityöllistettyjä. Resurssien lisääminen perushoitoon pitäisi vanhuksien välttämättömät tarpeet paremmin tyydytettyinä, sekä helpottaisi hoitoalan henkilökunnan työhyvinvointia ja viihtyvyyttä työurilla. Toimiva vanhustenhuolto on yksi tärkeistä hyvinvointivaltion kulmakivistä, josta olemme lipsuneet jo aivan liikaa.

Kansalaispalvelus:

Nykyinen varusmiespalvelus on korvattava tasa-arvoisemmalla, kaikkia Suomen kansalaisia koskevalla kansalaispalveluksella. Sen kesto olisi 1-2x6kk. Koulutusjaksot voi valita eri aselajeista tai siviilikriisinhallinnan osastoista.
1x6kk jakso takaisi aselajin tai kriisinhallinnan perusteet. Toisen 6kk jakson voisi käyttää aselajiin tai kriisinhallintaan erikoistumiseen tai valita toisen peruskoulutusjakson. Palveluksesta voi kieltäytyä suorittamalla 3kk jakson avovankilassa opiskellen tai työskennellen.

Ei mediamaksulle:
Nykyisenä raakaversiona täysin naurettava ehdotus. Mediamaksu muutettava progressiiviseksi, jos on mennäkseen läpi. Paras ratkaisu olisi tukea YLE:n dokumentointitoimintaa suoraan muista veroista kertyvillä tuloilla. Näin maksukyvyn puute ei jäisi tiedon- ja kulttuurinsaannin esteeksi.

Jotta tämä kaikki ei olisi pelkkää puhetta, lupaan lahjoittaa puolet mahdollisesta edustajanpalkkiostani kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka tukevat yllä kuvailtuja tavoitteita. Näihin kuuluvat ainakin Suomen Punainen Risti, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Kirkon diakoniatyö ja ulkomaanapu, Pelastusarmeija, Suomen Luonnonsuojeluliitto, WWF, Maan Ystävät, Elämä Lapselle ry ja Zeitgeist-liike. Mikäli pääsen eduskuntaan, voit lähettää oman tukihakemuksesi sähköpostiini: olli.soppela@piraattipuolue.fi
Kuvaile kirjeessäsi edustamasi järjestön toimintaperiaatteita, käytännön toimintaa sekä toimintahistoriaa, niin harkitsen järjestönne lisäämistä tuettujen listalle.

Puheista teoiksi ja valoa varjoihin!

26.11.2010

Talousdemokraattisen Puolueen perustaminen

Suomen politiikka on alkanut kehittyä mielenkiintoiseen suuntaan usean muutosjanoisen pienpuolueen nostaessa päätään ruohonjuuritasolta eduskuntavaalitasolle. Pienten puolueiden ajamat selkeät muutostavoitteet saattavat tuoda vilkasta keskustelua ja tuoreita aloitteita nykyiseen sopeutumisjähmeyteen.

Velkapohjaisen rahajärjestelmän rakenteellisia vikoja korjaamaan pyrkivä Talousdemokraattinen Puolue pureutuu nykyisten rahoituskriisien ytimeen ja kampanjoi finanssisektorin sekä pankkien suunnatonta loisimista vastaan. Puolueen keulahahmon Lars Östermanin blogi: http://talousdemokratia.blogspot.com/

Piraattipuolueen taistellessa viihde-, ohjelmisto- ja tietoverkkokorporaatioiden monopoleja vastaan, Talousdemokraattien remontoidessa talousjärjestelmän mekanismeja ja uuden Vihreän Puolueen valvoessa kestävän kehityksen ehtojen toteutumista teollisuudessa, uskoisin vahvasti Suomen selviytyvän voittajana edessä häämöttävästä suosta!

Mielestäni Talousdemokraatit ovat tärkeä osa sitä uudistusta, jota Suomi tarvitsee siirtymävaiheessa kohti resurssipohjaista talousajattelua. Jos poliittinen toimiminen kiinnostaa sinua, suosittelen tutustumaan myös kyseisen pienpuolueen materiaaleihin. Talousdemokraatit eivät ole vielä virallinen puolue, vaan se kerää kannattajakortteja puolueen virallistamiseksi. Mikäli haluat auttaa kyseistä ryhmittymää pääsemään Suomen poliittiselle kentälle pelaajaksi, auta täyttämällä kannattajakortti ja lähettämällä se seuraavaan osoitteeseen:
Suomen Talousdemokratia ry / Österman, Emäsalontie 285, 06950 EMÄSALO

Kannattajakortin tulostettava versio tässä:

http://www.teapartisan.org/kannattajakortti.pdf

Kopioi tiedosto koneellesi ja paina "tulosta"-näppäintä avattuasi tiedoston.

