31.7.2009

Vieraskynä: Näkymiä energian geopolitiikasta

Historiasta nykypäivään

Energia, sen jakautuminen ja jakaminen on aina ollut ihmiskunnalle se tekijä joka määrittää näennäisen hyvinvointimme, populaatiomme koon ja hyvin pitkälti myös kansakuntien harjoittaman politiikan. Käden heilautuksesta juoksupyrähdykseen, napin painalluksesta trukkilavan nostoon, kaikki toimet ja teot kuluttavat energiaa jonka voidaan näin katsoa olevan elämämme yksinkertaisesti tärkein asia. Kuluva ajanlaskun alun jälkeinen kolmas vuosituhat tulee olemaan energian saatavuuden kannalta erittäin mielenkiintoista aikaa riippumatta siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Tässä tekstissä tarkoitukseni on pohtia kriittisesti maailmamme tärkeimpien pelureiden puuhasteluja energian geopoliittisella pelikentällä. Maailmaa edes puoliksi avonaisella silmällä seurannut lukija voikin jo tästä arvata pelipaitoihin kirjoitetut nimet ”Yhdysvallat, Euroopan Unioni, Kiina ja Venäjä”. Mutta ennen pureutumista näihin nykyisen sivistyksen kehtoihin on lukijan hyvä kerrata muutama ajatuksia herättävä esimerkki siitä miten energiana tunnettu ihmisen epäjumala on aikojen saatossa ihmiskunnan tapahtumia muokannut.
Kivikaudella ihmisen energianlähteenä oli polttopuu ja metsästetty ja keräilty ravinto. Kehittymätön toiminta tarkoitti sitä, että yhteisöjen koot oli pidettävä pieninä ja reviiri oli oltava riittävän suuri ja ilman kilpailijoita. Muuten seurauksena oli nälkäkuolema, kun alueen kantokyky loppui kesken. Vallankumouksellinen uusi energianlähde löytyi viljeltävästä maasta ja eläinten käyttämisestä maan hoitoon. Maatalouden vallankumous tarkoitti sitä, että heimot eivät enää ruuasta kilpaillessaan työntäneet toisiaan kauemmaksi laajemmille alueille, vaan ihmiset saattoivat kerääntyä suuremmin joukoin pienelle alueelle, kuten ensimmäisissä kaupunkimaisissa asutuksissa Kaksoisvirtain alueella tapahtui. Energiaa riitti nyt suuremman populaation ylläpitoon, ja ihmisten määrä kasvoikin verrattain nopeasti verrattuna aikaisempaan metsästäjä-keräilijä-tilanteeseen, jossa populaation piti jotakuinkin vakiona luonnon asettamat kantokykyrajat.
Vasta vuosituhansien kuluttua polttopuusta siirryttiin kovan väännön ja empimisen kautta lopulta huomattavasti tehokkaampaan energianlähteeseen, kivihiileen. Tahriva ja haiseva kivihiili kohtasi aluksi suurta epäluuloa, mutta muutaman vuosikymmenen aikana Englannissa se saavutti kuitenkin läpimurtonsa, jonka vaikutukset saarivaltioon olivat historian valossa suorastaan uskomattomat (Heinberg, 2003). Englanti oli se valtio joka teollistui ensimmäisenä, sillä oli ensimmäiset tehokkaat hiilellä toimivat laivat ja rautatiet joiden avulla luotiin tehokas, koko maailman kattava infrastruktuuri ja vasallivaltioiden verkosto. Englannin perässä teollistui lyhyen ajan kuluessa koko läntinen Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ja tähän etumatkaan luullakseni perustuu myös nykyinen länsivaltojen johtava asema.

Öljyn esiinmarssi

Jälleen kerran tämä uusi ihmeellinen energianlähde oli kuitenkin vain siirtymävaihe, sillä 1800-luvulla nosti murheen alhosta päänsä seuraavan 200 vuoden tärkein epäjumala, öljy. Siirtymä ei silloinkaan tapahtunut silmänräpäyksessä, sillä oli piirejä jotka olivat nousseet huomattavan rikkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi kivihiilen avulla ja heitä pelotti asemansa menettäminen mikäli hiili unohtuisi (Heinberg, 2004). He tekivät voitavansa mustamaalatakseen sitä aivan kuten aikaisemmin oltiin kivihiiltä mollattu, mutta ylivertainen käsiteltävyys ja energiasisältö oli öljyn puolella. Viimeiseksi voiton merkiksi voitaisiin sanoa sitä hetkeä kun Churchill päätti Englannissa vaihtaa armeijan laivaston käyttövoimaksi öljyn kivihiilen sijasta (Klare, 2008). Muut Euroopan johtavat valtiot seurasivat perässä ja uusien, tehokkaiden laitteiden tukemana Euroopan valtasi kansallismielinen sotavimma. Sotaa ei voitu välttää, ja kuin dominonappulat epämääräisen ketjureaktion tuloksena sivistysvaltiot ympäri maailman vajosivat kaaokseen kun ensimmäinen maailmansota alkoi Principin ammuttua ruhtinas Ferdinandin Sarajevossa. Joukot olivat alkuun kutakuinkin tasavertaisia ja jopa niinsanottu tasapeliratkaisu kävi johtajien mielessä kun kuviteltua nopeaa voittokulkua ei millekkään kansakunnalle siunaantunut. Venäjän tsaari Nikolai, Saksan keisari Wilhelm ja Englannin kuningas George V olivat kaikki keskenään serkkuja, ja kävivät keskenään sodan alkuvuosina tuttavallista kirjeenvaihtoa huolimatta siitä että olivat sodassa eri puolilla (Bonner, Wiggin, 2006). Ehkäpä leikki pitäisi vain jättää sikseen, sillä öljyn myötä sodat eivät olleet enää muutamien tuhansien kuolemaksi koituvia pikku kahakoita maitten rajoilla, vaan jokaista koskettavia miljoonia tappavia superkonflikteja. Oli lentokoneita, tankkeja, konekiväärejä ja muita kuolettavaa tuhoa kylväviä laitteita. En usko että kukaan kolmesta 1800-luvulla syntyneestä hallitsijasta ymmärsi tätä ennen sodan alkua.
Yhdysvallat katseli alkuun Euroopan sotimista sivusta, valtion perustajaisien lanseeraama politiikka oli aina ollut pysytellä vapaana omissa oloissaan ja antaa muiden hoitaa omat asiansa. Maasta oli kuitenkin löydetty viime vuosikymmenien aikana muuan J.D.Rockefellerin johdolla valtavat varannot mustaa kultaa, joka toisin sanoen tarkoitti rahaa silmänkantamattomiin. Niinpä kulissien takana Yhdysvallat pitkitti sotaa rahoittamalla lainoilla kumpaakin osapuolta (Bonner, Wiggin 2006). Se tappoi välillisesti ennen sotaan liittymistään miljoonia myymällä sekä keskus- että ympärysvalloille armeijan elämännektaria öljyä, ja rikastui tämän aikana valtavasti. Lopulta poliitikoiden syyhyävät sormet johtivat USA:n sotaan, näyttämään koko maailmalle mihin pystyy entinen syrjäänvetäytyvä Englannin siirtokunta nyt, kun sillä on hallussaan suurin osa maailman energiasta ja rahasta. Eristäytyminen ei ollut enää tarpeellista, öljyn avulla maailma oli kutistunut pelkiksi etupiireiksi ja takapihoiksi. Yhdenkään maailmansotaan osallistuneen Euroopan valtion yhteiskuntamuoto ei pysynyt ennallaan, manner oli moukaroitu palasiksi. Jokseenkin samankaltainen tarina toistui toisessa maailmansodassa, maailman energiakuningas rikastui entisestään välittämällä energiaa jälleen sekä vihollisilleen että liittolaisilleen. Vielä ennen toista maailmansotaa Saksan IG Farben ehti kehittää yhdessä Standard Oilin kanssa metodin tehdä kivihiilestä nestemäistä bensiiniä käytettäväksi Saksan sotakoneissa, koska Saksalla ei ollut omia öljyreservejä. Energia ei tunne etiikkaa, ei moraalia, ei ystäviä, mutta kaikki haluavat sitä. Esimerkkejä riittäisi loputtomiin, mutta nyt on aika siirtyä miettimään mikä on nykypäivänä suurille pelureille ominaista energiapolitiikkaa ja onko peli edelleen yhtä raadollista.

Yhdysvallat

Yhdysvaltoja ja sen energiapolitiikkaa leimaa mitä suurimmassa määrin presidenttien usein suustaan päästämä lausahdus ”our way of life is non-negotiable”, elämäntavastamme emme neuvottele. Jenkkien elämäntapaan kuuluu suuria autoja, elektroniikkaa, koneita, yltäkylläisyyttä ja yleisesti ottaen yksilön mittava resurssien kulutus. Toisin sanoen niellä energiaa kuin Molokin kita. Viisi prosenttia maapallon ihmisistä käyttää joka neljännen maapallolla käytettävissä olevan energiajoulen. Aurinko alkoi laskea maan mittaville öljy- ja energiavarannoille jo 70-luvulla kun tuotantohuippu saavutettiin(Heinberg, 2004). Sen jälkeen energiankulutus on koko ajan kasvanut mutta maan oma energiantuotanto on hiipunut jo reilusti huippuvuosien tasolta. Tämä erotus kysynnän ja tarjonnan välillä on maan nyt hankittava jostakin muualta. Näin ollen on maan energiaturvallisuuden ylläpito hallituksen ylivertaisesti tärkein tehtävä, ja 1900-luvulla otettu johtoasema näkyy esimerkiksi satoina sotilastukikohtina ympäri maailmaa. Useita kertoja energian saatavuus onkin varmistettu sotilaallisesti. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt omistavat edelleen oikeudet suureen osaan maailman öljystä huolimatta siitä että Lähi-Idässä ja Etelä-Amerikassa valtiot ovat yrittäneet aika ajoin kansallistaa öljyvarojaan. Tällaiset typeryydet Yhdysvallat on yleensä estänyt sotilaallisella väliintulolla, maan johtava kansallistamista ajava blokki on kaadettu ja tilalle on nostettu länsimielinen nukkehallitus joka antaa kaupan jatkua normaalina. Toki poikkeuksia on, tärkeimpinä Iran ja Venezuela jotka onnistuivat kansallistamaan öljyvaransa. Venezuelassa Yhdysvaltain vastavallankumoukset eivät koskaan onnistuneet ja maiden nykyistä keskinäistä politiikkaa leimaavat kovat sanat, kaupalliset pakotteet ja yleinen miekkojen kilistely. Huolimatta Yhdysvaltain kansalaisilleen esittämästä propagandasta Venezuelan roistovaltiosta jonka kanssa sivistyneet kansakunnat eivät tee kauppaa, on Venezuela Saudi-Arabian, Kanadan ja Meksikon jälkeen USA:n neljänneksi suurin öljyntoimittaja (Energy Information Agency, 2009). Tekopyhää? Ehkä, mutta kuten aikaisemminkin todettiin energia ei tunne etiikkaa.
Entä Iran? 50-luvulla Iranissa havahduttiin siihen miten ulkomaiset yritykset pumppaavat maasta öljyä tienaten käsittämättömiä summia rahaa, ja tämä oli suuren ärtymyksen aiheuttaja köyhän kansan keskuudessa. Pääministerinä toiminut Mohammed Mossadeq aloitti kansan täydellä tuella uudistukset jossa Iranin kansalle kuuluvat, valtion alueella olevat öljyvarat kansallistettiin jotta niistä saatavat rahat voitaisiin käyttää kansan hyväksi. Suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva AIOC (nykyinen BP) aloitti tästä johtuen Englannissa ja USA:ssa valtavan lobbauskampanjan, jonka seurauksena tiedustelupalvelut organisoivat maassa vallankumouksen (Kunstler, 2005). Se kuitenkin epäonnistui ja brittien valtaistuimelle asettama shaahi pakeni Italiaan. Toinen yritys oli menestyksekkäämpi, shaahi nousi valtaan ja Mossadeqin osa oli joutua oikeuteen maanpetoksesta, vain sen takia että hän oli halunnut jakaa maansa rikkauksia maansa kansalaisille. Myöhemmin Yhdysvaltoja miellyttänyt länsimielinen shaahi kaadettiin islamilaisessa vallankumouksessa 1979 ja monarkian tilalle luotiin islamilainen tasavalta äänioikeuksineen päivineen. Demokratian maailmanlaajuiselle pääpuolustajalle Yhdysvalloille tämän luulisi tuovan hymyn huulille mutta toisin kävi. Erimielisyydet mm. shaahin kohtalosta ja erilaiset kriisit varjostivat vallankumousta seuraavia vuosia, ja tuloksena oli jälleen kaupallisia sanktioita ja varojen jäädyttämistä kumminkin puolin. Mielenkiintoinen on esimerkiksi vuodesta 1996 voimassa ollut ILSA-laki (Iran-Libya Sanctions Act), josta seuraa kaupallisia pakotteita ja rangaistuksia jokaiselle Iranin energiaan investoivalle ei-yhdysvaltalaiselle yritykselle. Sitten on toinen laki (1979-vuodelta peräisin oleva kauppapakote) joka kieltää yksiselitteisesti öljyn ostamisen Iranista, mutta laki koskee ainoastaan Yhdysvaltain valtiota, ei yhdysvaltalaisomistuksessa olevia öljy-yhtiöitä. Niinpä tällä hetkellä joka neljäs Iranin ulkomaille myymä öljybarreli on amerikkalaisten öljy-yhtiöiden ostama. Miten, ja miksi ihmeessä? Kun jenkkiläinen öljy-yhtiö kuten Exxon ostaa Iranilta öljyä se voi sen jälkeen myydä sen halutessaan energiasyöveri Yhdysvaltoihin, koska myyjänä toimii silloin Exxon, ei Iran. Näppärää. Eniten hämmentäviä kertomuksia kaksinaamaisuudesta löytyisi tietysti Yhdysvalloista, mutta on aika puhua sen tärkeimmästä vastapelurista, Venäjästä.