Samalla postimaksulla lähettää helposti useammankin kannattajakortin, joten kysy myös lähipiiriltäsi, ovatko he valmiita allekirjoittamaan kannattajakortin. Kannattajakortin allekirjoittaminen ei sitouta osallistumaan puolueeseen tai sen toimintaan. Se on vain henkilökohtainen suostumus sille, että kyseisen kaltainen puolue sallitaan Suomen politiikkaan mukaan.

Nyt jos koskaan voi pitkästä aikaa todella vaikuttaa Suomessa tehtäviin päätöksiin!

http://talousdemokratia.fi/
http://www.piraattipuolue.fi/
http://www.vihreapuolue.fi/

14.4.2010

Missä mennään?

Blogissani olevat jutut ovat toisinaan melko korkealentoisia ja niissä käsiteltävät asiat saattavat tuntua välillä liian suurpiirteisiltä tai arkielämään ulottumattomilta. Olen kuitenkin kirjoittanut jokaisen tekstin syystä ja löysin erään suomalaisen arvostetun intelektuellin, Eero Paloheimon kirjasta loistavan tiivistelmän, jota haluaisin siteerata:

"Tartu hetkeen

Viimeisten viidenkymmenen vuoden teknisiä muutoksia voidaan karkeasti verrata koko ihmiskunnan sitä edeltävään kehitykseen. Kaikilla määrällisillä mittareilla arvioiden muutos on ollut suurempi noiden vuosikymmenten aikana, kuin koko sitä edeltävänä aikana kivikirveestä lähtien. Vertailla voidaan esimerkiksi liikkumisen nopeutta, keinoaistien ulottuvuutta, rakennettavia alueita, metsien katoamisnopeutta, energian kulutusta tai valmistettavien tuotteiden lukumääriä. Kaikki edelliset luvut olivat 50 vuodessa kasvaneet paljon suuremmiksi, kuin kaksinkertaisiksi. Eri alojen uusi tekniikka toimii kokonaisuutena, toisistaan riippuvien ratkaisujen vyyhdissä; yhden kehitys kiihdyttää muiden vauhtia. Maailma on ratkaisun äärellä. Maapallon historiassa me emme elä aikakautta, vaan hetkeä. Ihmiskunta on poikkeustilassa. Polttavampana ja pelottavampana kuin koskaan aikaisemmin nousee ratkaistavaksi kysymys uudesta suunnasta."

("Megaevoluutio", Eero Paloheimo, 2002)

19.3.2010

Kohti suorempaa demokratiaa tietoteknologian avulla

Edustuksellinen parlamentaarinen päätöksentekojärjestelmämme alkaa jäädä pahasti jälkeen tieteellisestä tiedosta, sekä teknologian suomista mahdollisuuksista. Lisäksi kun olemme luovuttaneet päätösvaltamme hyvin kaukaiselle ja elitistiselle Euroopan laajuiselle parlamentille, alkaa sana "kansanvalta" kuulostamaan yhä enemmän vain ruusuisilta puheilta. Ideaalidemokratiassa jokaisella kansalaisella olisi mahdollisimman suuri päätösvalta. Tällä hetkellä olemme erittäin kaukana tästä ideaalista. Kuinka tilannetta voisi parantaa?

Suora päätöksenteko, lainsäätö, äänestykset sekä kansalaisaloitteet olisi mahdollistaa toteuttaa paljon useammin jokaisen yksilön tasolla sen sijaan, että rahoittajistaan riippuvaiset ja hyvin pienenä vähemmistönä toimivat pienten eturyhmien edustajat saisivat pitää kaiken päätösvallan ihmisten asioihin. Internet on raivannut tietä tietoyhteiskunnalle, joka mahdollistaa jokaisen tutustumisen käsiteltäviin asioihin, niiden seurauksiin ja hyötyjiin.
Pankkitunnuksilla toimiva raha-asiointijärjestelmä on laadittu jo ainakin 10v(?) sitten, mutta ilmeisesti päätöksentekoa tai äänestyksiä ei pidetä niin suuressa arvossa vielä. Suoraa päätöksentekoa helpottava tietokanta helpottaisi jokaisen kansalaisen tutustumista käsiteltäviin asioihin ja antaisi jokaiselle mahdollisuuden ilmaista aiheesta äänestämällä mielipiteensä (koska niiden varassa politiikka vielä ikävä kyllä toimii..). Tähän tarvittaisiin yksinkertaisesti:

- internetsivusto ylläpitävä ryhmä
* päivittävät käsittelylistalla olevat asiat
* antavat kaikille puolueille mahdollisuuden tiivistää oma näkemyksensä sivuille
* päivittävät eri alojen asiantuntijoiden tiivistettyjä näkemyksiä aiheista
* päivittävät ajankohtaiset äänestystilastot kaikkien/äänensä antaneiden nähtäväksi

- jokaiselle kansalaiselle henkilökohtaiset "äänestystunnukset"
* palvelun voisi järjestää esim poliisi (tai muu osoitettu virasto), joka jakaa tunnukset ja ohjeistaa niiden käytössä

Palvelu voisi sisältää myös kansalaisaloitteiden mahdollisuuden. Kuka tahansa voisi ehdottaa uuden hankkeen tai lakimuutoksen käsittelyä. Tarpeeksi suuren kannatuksen saatua ehdotus voitaisiin viedä käsiteltäväksi. Addressimuotoiset kyselyt toimisivat myös henkilökohtaisten äänestystunnusten kautta, mikä estäisi samaan kyselyyn useasti vastaamisen.

Uskoisin tietoteknologian hyödyntämisen politiikassa aktivoivan kansalaisia kiinnostumaan omista asioistaan ja politiikasta yleensä. Näin saataisiin myös ruokittua järjestelmän kehittämisen innovatiivisuutta ja annettaisiin ihmisille tunne todellisista vaikutusmahdollisuuksista.

Eräs tämänkaltaisen järjestelmän puolestapuhuja poliittisella kentällä:
http://www.piraattipuolue.fi/

31.7.2009

Vieraskynä: Näkymiä energian geopolitiikasta

Historiasta nykypäivään

Energia, sen jakautuminen ja jakaminen on aina ollut ihmiskunnalle se tekijä joka määrittää näennäisen hyvinvointimme, populaatiomme koon ja hyvin pitkälti myös kansakuntien harjoittaman politiikan. Käden heilautuksesta juoksupyrähdykseen, napin painalluksesta trukkilavan nostoon, kaikki toimet ja teot kuluttavat energiaa jonka voidaan näin katsoa olevan elämämme yksinkertaisesti tärkein asia. Kuluva ajanlaskun alun jälkeinen kolmas vuosituhat tulee olemaan energian saatavuuden kannalta erittäin mielenkiintoista aikaa riippumatta siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Tässä tekstissä tarkoitukseni on pohtia kriittisesti maailmamme tärkeimpien pelureiden puuhasteluja energian geopoliittisella pelikentällä. Maailmaa edes puoliksi avonaisella silmällä seurannut lukija voikin jo tästä arvata pelipaitoihin kirjoitetut nimet ”Yhdysvallat, Euroopan Unioni, Kiina ja Venäjä”. Mutta ennen pureutumista näihin nykyisen sivistyksen kehtoihin on lukijan hyvä kerrata muutama ajatuksia herättävä esimerkki siitä miten energiana tunnettu ihmisen epäjumala on aikojen saatossa ihmiskunnan tapahtumia muokannut.
Kivikaudella ihmisen energianlähteenä oli polttopuu ja metsästetty ja keräilty ravinto. Kehittymätön toiminta tarkoitti sitä, että yhteisöjen koot oli pidettävä pieninä ja reviiri oli oltava riittävän suuri ja ilman kilpailijoita. Muuten seurauksena oli nälkäkuolema, kun alueen kantokyky loppui kesken. Vallankumouksellinen uusi energianlähde löytyi viljeltävästä maasta ja eläinten käyttämisestä maan hoitoon. Maatalouden vallankumous tarkoitti sitä, että heimot eivät enää ruuasta kilpaillessaan työntäneet toisiaan kauemmaksi laajemmille alueille, vaan ihmiset saattoivat kerääntyä suuremmin joukoin pienelle alueelle, kuten ensimmäisissä kaupunkimaisissa asutuksissa Kaksoisvirtain alueella tapahtui. Energiaa riitti nyt suuremman populaation ylläpitoon, ja ihmisten määrä kasvoikin verrattain nopeasti verrattuna aikaisempaan metsästäjä-keräilijä-tilanteeseen, jossa populaation piti jotakuinkin vakiona luonnon asettamat kantokykyrajat.
Vasta vuosituhansien kuluttua polttopuusta siirryttiin kovan väännön ja empimisen kautta lopulta huomattavasti tehokkaampaan energianlähteeseen, kivihiileen. Tahriva ja haiseva kivihiili kohtasi aluksi suurta epäluuloa, mutta muutaman vuosikymmenen aikana Englannissa se saavutti kuitenkin läpimurtonsa, jonka vaikutukset saarivaltioon olivat historian valossa suorastaan uskomattomat (Heinberg, 2003). Englanti oli se valtio joka teollistui ensimmäisenä, sillä oli ensimmäiset tehokkaat hiilellä toimivat laivat ja rautatiet joiden avulla luotiin tehokas, koko maailman kattava infrastruktuuri ja vasallivaltioiden verkosto. Englannin perässä teollistui lyhyen ajan kuluessa koko läntinen Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ja tähän etumatkaan luullakseni perustuu myös nykyinen länsivaltojen johtava asema.