Venäjä

Suuri ja mahtava Venäjä on aina ollut länsimaille osittainen mysteeri. Rajattomien etäisyyksien, ihmismassojen ja luonnonrikkauksien maa ei ole koskaan alistunut länsimaiden tahtoon. Sitä ei ole voinut lahjoa eikä sotilaallisesti alistaa, siihen se on aina ollut liian omavarainen ja puolustuskykyinen. Silkassa kaupankäynnin taidossa itäiset naapurimme eivät kuitenkaan pärjänneet ja Neuvostoliitto romahti lopulta omaan mahdottomuuteensa. Kapitalismi murtautui Venäjälle ja 90-luvun alun kaaoksessa harvat valitut hankkivat suuria rikkauksia itselleen entisistä valtion varoista. Esimerkiksi Lukoil ja Jukos ovat olleet esimerkillisiä menestystarinoita, ja niiden omistajat siirtyivät vuosikymmenen aikana köyhälistöstä maailman rikkaimpien ihmisten joukkoon.
Länsimaiseen tapaan oligarkit alkoivat kokeilla poliittisia siipiään myös Venäjällä, lobaten firmojansa hyödyttäviä asioita duumassa ja he pyrkivät jopa itsekin päättämään energiapolitiikasta asettumalla ehdokkaiksi vaaleissa. Mutta Venäjä ei ole Yhdysvallat ja tämän sai myös innokas lobbari, Jukosin pääomistaja Mihail Hodorkovski tuntea nahoissaan. Epäillyt erimielisyydet valtiojohdon ja Hodorkovskin välillä johtivat Hodorkovskin pidättämiseen, vangitsemiseen ja menestystarina Jukosin konkurssiin. Huutokaupassa Jukosin osti täysin tuntematon Baikalfinansgroup jonka epäiltiin olevan Venäjän hallituksen hallinnoima yhtiö, mutta taustatietoja ei ikinä saatu selvitettyä (Klare, 2008). Muutaman päivän kuluttua tästä kaupasta valtion pääomistama öljy-yhtiö Rosneft osti Baikalfinansgroupilta koko Jukosin itselleen ja Hodorkovskin hautaus oli suoritettu. Venäjän energiapolitiikkaa on yleisesti ottaen leimannut pyrkimys palauttaa 90-luvun alun kaaoksessa yksityisomistukseen menetettyjä resursseja valtion haltuun jotta sen oma energiaturvallisuus saataisiin varmistettua. Lisäksi on tietysti muistettava että Venäjän valtion tulot riippuvat hyvin paljon muualle myydystä energiasta, sen nopean talouskasvun viime vuosina on mahdollistanut öljyn ja maakaasun hintojen roima nousu.
Maailman suurin maakaasuyhtiö, valtion omistama Gazprom on myös välillisesti suuri poliittisen vallan käyttäjä. Se pitää käsissään suurta osaa Euroopan kaasuhanoista, joiden avulla Venäjä voi yrittää kehittää poliittista ympäristöä itselleen mieleiseksi. Tästä esimerkkinä jo useampana vuonna toistunut skenaario jossa Venäjä sulkee Ukrainan kaasuhanat maksamattomien laskujen takia. Länsi-Euroopan maakaasu kulkee suureksi osaksi Ukrainan kautta joten toimituskatkokset näkyvät talvella esimerkiksi kylmyyteen kuolleina vanhuksina ja sähkökatkoina. Venäjä ei kuitenkaan halua suututtaa Länsi-Euroopan rikkaita kuluttajia joilta se saa suuren osan käyttörahoistaan, ja siksi kriisit on selvitetty usein nopeasti. Tarkoituksena on vain pelotella entisiä itäblokin maita yhdellä suuren karhun viimeisistä syömähampaista. Euroopan avuttomuus Venäjän edessä näkyi myös esimerkiksi alkutalven Georgian sodassa. Amerikkalaisten heittäessä ilmoille villejä kommentteja NATO:sta ja Venäjän sotaisuudesta Eurooppa tyytyi puhumaan lähinnä ”voi voi, älkää viitsikö” tyylisin sanakääntein jotta kaasuntoimitus jatkuisi koko kylmän talven ilman vihamielisyyksiä.
Lisää mielenkiintoisia esimerkkejä siitä miten Venäjä tekee mitä haluaa löytyy kaukaa Siperiasta maakaasulöydöksiltä. Kaoottisen 90-luvun myötä Venäjälle rynnänneet energiayhtiöt saivat useita herkullisia löydöksiä vallattua omiin nimiinsä, mutta tilanteen vakautuessa ja erityisesti Putinin valtaantulon jälkeen tilanne muuttui. Ensimmäisessä esimerkissäni TNK-BP yhtiö oli halunnut jo useita vuosia aloittaa maakaasun porauksen Kovyktan kentillä Irkutskissa, mutta sen eteen oli kerta toisensa jälkeen heitetty esteitä. Erilaisia vaatimuksia keksittiin jatkuvasti, pykäliä piti täyttää ennenkuin valtiolta saataisiin lupa porauksen aloittamiseksi. Duumassa väiteltiin ja lobattiin. Oli ympäristövaikutustutkimuksia, päästövaatimuksia, tuotantovaatimuksia ja syyte sopimusrikkomuksesta. Lopulta kesäkuussa 2007 Venäjän valtion painostus puri ja viivytyksiin sekä tappioihin turhautunut BP myi koko osuutensa yhdestä maailman suurimmista maakaasukentistä Gazpromille (analyytikoiden mukaan selvään alihintaan). Energiaministeri Hristenko ilmoitti siirtävänsä itäisen Siperian porausoikeudet valtion omistamille Rosneft- ja Gazprom-yhtiöille (Klare, 2008). Venäjä oli voittanut viivytystaistelun länsimaiden omalla aseella, kestämättömällä byrokratialla. Vuotta aiemmin löytyy vastaava tapaus Sahalinin saarelta, öljykentältä Sakhalin-2. Valmiiksi rakennettuna Sakhalin-2:sta odotetaan lukemattomien miljardien arvoista maailman suurinta öljy-maakaasuprojektia. Kuitenkin vuosikausien kädenväännön seurauksena niinikään ympäristövaikutuksiin vedoten pakotettiin Royal Dutch Shellin ja sen japanilaisten kumppanien konsortio myymään enemmistö kentästä (jälleen tappiollisella kauppahinnalla) Gazpromille 2006 (Klare, 2008). Nyt kun Gazprom oli kentän herra, saattoi Putin sanoa että ympäristövaikutukset on ”ratkaistu”. Näitä tarinoita on Venäjällä tapahtunut 2000-luvulla vielä paljon muitakin. Tällaista kansallistamista vastaan länsivallat eivät voi järjestää vallankumousta tai muuta sotilaallista väliintuloa joten niiden on vain nieltävä pettymyksensä.