Öljyn esiinmarssi

Jälleen kerran tämä uusi ihmeellinen energianlähde oli kuitenkin vain siirtymävaihe, sillä 1800-luvulla nosti murheen alhosta päänsä seuraavan 200 vuoden tärkein epäjumala, öljy. Siirtymä ei silloinkaan tapahtunut silmänräpäyksessä, sillä oli piirejä jotka olivat nousseet huomattavan rikkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi kivihiilen avulla ja heitä pelotti asemansa menettäminen mikäli hiili unohtuisi (Heinberg, 2004). He tekivät voitavansa mustamaalatakseen sitä aivan kuten aikaisemmin oltiin kivihiiltä mollattu, mutta ylivertainen käsiteltävyys ja energiasisältö oli öljyn puolella. Viimeiseksi voiton merkiksi voitaisiin sanoa sitä hetkeä kun Churchill päätti Englannissa vaihtaa armeijan laivaston käyttövoimaksi öljyn kivihiilen sijasta (Klare, 2008). Muut Euroopan johtavat valtiot seurasivat perässä ja uusien, tehokkaiden laitteiden tukemana Euroopan valtasi kansallismielinen sotavimma. Sotaa ei voitu välttää, ja kuin dominonappulat epämääräisen ketjureaktion tuloksena sivistysvaltiot ympäri maailman vajosivat kaaokseen kun ensimmäinen maailmansota alkoi Principin ammuttua ruhtinas Ferdinandin Sarajevossa. Joukot olivat alkuun kutakuinkin tasavertaisia ja jopa niinsanottu tasapeliratkaisu kävi johtajien mielessä kun kuviteltua nopeaa voittokulkua ei millekkään kansakunnalle siunaantunut. Venäjän tsaari Nikolai, Saksan keisari Wilhelm ja Englannin kuningas George V olivat kaikki keskenään serkkuja, ja kävivät keskenään sodan alkuvuosina tuttavallista kirjeenvaihtoa huolimatta siitä että olivat sodassa eri puolilla (Bonner, Wiggin, 2006). Ehkäpä leikki pitäisi vain jättää sikseen, sillä öljyn myötä sodat eivät olleet enää muutamien tuhansien kuolemaksi koituvia pikku kahakoita maitten rajoilla, vaan jokaista koskettavia miljoonia tappavia superkonflikteja. Oli lentokoneita, tankkeja, konekiväärejä ja muita kuolettavaa tuhoa kylväviä laitteita. En usko että kukaan kolmesta 1800-luvulla syntyneestä hallitsijasta ymmärsi tätä ennen sodan alkua.
Yhdysvallat katseli alkuun Euroopan sotimista sivusta, valtion perustajaisien lanseeraama politiikka oli aina ollut pysytellä vapaana omissa oloissaan ja antaa muiden hoitaa omat asiansa. Maasta oli kuitenkin löydetty viime vuosikymmenien aikana muuan J.D.Rockefellerin johdolla valtavat varannot mustaa kultaa, joka toisin sanoen tarkoitti rahaa silmänkantamattomiin. Niinpä kulissien takana Yhdysvallat pitkitti sotaa rahoittamalla lainoilla kumpaakin osapuolta (Bonner, Wiggin 2006). Se tappoi välillisesti ennen sotaan liittymistään miljoonia myymällä sekä keskus- että ympärysvalloille armeijan elämännektaria öljyä, ja rikastui tämän aikana valtavasti. Lopulta poliitikoiden syyhyävät sormet johtivat USA:n sotaan, näyttämään koko maailmalle mihin pystyy entinen syrjäänvetäytyvä Englannin siirtokunta nyt, kun sillä on hallussaan suurin osa maailman energiasta ja rahasta. Eristäytyminen ei ollut enää tarpeellista, öljyn avulla maailma oli kutistunut pelkiksi etupiireiksi ja takapihoiksi. Yhdenkään maailmansotaan osallistuneen Euroopan valtion yhteiskuntamuoto ei pysynyt ennallaan, manner oli moukaroitu palasiksi. Jokseenkin samankaltainen tarina toistui toisessa maailmansodassa, maailman energiakuningas rikastui entisestään välittämällä energiaa jälleen sekä vihollisilleen että liittolaisilleen. Vielä ennen toista maailmansotaa Saksan IG Farben ehti kehittää yhdessä Standard Oilin kanssa metodin tehdä kivihiilestä nestemäistä bensiiniä käytettäväksi Saksan sotakoneissa, koska Saksalla ei ollut omia öljyreservejä. Energia ei tunne etiikkaa, ei moraalia, ei ystäviä, mutta kaikki haluavat sitä. Esimerkkejä riittäisi loputtomiin, mutta nyt on aika siirtyä miettimään mikä on nykypäivänä suurille pelureille ominaista energiapolitiikkaa ja onko peli edelleen yhtä raadollista.

Yhdysvallat

Yhdysvaltoja ja sen energiapolitiikkaa leimaa mitä suurimmassa määrin presidenttien usein suustaan päästämä lausahdus ”our way of life is non-negotiable”, elämäntavastamme emme neuvottele. Jenkkien elämäntapaan kuuluu suuria autoja, elektroniikkaa, koneita, yltäkylläisyyttä ja yleisesti ottaen yksilön mittava resurssien kulutus. Toisin sanoen niellä energiaa kuin Molokin kita. Viisi prosenttia maapallon ihmisistä käyttää joka neljännen maapallolla käytettävissä olevan energiajoulen. Aurinko alkoi laskea maan mittaville öljy- ja energiavarannoille jo 70-luvulla kun tuotantohuippu saavutettiin(Heinberg, 2004). Sen jälkeen energiankulutus on koko ajan kasvanut mutta maan oma energiantuotanto on hiipunut jo reilusti huippuvuosien tasolta. Tämä erotus kysynnän ja tarjonnan välillä on maan nyt hankittava jostakin muualta. Näin ollen on maan energiaturvallisuuden ylläpito hallituksen ylivertaisesti tärkein tehtävä, ja 1900-luvulla otettu johtoasema näkyy esimerkiksi satoina sotilastukikohtina ympäri maailmaa. Useita kertoja energian saatavuus onkin varmistettu sotilaallisesti. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt omistavat edelleen oikeudet suureen osaan maailman öljystä huolimatta siitä että Lähi-Idässä ja Etelä-Amerikassa valtiot ovat yrittäneet aika ajoin kansallistaa öljyvarojaan. Tällaiset typeryydet Yhdysvallat on yleensä estänyt sotilaallisella väliintulolla, maan johtava kansallistamista ajava blokki on kaadettu ja tilalle on nostettu länsimielinen nukkehallitus joka antaa kaupan jatkua normaalina. Toki poikkeuksia on, tärkeimpinä Iran ja Venezuela jotka onnistuivat kansallistamaan öljyvaransa. Venezuelassa Yhdysvaltain vastavallankumoukset eivät koskaan onnistuneet ja maiden nykyistä keskinäistä politiikkaa leimaavat kovat sanat, kaupalliset pakotteet ja yleinen miekkojen kilistely. Huolimatta Yhdysvaltain kansalaisilleen esittämästä propagandasta Venezuelan roistovaltiosta jonka kanssa sivistyneet kansakunnat eivät tee kauppaa, on Venezuela Saudi-Arabian, Kanadan ja Meksikon jälkeen USA:n neljänneksi suurin öljyntoimittaja (Energy Information Agency, 2009). Tekopyhää? Ehkä, mutta kuten aikaisemminkin todettiin energia ei tunne etiikkaa.
Entä Iran? 50-luvulla Iranissa havahduttiin siihen miten ulkomaiset yritykset pumppaavat maasta öljyä tienaten käsittämättömiä summia rahaa, ja tämä oli suuren ärtymyksen aiheuttaja köyhän kansan keskuudessa. Pääministerinä toiminut Mohammed Mossadeq aloitti kansan täydellä tuella uudistukset jossa Iranin kansalle kuuluvat, valtion alueella olevat öljyvarat kansallistettiin jotta niistä saatavat rahat voitaisiin käyttää kansan hyväksi. Suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva AIOC (nykyinen BP) aloitti tästä johtuen Englannissa ja USA:ssa valtavan lobbauskampanjan, jonka seurauksena tiedustelupalvelut organisoivat maassa vallankumouksen (Kunstler, 2005). Se kuitenkin epäonnistui ja brittien valtaistuimelle asettama shaahi pakeni Italiaan. Toinen yritys oli menestyksekkäämpi, shaahi nousi valtaan ja Mossadeqin osa oli joutua oikeuteen maanpetoksesta, vain sen takia että hän oli halunnut jakaa maansa rikkauksia maansa kansalaisille. Myöhemmin Yhdysvaltoja miellyttänyt länsimielinen shaahi kaadettiin islamilaisessa vallankumouksessa 1979 ja monarkian tilalle luotiin islamilainen tasavalta äänioikeuksineen päivineen. Demokratian maailmanlaajuiselle pääpuolustajalle Yhdysvalloille tämän luulisi tuovan hymyn huulille mutta toisin kävi. Erimielisyydet mm. shaahin kohtalosta ja erilaiset kriisit varjostivat vallankumousta seuraavia vuosia, ja tuloksena oli jälleen kaupallisia sanktioita ja varojen jäädyttämistä kumminkin puolin. Mielenkiintoinen on esimerkiksi vuodesta 1996 voimassa ollut ILSA-laki (Iran-Libya Sanctions Act), josta seuraa kaupallisia pakotteita ja rangaistuksia jokaiselle Iranin energiaan investoivalle ei-yhdysvaltalaiselle yritykselle. Sitten on toinen laki (1979-vuodelta peräisin oleva kauppapakote) joka kieltää yksiselitteisesti öljyn ostamisen Iranista, mutta laki koskee ainoastaan Yhdysvaltain valtiota, ei yhdysvaltalaisomistuksessa olevia öljy-yhtiöitä. Niinpä tällä hetkellä joka neljäs Iranin ulkomaille myymä öljybarreli on amerikkalaisten öljy-yhtiöiden ostama. Miten, ja miksi ihmeessä? Kun jenkkiläinen öljy-yhtiö kuten Exxon ostaa Iranilta öljyä se voi sen jälkeen myydä sen halutessaan energiasyöveri Yhdysvaltoihin, koska myyjänä toimii silloin Exxon, ei Iran. Näppärää. Eniten hämmentäviä kertomuksia kaksinaamaisuudesta löytyisi tietysti Yhdysvalloista, mutta on aika puhua sen tärkeimmästä vastapelurista, Venäjästä.