Kiina

Entäpä Kiina? Kehittyvien valtioiden johtaja on asteittaisella siirtymisellä kapitalismiin onnistunut luomaan maahan ennennäkemättömän talouskasvun ja nostamaan lukemattomia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle. Maahantuodun öljyn määrä on kaksinkertaistunut esimerkiksi vuosien 1999-2004 välillä, kasvaen 40% pelkästään vuoden 2004 alkupuoliskolla (Kunstler, 2005). Loistokkaan esiripun takana kuitenkin kiehuu, sillä vähenevien resurssien maailmassa maailman väkirikkaimmalla valtiolla on todella kauhistuttava kiire mikäli se haluaa turvata itselleen sen tarvittavan energian mitä miljardin ihmisen nostaminen länsimaiselle elintasolle vaatii. Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan maailman energiatuotannon on kasvettava seuraavan 25 vuoden aikana 57% mikäli kasvava kysyntä halutaan tyydyttää (Klare, 2008). Miten ihmeessä tällainen kasvu voidaan saavuttaa, kun lähes kaikkialla maailmassa öljyn tuotanto on saavuttanut tai juuri saavuttamassa lakipisteensä ja energiamäärien ennustetaan vain laskevan? Tämä on johtanut epätoivoiseen kujanjuoksuun maailman viimeisistä jäljellä olevista fossiilisista polttoaineista, joita Yhdysvallat tällä hetkellä pääosin ohjailee. Kiinan energiayhtiöiden edustajat ovat jo vuosia sukkuloineet jokaisessa energiantuottajamaassa tekemässä tarjouksia, usein selvään ylihintaan (Klare, 2008). Talouskasvu ei voi jatkua ilman suuria energiamääriä ja talouskasvu on ainut asia mikä pitää kansan uskoa yllä Kiinan vanhaan kommunistipohjaiseen hallitsevaan eliittiin.
Kilpailu rajallisesta energiasta maailman kahden suurimman kuluttajan välillä on väistämätön ja uskon ettei se tule olemaan ilman konflikteja. Toinen on päättänyt pitää viimeiseen asti yllä kestämätöntä elintapaansa, ja toinen taas päättänyt saavuttaa itselleenkin tämän kestämättömän elintavan. Kiinalla on kuitenkin yksi etu puolellansa; se ei ole koskaan leikkinyt maailmanpoliisia tai koittanut pakottaa omia arvojaan muiden elämään. Niinpä niinsanotut roistovaltiot jotka suhtautuvat Yhdysvaltoihin nuivasti ovat enemmän kuin halukkaita tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa. Näistä lähteistä saatu energia ei kuitenkaan mitenkään riitä kattamaan Kiinan tarvitsemia mittavia energiavirtoja, ja ennen pitkää sen on avoimesti mentävä Yhdysvaltain perinteisesti hallitsemille alueille Lähi-Itään ja jopa jenkkien takapihalle Etelä-Amerikkaan. Tästä seuraavat nämä povaamani yhteenotot. Toivottavasti ne tulevat olemaan korkeintaan niinsanottuja nukkesotia vasallivaltioiden välillä eikä suoria titaanien välisiä taisteluita. Kahden tällaisen jättiläisen keskinäinen kolaus on pelottava ajatus. Suoraa sotaa kahden voimakkaan valtion välillä ei ole ollut sitten toisen maailmansodan, ja nyt kun kummallakin on erittäin kehittyneet armeijat, ydinaseista puhumattakaan, voisi sodan lopputulos olla yksinkertaisesti ihmisten maailman päättyminen.

Lopuksi

Energiapolitiikka tulee kautta minun elinaikani olemaan se voima joka muovaa maailmasta näköisensä. Maailman mahdollisuudet vaihtelevat utopiasta massaholokaustiin. Fossiilisten polttoaineiden taaksejättäminen tulee olemaan erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Toivottavasti öljystä ja maakaasusta riippuvaiset ryhmät ja valtiot eivät tule viimeiseen asti seisomaan muutoksen tiellä, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Varmaa on se että tulevat 25 vuotta ovat ihmiskunnan mielenkiintoisimmat ja nopeimman muutoksen käsittävät ajat. Ihmissivilisaation suuri menestys ja populaation jatkuva kasvu jo 7 miljardin tietämille on ollut täysin riippuvaista intensiivisestä maanviljelystä, nykyaikaisista lääkkeistä ja energiaa kahmivasta teollisuudesta. Kun tämän kaiken komeuden perusta, helposti ja halvalla saatavissa oleva uusiutumaton energia, hiljalleen häviää historian hämäriin vaaditaan jokaiselta henkilökohtaisia päätöksiä miten jatkaa. Voimme istua hiljaa, toivoen että jokin ihmeratkaisu löydetään, voimme odottaa tulevaa kaaosta niinkuin hautausta katsova haudanryöstäjä, voimme panostaa kaikki varamme ja resurssimme viimeisten öljytippojen väkivaltaiseen hankintaan, tai voimme hyväksyä sen ajatuksen että ihmispopulaatiota ei ole tarkoitettu näin suureksi ja tuhlaavaiseksi ja vapaaehtoisesti luopua nykyisestä mallista. Minkä ratkaisun maailma ja sen suuret pelaajat tekevät, se jää nähtäväksi. Ainakin allekirjoittanut tuntee sukkiensa pyörivän jaloissaan ajatellessaan näitä mahdollisuuksia ja mitä ne tuntemallemme elämälle tarkoittavat. Onnea matkaan.