Venäjä

Suuri ja mahtava Venäjä on aina ollut länsimaille osittainen mysteeri. Rajattomien etäisyyksien, ihmismassojen ja luonnonrikkauksien maa ei ole koskaan alistunut länsimaiden tahtoon. Sitä ei ole voinut lahjoa eikä sotilaallisesti alistaa, siihen se on aina ollut liian omavarainen ja puolustuskykyinen. Silkassa kaupankäynnin taidossa itäiset naapurimme eivät kuitenkaan pärjänneet ja Neuvostoliitto romahti lopulta omaan mahdottomuuteensa. Kapitalismi murtautui Venäjälle ja 90-luvun alun kaaoksessa harvat valitut hankkivat suuria rikkauksia itselleen entisistä valtion varoista. Esimerkiksi Lukoil ja Jukos ovat olleet esimerkillisiä menestystarinoita, ja niiden omistajat siirtyivät vuosikymmenen aikana köyhälistöstä maailman rikkaimpien ihmisten joukkoon.
Länsimaiseen tapaan oligarkit alkoivat kokeilla poliittisia siipiään myös Venäjällä, lobaten firmojansa hyödyttäviä asioita duumassa ja he pyrkivät jopa itsekin päättämään energiapolitiikasta asettumalla ehdokkaiksi vaaleissa. Mutta Venäjä ei ole Yhdysvallat ja tämän sai myös innokas lobbari, Jukosin pääomistaja Mihail Hodorkovski tuntea nahoissaan. Epäillyt erimielisyydet valtiojohdon ja Hodorkovskin välillä johtivat Hodorkovskin pidättämiseen, vangitsemiseen ja menestystarina Jukosin konkurssiin. Huutokaupassa Jukosin osti täysin tuntematon Baikalfinansgroup jonka epäiltiin olevan Venäjän hallituksen hallinnoima yhtiö, mutta taustatietoja ei ikinä saatu selvitettyä (Klare, 2008). Muutaman päivän kuluttua tästä kaupasta valtion pääomistama öljy-yhtiö Rosneft osti Baikalfinansgroupilta koko Jukosin itselleen ja Hodorkovskin hautaus oli suoritettu. Venäjän energiapolitiikkaa on yleisesti ottaen leimannut pyrkimys palauttaa 90-luvun alun kaaoksessa yksityisomistukseen menetettyjä resursseja valtion haltuun jotta sen oma energiaturvallisuus saataisiin varmistettua. Lisäksi on tietysti muistettava että Venäjän valtion tulot riippuvat hyvin paljon muualle myydystä energiasta, sen nopean talouskasvun viime vuosina on mahdollistanut öljyn ja maakaasun hintojen roima nousu.
Maailman suurin maakaasuyhtiö, valtion omistama Gazprom on myös välillisesti suuri poliittisen vallan käyttäjä. Se pitää käsissään suurta osaa Euroopan kaasuhanoista, joiden avulla Venäjä voi yrittää kehittää poliittista ympäristöä itselleen mieleiseksi. Tästä esimerkkinä jo useampana vuonna toistunut skenaario jossa Venäjä sulkee Ukrainan kaasuhanat maksamattomien laskujen takia. Länsi-Euroopan maakaasu kulkee suureksi osaksi Ukrainan kautta joten toimituskatkokset näkyvät talvella esimerkiksi kylmyyteen kuolleina vanhuksina ja sähkökatkoina. Venäjä ei kuitenkaan halua suututtaa Länsi-Euroopan rikkaita kuluttajia joilta se saa suuren osan käyttörahoistaan, ja siksi kriisit on selvitetty usein nopeasti. Tarkoituksena on vain pelotella entisiä itäblokin maita yhdellä suuren karhun viimeisistä syömähampaista. Euroopan avuttomuus Venäjän edessä näkyi myös esimerkiksi alkutalven Georgian sodassa. Amerikkalaisten heittäessä ilmoille villejä kommentteja NATO:sta ja Venäjän sotaisuudesta Eurooppa tyytyi puhumaan lähinnä ”voi voi, älkää viitsikö” tyylisin sanakääntein jotta kaasuntoimitus jatkuisi koko kylmän talven ilman vihamielisyyksiä.
Lisää mielenkiintoisia esimerkkejä siitä miten Venäjä tekee mitä haluaa löytyy kaukaa Siperiasta maakaasulöydöksiltä. Kaoottisen 90-luvun myötä Venäjälle rynnänneet energiayhtiöt saivat useita herkullisia löydöksiä vallattua omiin nimiinsä, mutta tilanteen vakautuessa ja erityisesti Putinin valtaantulon jälkeen tilanne muuttui. Ensimmäisessä esimerkissäni TNK-BP yhtiö oli halunnut jo useita vuosia aloittaa maakaasun porauksen Kovyktan kentillä Irkutskissa, mutta sen eteen oli kerta toisensa jälkeen heitetty esteitä. Erilaisia vaatimuksia keksittiin jatkuvasti, pykäliä piti täyttää ennenkuin valtiolta saataisiin lupa porauksen aloittamiseksi. Duumassa väiteltiin ja lobattiin. Oli ympäristövaikutustutkimuksia, päästövaatimuksia, tuotantovaatimuksia ja syyte sopimusrikkomuksesta. Lopulta kesäkuussa 2007 Venäjän valtion painostus puri ja viivytyksiin sekä tappioihin turhautunut BP myi koko osuutensa yhdestä maailman suurimmista maakaasukentistä Gazpromille (analyytikoiden mukaan selvään alihintaan). Energiaministeri Hristenko ilmoitti siirtävänsä itäisen Siperian porausoikeudet valtion omistamille Rosneft- ja Gazprom-yhtiöille (Klare, 2008). Venäjä oli voittanut viivytystaistelun länsimaiden omalla aseella, kestämättömällä byrokratialla. Vuotta aiemmin löytyy vastaava tapaus Sahalinin saarelta, öljykentältä Sakhalin-2. Valmiiksi rakennettuna Sakhalin-2:sta odotetaan lukemattomien miljardien arvoista maailman suurinta öljy-maakaasuprojektia. Kuitenkin vuosikausien kädenväännön seurauksena niinikään ympäristövaikutuksiin vedoten pakotettiin Royal Dutch Shellin ja sen japanilaisten kumppanien konsortio myymään enemmistö kentästä (jälleen tappiollisella kauppahinnalla) Gazpromille 2006 (Klare, 2008). Nyt kun Gazprom oli kentän herra, saattoi Putin sanoa että ympäristövaikutukset on ”ratkaistu”. Näitä tarinoita on Venäjällä tapahtunut 2000-luvulla vielä paljon muitakin. Tällaista kansallistamista vastaan länsivallat eivät voi järjestää vallankumousta tai muuta sotilaallista väliintuloa joten niiden on vain nieltävä pettymyksensä.