LÄHTEET

Bonner, B, Wiggin, A. 2006. Empire of Debt:The Rise of an epic financial crisis. John Wiley & Sons, New Jersey.
Heinberg, R. 2003. The Party’s Over:Oil, war and the fate of industrial societies, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Heinberg, R. 2004. Powerdown:options and actions for a post-carbon world, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Klare, M. T. 2008. Rising Powers, Shrinking Planet:The new geopolitics of energy. Metropolitan Books, New York.
Kunstler, J. H. 2005. The Long Emergency. Atlantic Books, London.
Energy Information Agency, http://tonto.eia.doe.gov/dnav/pet/pet_move_impcus_a2_nus_ep00_im0_mbbl_m.htm, päivitetty 30.4.2009, luettu 5.5.2009.

Matias Mikkola

26.7.2009

Arkitaistelu

Nyt kun meidät on kaikki kiltisti kutistettu kuluttajan asemaan, voimme tällä kentällä tehdä rakentavia valintoja ja näyttää keskisormea ylikansallisille maailmaa jyrsiville suuryrityksille, jotka sekaantuvat kovasti meidänkin politiikkaamme. Kovin helposti tulee ruokakaupassa valinneeksi sen halvimman miettimättä lainkaan, minkälaista toimintaa tämä rahamääräni tukee. Isänmaallisten, turvallisuutta hakevien tai luonnosta pitävien ihmisten tulisi sijoittaa rahansa lähituotantoon. Vaikka se olisi kolikon kalliimpi ratkaisu, se on usein paljon tuoreempaa, vähemmän lisäaineita sisältävää, sekä pitää huolen Suomen omavaraisesta ruuantuotannosta jatkossakin. Tämä on paljon arvokkaampaa, kuin kuppainen kolikko. Ekologista ja eläinystävällistä ruuantuotantoa voi tukea helposti itse suoraan valitsemalla ostoksensa haluamansa kehityksen mukaisesti. Jos haluaa tukea riistokalastusta, elävien otusten häkittämistä ja kiduttamista, ihmisten hyväksikäyttöä ja luonnon ekosysteemien tuhoamista nopeaksi rahaksi, Eldorado, Rainbow, Nestle ja öljy-yhtiöt ja Suomesta esim. AtriaHK ovat oivia sijoituskohteita.
Itse pysyttelen kroonisesti hyvin perseaukisena, mutta ne vähäiset rahat mitä taskuuni eksyvät menevät varmasti mahdollisimman lähellä ja luonnon kanssa tasapainossa viljeltyihin tuotteisiin - näillä eväillä edelleen terveenä ja hyvävointisena!

1. Käytä vähemmän energiaa kaikessa missä tinkimään pystyt. Jos käytät energiaa, sijoita mahdollisuuksiesi mukaan uusiutuviin energiageneraattoreihin tai vihreään energiaan. Osta lähituotantoa, liiku polttomoottoreilla vähemmän, älä tuhlaa sähköä kotona, lämmitä ja jäähdytä vain todellisen tarpeen mukaan.

2. Saastuta ja roskaa vähemmän. Pitkäkestoisimmin ja tehokkaimmin toimiva tapa on yksinkertaisesti olla hankkimatta tuotteita, jotka on pakattu paljoon roskaan, hajoavat liian helposti, ovat epäekologisia tuottaa tai ovat ongelmajätettä käytettyinä. Jos on pakko saada ostettua roskaa, niin ne on hyvä kierrättää mahdollisuuksien mukaan myöhempää uusiokäyttöä varten.

3. Kerro avoimesti mielipiteitäsi ja herätä muita huomaamaan kriittiset usein vaijetut tosiasiat. Lehdistö, poliitikot, oppilaat, naapurit, tuttavat tai harrastusseurassa olevat ihmiset saattavatkin yllättäen osoittautua paljon kehityskelpoisemmiksi maailmankansalaisiksi, kuin mitä ensituomitsemiselta arvaatkaan. Muita ei voi muuttaa, mutta heidän ajatusmaailmaansa vaikuttamalla annat ehkä eväät rakentavampaan maailmaan sopeutumiseksi!

4. Älä rahoita tai työskentele tuhoisille tahoille. Monet ylikansalliset yritykset ja pankit harrastavat yhteisen äitimme, luonnon joukkoraiskausta ja hyvin törkeällä kädellä. Vaikka saisitkin hyvää palkkaa, älä ole mukana tukemassa kyseisten koneistojen vaurastumista yhteisen hyvinvoinnin kustannuksella. Hyvä palkka ei takaa, että tekisit hyödyllistä tai tulevaisuuden ja muiden kannalta rakentavaa työtä. Pankit pelaavat täysin rahan ehdoilla piittaamatta pätkääkään ihmisten asuinalueiden säilyvyydestä, työntekijöiden oloista tai minkään laisesta etiikasta. Älä myöskään ikinä liity mihinkään sotakoneistoon, sillä rakentamista, korjaamista, hoitamista, viljelemistä ja kouluttamista opiskelemalla saat paljon enemmän hyvää aikaiseksi kuin opettelemalla tappamaan ja tuhoamaan valmiita rakenteita.