Kiina

Entäpä Kiina? Kehittyvien valtioiden johtaja on asteittaisella siirtymisellä kapitalismiin onnistunut luomaan maahan ennennäkemättömän talouskasvun ja nostamaan lukemattomia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle. Maahantuodun öljyn määrä on kaksinkertaistunut esimerkiksi vuosien 1999-2004 välillä, kasvaen 40% pelkästään vuoden 2004 alkupuoliskolla (Kunstler, 2005). Loistokkaan esiripun takana kuitenkin kiehuu, sillä vähenevien resurssien maailmassa maailman väkirikkaimmalla valtiolla on todella kauhistuttava kiire mikäli se haluaa turvata itselleen sen tarvittavan energian mitä miljardin ihmisen nostaminen länsimaiselle elintasolle vaatii. Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan maailman energiatuotannon on kasvettava seuraavan 25 vuoden aikana 57% mikäli kasvava kysyntä halutaan tyydyttää (Klare, 2008). Miten ihmeessä tällainen kasvu voidaan saavuttaa, kun lähes kaikkialla maailmassa öljyn tuotanto on saavuttanut tai juuri saavuttamassa lakipisteensä ja energiamäärien ennustetaan vain laskevan? Tämä on johtanut epätoivoiseen kujanjuoksuun maailman viimeisistä jäljellä olevista fossiilisista polttoaineista, joita Yhdysvallat tällä hetkellä pääosin ohjailee. Kiinan energiayhtiöiden edustajat ovat jo vuosia sukkuloineet jokaisessa energiantuottajamaassa tekemässä tarjouksia, usein selvään ylihintaan (Klare, 2008). Talouskasvu ei voi jatkua ilman suuria energiamääriä ja talouskasvu on ainut asia mikä pitää kansan uskoa yllä Kiinan vanhaan kommunistipohjaiseen hallitsevaan eliittiin.
Kilpailu rajallisesta energiasta maailman kahden suurimman kuluttajan välillä on väistämätön ja uskon ettei se tule olemaan ilman konflikteja. Toinen on päättänyt pitää viimeiseen asti yllä kestämätöntä elintapaansa, ja toinen taas päättänyt saavuttaa itselleenkin tämän kestämättömän elintavan. Kiinalla on kuitenkin yksi etu puolellansa; se ei ole koskaan leikkinyt maailmanpoliisia tai koittanut pakottaa omia arvojaan muiden elämään. Niinpä niinsanotut roistovaltiot jotka suhtautuvat Yhdysvaltoihin nuivasti ovat enemmän kuin halukkaita tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa. Näistä lähteistä saatu energia ei kuitenkaan mitenkään riitä kattamaan Kiinan tarvitsemia mittavia energiavirtoja, ja ennen pitkää sen on avoimesti mentävä Yhdysvaltain perinteisesti hallitsemille alueille Lähi-Itään ja jopa jenkkien takapihalle Etelä-Amerikkaan. Tästä seuraavat nämä povaamani yhteenotot. Toivottavasti ne tulevat olemaan korkeintaan niinsanottuja nukkesotia vasallivaltioiden välillä eikä suoria titaanien välisiä taisteluita. Kahden tällaisen jättiläisen keskinäinen kolaus on pelottava ajatus. Suoraa sotaa kahden voimakkaan valtion välillä ei ole ollut sitten toisen maailmansodan, ja nyt kun kummallakin on erittäin kehittyneet armeijat, ydinaseista puhumattakaan, voisi sodan lopputulos olla yksinkertaisesti ihmisten maailman päättyminen.

Lopuksi

Energiapolitiikka tulee kautta minun elinaikani olemaan se voima joka muovaa maailmasta näköisensä. Maailman mahdollisuudet vaihtelevat utopiasta massaholokaustiin. Fossiilisten polttoaineiden taaksejättäminen tulee olemaan erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Toivottavasti öljystä ja maakaasusta riippuvaiset ryhmät ja valtiot eivät tule viimeiseen asti seisomaan muutoksen tiellä, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Varmaa on se että tulevat 25 vuotta ovat ihmiskunnan mielenkiintoisimmat ja nopeimman muutoksen käsittävät ajat. Ihmissivilisaation suuri menestys ja populaation jatkuva kasvu jo 7 miljardin tietämille on ollut täysin riippuvaista intensiivisestä maanviljelystä, nykyaikaisista lääkkeistä ja energiaa kahmivasta teollisuudesta. Kun tämän kaiken komeuden perusta, helposti ja halvalla saatavissa oleva uusiutumaton energia, hiljalleen häviää historian hämäriin vaaditaan jokaiselta henkilökohtaisia päätöksiä miten jatkaa. Voimme istua hiljaa, toivoen että jokin ihmeratkaisu löydetään, voimme odottaa tulevaa kaaosta niinkuin hautausta katsova haudanryöstäjä, voimme panostaa kaikki varamme ja resurssimme viimeisten öljytippojen väkivaltaiseen hankintaan, tai voimme hyväksyä sen ajatuksen että ihmispopulaatiota ei ole tarkoitettu näin suureksi ja tuhlaavaiseksi ja vapaaehtoisesti luopua nykyisestä mallista. Minkä ratkaisun maailma ja sen suuret pelaajat tekevät, se jää nähtäväksi. Ainakin allekirjoittanut tuntee sukkiensa pyörivän jaloissaan ajatellessaan näitä mahdollisuuksia ja mitä ne tuntemallemme elämälle tarkoittavat. Onnea matkaan.

LÄHTEET

Bonner, B, Wiggin, A. 2006. Empire of Debt:The Rise of an epic financial crisis. John Wiley & Sons, New Jersey.
Heinberg, R. 2003. The Party’s Over:Oil, war and the fate of industrial societies, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Heinberg, R. 2004. Powerdown:options and actions for a post-carbon world, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Klare, M. T. 2008. Rising Powers, Shrinking Planet:The new geopolitics of energy. Metropolitan Books, New York.
Kunstler, J. H. 2005. The Long Emergency. Atlantic Books, London.
Energy Information Agency, http://tonto.eia.doe.gov/dnav/pet/pet_move_impcus_a2_nus_ep00_im0_mbbl_m.htm, päivitetty 30.4.2009, luettu 5.5.2009.

Matias Mikkola