5. Lopeta kaupallisiin medioihin uskominen. Niin lähes koko televisiotarjonta, kuin suurin osa lehdistöistä ovat kaupallisessa omistuksessa. Silloin viestimien sanomat ovat värittyneitä omilla ideologioilla, näkemyksillä ja intresseillä. Lapsia tietoisesti tapattava Nestle saattaakin olla suussa sulavaa jäätelöä tuottava malliyritys (Valio), jos sanomalehden osakkaat sattuvat omistamaan myös tämän roistoyrityksen osakkeita. Älä katso mainoksia ja hypnotisoivaa suggestointia tervettä järkeä vastaan - lähde ulos tapaamaan ystäviäsi ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Todellinen sosiaalinen verkosto luo hyvinvointia, levittää tervettä sanomaasi ja saa yhteistyön myötä ihmiset vähemmän riippuvaisiksi kaupallisista tahoista.

6. Liikkuminen moottoriajoneuvoilla ei tee hyvää, mutta liikunta tekee. Niin kauppa-, työ- kuin koulureissut voi useimmiten hoitaa polkupyörällä tai kävellen. Se on lisäksi erittäin terveellistä ja jo moinen pieni ele säästää jällen kerran luonnonvaroja. Myös hissiä kannattaa välttää, rappusten kävely on mitä erinomaisinta liikuntaa eikä satojen kilojen hissiä tarvitse nostella edes takaisin sinun mukanasi.

7. Muuta asenteitasi. Kellään meistä ei varmaankaan ole vielä todellista ymmärrystä onnen lähteistä ja siitä, kuinka merkityksettömiä materiaaliset viihdykkeet ovat mielen tasapainon ja onnellisuuden saavuttamisessa. Emme myöskään täysin ymmärrä, kuinka todellisuudessa tuhoisia mielestämme pienet laiskuuden, kitsailun ja ahneuden osoitukset kulutuksessa ovat. Kivoissa glitterikuorissa olevat turhakkeet eivät koskaan näytä sitä totuutta, jonka ne aiheuttavat raaka-aineiden rouhimisen, työntekijöiden polkemisen ja saasteiden oheistuotannon kautta.

8. Osta läheltä, reilua, ekologista, vain tarpeellista, myrkytöntä, käytettyä... mutta ennen kaikkea - osta vähemmän! Me olemme tilastoiltamme (pienemmässä mittakaavassa onneksi) toinen Yhdysvallat, jossa ihmisen - anteeksi KULUTTAJAN - tehtävä on luopua vapaa-ajastaan ja jaksamisestaan usein turhanpäiväisten töiden eteen, jotta voisi taas ostaa ostaa ostaa itselleen lisää mukaonnen muovipalasia, jotka hajoavat kuukauden sisään uutta myyntisuoritetta varten. Turhaa, todellisesta onnellisuudesta harhauttavaa ja ennen kaikkea luonnon kannalta tuhoisaa.

9. Opettele suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja rakkautta muita kohtaan. Jokaisesta varmasti tuntuu, että suurin osa ihmisistä on jotenkin tyhmempiä, vääräuskoisia, vääriä mielipiteitä omaavia, väärin eläviä ja väärin tekeviä. Näistä syistä meillä on paljon konflikteja ja sosiaalisia ongelmia joka puolella maailmaa. Opettele lähestymään kaikkia ihmisiä heitä tasavertaisesti kunnioittaen ja ymmärtäen, että he näkevät maailman omien kokemustensa ja oppiensa kautta, jotka poikkeavat varmasti sinun ainutlaatuisesta maailman- ja omakuvastasi. Rakentava keskustelu koska tahansa edistää aina jonkin osapuolen näkemyksen eheytymistä ja on omia sosiaalisia taitoja sekä ajatusmaailmaa kehittävää. Näkemyserojen tai kokonaisuuksien hahmottamisen erilaisuudet eivät saa olla pohjana riitelylle ja henkilökohtaiselle syyttelylle, vaan oikealla suhtautumisella erot voivat toimia ponnahduslautana vielä syvällisempien ja tärkeämpien asioiden punnintaan. Arvostus, kunnioitus ja rakkaus jokaista ihmistä kohtaan helpottaa erimielisyyksien selvittämistä, elämästä nauttimista ja yhteistyöverkkojen rakentamista. Kaikkea toimintaa ei missään nimessä pidä hyväksyä, mutta kannattaa yrittää ymmärtää väärintekijän ajatusmaailma pahaa tehdessä ja koittaa muuttaa hänen näkemystään - ei rankaista, vihata, solvata ja aiheuttaa lisää katkeruutta.

10. Nauti elämän kaikista sen rikkaista lahjoista. Pelkästään sen todennäköisyyden pienuus, että maapallo yleensä on juuri tässä ja näillä mahdollisuuksilla elämän ylläpitoon, on niin minimaalinen että voisi väittää olevan varsinainen lottovoitto syntyä maapallolle! Ja meillä kaikilla ja kaikella on sama ilmainen voittolipuke käytössämme täysin samojen lähtökohtien ansiosta. Se jos joku on esivanhempiaan halventavaa (kuinka kauas nyt sitten haluaakaan katsoa), että tuhoamme luonnon puhtauden ja ekosysteemien jatkuvuuden, nämä ovat kuitenkin kantaisiä ja -äitejä kaikelle elämälle maapallolla. Opettele ihmisten välisen kanssakäymisen lisäksi myös ymmärtämään yhteytesi, riippuvaisuutesi ja juuresi luontoon, joka sinut ehkä hieman pakkauskaasutettuna ja muoviin pakattuna tänäänkin ruokkii. Jos haluamme mahdollistaa elämän puhtauden, jatkuvuuden ja monimuotoisuuden myös tuleville sukupolville, meidän täytyy lakata elämästä kuin viimeistä syysalennuspäivää ja opetella nauttimaan elämän kauniista ja tärkeistä asioista.

www.zeitgeistmovie.com
http://www.youtube.com/watch?v=5akOESmaSLk&feature=channel_page - Kymatica
www.storyofstuff.com

14.7.2009

Rahavallan suunnannäyttäjä

Ikuinen talouskasvu alkaa hiipumaan energian kallistuessa ja luonnonvarojen valjastuskapasiteetin ollessa jo lähellä maksimia.. Miten tätä harhaista taloutta sitten voitaisiin vielä väkisin tekohengittää ennen väistämätöntä kuolemaa?
Entä jos otettaisiin edelleen lisää velkaa ja vaikka velkaa, jotka kaikki kasvavat jatkuvasti korkoa? Jos nousukautenakaan ei saatu velkaa maksettua, niin koska ne sitten saadaan? Jätetään sitten nämä kymmenet miljardit kasvamaan korkoa pankkiireille ja meidän jälkikasvumme maksettavaksi? Nytkin maksetaan joka vuosi miljardeja BKT:sta pelkistä valtionvelan koroista pois Suomesta. Nyt halutaan lisää lainaa ja suurempia vuotuisia korkoja.. Tämäkö on sitä kaukonäköistä ja hienoa talouspolitiikkaa, mitä halutaan Suomessakin harrastaa?
No onneksi talouden vuorovaikutussuhteilla ja eri mittareilla on helppo pitää itsensä siinä uskossa, että talouskasvu, luonnonvarojen pikainen käyttäminen (mieluiten mahd. halvalla, nopeasti hajoavaan kuntoon, niin BKT kasvaa eniten) ja muut kyseenalaiset rahauskonnon rituaalit olisivat jotenkin tarpeellisia tai hyödyllisiä. Lisää lainaa ulkomailta ja lisää korkorahaa pankkiireille Suomen valtion verotuloista.

Meidän esikuvamme velkatilanne reaaliajassa: http://www.brillig.com/debt_clock
Paina päivitysnappulaa pari kertaa jos haluat huumoria.

12.7.2009

Olenko laumaeläin?

Ihminen on joko hyvin helposti manipuloitavissa, tai hyvin vaikeast käännytettävissä, riippuen siitä mihin ihminen uskoo valmiiksi ja mihin hän pohjatietonsa pohjalta haluaa uskoa. Me olemme kaikki hyvin pitkälti tämän yhteiskunnan instituutioiden ja vaikutusvaltaisten (rikkaiden) ihmisten suggestion alla ja elämme kaikki hyvin harhaisessa maailmassa. Meidät on pienestä asti opetettu uskomaan lakeihin, uskontoihin, auktoriteettien pakollisuuteen, tieteellisiin maailmankuviin, nykyisten yhteiskunnallisten järjestelmien hyödyllisyyteen ja omaan kykenemättömyyteemme yksin. Meidän päämme on tungettu täyteen muiden ihmisten ajatuksia, muiden ihmisten ongelmia ja heikkouksia ja analysointi keskittyykin hyvin pitkälti aina muihin. Länsimainen ihminen (muiden kulttuurin omaksuneiden ohella) on alkanut menettämään otettaan ja ymmärrystään välttämättömästä yhteydestään itseen, luontoon ja juuriinsa. Monikaan ei enää ymmärrä olevansa kaiken muun elävän lailla tärkeä osanen valtavassa organismissa, joka pitää huolta itsestään. Olemme alkaneet sotia itseämme - luontoa ja sen mekanismeja - vastaan, aivan kuin olisimme yhtään mitään muuta, kuin tämän ekosysteemin pitkän kehityksen tulos. Olemme keinotekoisesti hairahtunein ajatuksin nostaneet itsemme luonnon, itsemme ja toistemme yläpuolelle, emmekä enää tiedä miten tai mitä olemme. Tämä tyhjyyden ja epävarmuuden tunne aiheuttaa stressiä ja pelkoa ja olemme entistä alttiimpia altistumaan uusille illuusioille, joita muut epävarmuuksissaan syöttävät ja koittavat saada turvaa uusista "seuraajista".
Elämä on äärettömän monimutkaista ja kaunista, eikä sen eläminen ole vaikeaa, jos ei koita väkisin etsiä turvaa henkilön-, materian- tai aatteenpalvonnasta. Niinkin kliseiseltä kuin se kuulostaa, rakastamalla ja arvostamalla itsemme ohella muita ja elämän antavaa ympäristöä sekä sen muita asukkeja pystymme elämään kestävästi ja hyvillä mielin täällä vielä pitkään.
Älkää tulko naruista vedetyiksi :wink:
http://www.youtube.com/watch?v=a15KgyXBX24&feature=channel_page

6.7.2009

Yksityistämisen ongelma

Nykyisellä porvarihallituksella (kuten lähes kaikilla muillakin oikeistohallituksilla) on tärkeänä tavoitteenaan yksityistää kaikki yhteiskunnan perustoiminnot ja -palvelut. Viralliseksi (teko)syyksi tälle toiminnalle on sanottu olevan toiminnan tehostaminen. Tämä teho tietysti riippuu siitä, mitä varten koulut, energialaitokset ja terveydenhoito halutaan valjastaa. Selkeästikään asiakaspalvelun laajempi saatavuus, palveluiden todellinen halventuminen tai parantuminen asiakkaalle saati saavutettujen taloudellisten hyötyjen tasainen jakautuminen yhteiskunnassa eivät ole oikeistohallituksen tavoitteita. Palvelut "tehostuvat", eli kyläkoulut, lähisairaalat ja omavarainen energiantuotanto supistetaan minimiin ja tehdään (rikkaille) voittoa tavoittelevia suurlaitoksia näistä hyvinvointivaltion kulmakivistä.
Näiden "tehostamiskeinojen" tarkoituksena on laskea tavallisille/varattomille ihmisille tarkoitettujen palveluiden määrää, valtionkustannuksia ja nykyään jopa persaukisten kustannuksella tehdä voittoa jo valmiiksi ökyrikkaille! Pahimpana esimerkkinä uusi yliopistolaki, jossa pyritään tekemään yliopistoista (mahdollisesti opiskelijalle maksullisia) yksityisille yrityksille rahaa ja työntekijöitä koulivia bisneskeskuksia, joissa yleissivistys tai muiden kuin suuryritysten edut voidaan jo koulutusvaiheessa unohtaa.
Kuinka todellisuus on hämärtynyt oikeistopäättäjien keskuudessa luo huolta niille, jotka tajuavat missä mennään. Vaikka jopa rahallisesti olisikin kannattavaa (ainakin viiden vuoden ajan) myydä yhteiskunnalle elintärkeitä toimintoja (datajakeluverkon yksityistäminen, yliopistojen yksityistäminen, sairaaloiden yksityistäminen, päiväkotien yksityistäminen, mielenterveyspalveluiden yksityistäminen, energia-infrastruktuurin yksityistäminen), niin pitkällä tähtäimellä nämä päätökset tulevat hyvin kalliisti suomalaisten maksettaviksi. Nyt - vaikka palvelun tuotto olisikin piirun kalliimpaa kuin yksityisissä käsissä - täytyy muistaa että valtio-omistuksessa myös voitot tulevat verokassaan muita hankkeita varten. Lisäksi valtio ottaa asiakkaiden (kansalaisten) edut palveluja tuottaessa ensisijaisesti huomioon, yrityksen tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon voittoa. Nyt ollaan poistamassa valtiolta kaikki oikeudet vaikuttaa kansalaisten edun mukaisesti peruspalvelujen toimintaan, vaan sysätään ne voittoa tavoittelevien kansainvälisten korporaatioiden omistukseen. Tämä kehitys ei varmasti pitkällä tähtäimellä paranna suomalaisten saamien palvelujen hintatasoa saati palveluiden järjestämisestä koituvien tuottojen hyödyntämistä yhteiskunnan kehittämiseksi. Nämä faktat oikeisto jyrää suvereenisti ja laskee tuloslaskelmansa ainoastaan neljäsvuosilaskelman mukaan. Tottakai ala-asteen yksityistäminen on 3kk:n aikavälillä tarkasteltuna tuottoisaa, kun yritykset antavat rahaa valtiolle kaupan yhteydessä. Nämä samat rahat saattavat tosin mennä lasten lukukausimaksuihin 6 kuukaudessa ja tästä eteenpäin kaikki maksut ovatkin veronmaksajille tappiota yksityisille (ulkomaisille) yrityksille. Yksityistäminen ei aja suomalaisten etua, vaan kansainvälisten vaikutusvaltaisten yritysten omistavan rikkaan eliitin etua. Ilmeisesti Kokoomuslaiset pitävät itseään niin hyväosaisina, että voivat liittyä tähän republikaanien globaaliin riemumarssiin tuloerojen kasvattamiseksi, vaikka 40% kaikista maailman luonnonvaroista keskittyy jo 1%:lle ihmisiä.
Kehitysmaat on saatu urbaanin kolonialismin alle juuri yksityistämällä kaikki peruspalvelut joista ihmisten elämä on riippuvaista. Näin kaikki voitot suuntautuvat valtioista ulos, kun bisnes, terveydenhuolto, energiainfrastruktuuri, koulutus ja jopa kierrätys ovat yksityistettyjä (=ajavat jonkin yksityisen tahon etua kansan edun sijasta). Nyt tätä samaa kikkaa koitetaan teknologiakehityksessä lupaavaa Suomea kohtaan toteuttaa niin teollisuusvakoilemalla, lobbaamalla oikeistolaisia suuryrityksien monopoleja edistäviin päätöksiin, ostamalla kaikki mahdollinen suomalaisille tärkeä infrastruktuuri ja liittämällä Suomi Maailmanpankin mielivaltaiseen velkajärjestelmään. Ja tässä kaikessa ovat olleet suurena apuna meidän maanpetturimme, poliitikot ja bisnesmiehet jotka tätä kehitystä lobbaavat jatkuvasti kolleegoilleen ja kansalaisille.
Jos kansalaiset "lähimmäisenrakkaudesta" (siitä ymmärryksestä että tasainen taloudellinen hyvinvointi parantaa ihmisten hyvinvointia, sekä vähentää huomattavasti sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta) rakentavat tukijärjestelmiä toisilleen, jotta tasapaino ja sivistys pysyisivät yllä - miksi koittaa tehdä näistä yhteiskuntarauhan kannalta välttämättömistä elimistä yksityistä voittoa tavoittelevia yrityksiä? Vaikka toiminta "tehostuisi" (olisi valtiolle halvempaa), maksut siirtyvät palvelun käyttäjälle tai vaihtoehtoisesti palvelun tasoa tai tarpeellisenkin henkilökunnan määrää lasketaan. Myönnän että joillain yritysalan sektoreilla yksityinen yrittäminen on byrokratiaa tehokkaampaa, mutta debyrokratisoitu valtiojohtoinen peruspalveluiden ylläpitäminen on mielestäni ollut aina hyvinvointivaltion kulmakivi, josta ei tulisi luopua. Vaikkeivat peruspalvelut menisikään aina ulkomaisille yrityksille, on myös mahdollista että varsin pätevästi jo valmiiksi toimivia organisaatioita ja valtionyrityksiä yksityistetään suomalaisen johtoeliitin kassojen kartuttamiseksi.
Hyviä esimerkkejä voittoa tavoittelevien yritysten sotkeutumisesta peruspalveluihin Suomessa ja niiden seurauksia:
Mm. Tampereen kouluissa ruokapalvelut yksityistettiin "tehostamispolitiikan" osana. Nyt kouluruoka on entistä halvempaa (heikkolaatuisempaa, vähemmän ravitsevaa ja epäekologisempaa). Valtio tai kunta tuskin säästivät pitkällä tähtäimellä kovin suuria summia, kun vertaa lasten heikompaan kehitykseen ja henkisen hyvinvoinnin vähenemiseen huonon kouluruokavalion myötä. Jos vanhemmat eivät osaa lastaan ruokkia oikein, niin ensisijaisesti voittoa tavoitteleva ruuanjakelukanava ei siihen ainakaan tähtää.

Useat terveydenhoidon alat on enemmän tai vähemmän ykistyistetty. Toisinaan (jos sinulla on rahaa) tämä saattaa toimiakin. Yleensä yksityistämisen seuraukset näkyvät kuitenkin asiakkaalle paljon kalliimpina terveydenhoitomaksuina ja lisäksi voittoa tavoitteleva terveyspalvelu kuulostaa tässä kaupallisten myrkkyjen maailmassa melko epäluotettavalta - ainakin yksityisten taholta on minulle joskus määrätty lääkkeitä, jotka ovat mielestäni luokiteltavissa laittomiksi huumausaineiksi, olivat kalliita enkä kyllä niitä ikinä todellisuudessa tarvinnut. Toivon ettei provisiojärjestelmää ole lääkäreiden kirjoittamien reseptien määrässä (ainakaan vielä)...

Tapaus Fortum. Ei varmasti ole vaikeaa tehdä rahaa laitoksella, josta kaikki yhteiskunnan kansalaiset, infrastruktuuri, teollisuus ja kuljetus ovat riippuvaisia. Silti tälläinen optiomiljoonien haaliminen muutamille kollektiivisesti kynyttämällä kaikilta sähkönkäyttäjiltä entistä enemmän maksuja tehtiin mahdolliseksi yksitystämisen periaatteita ja "kannustimia" sovellettaessa suomalaisille elintärkeään yhtiöön. Mielestäni helvetin röyhkeää ja epätoivottavaa toimintaa. Yhteisiä intressejä palvelevat yhteisin voimavaroin rakennetut palveluntuottajat (kuten esim. sähkölaitokset) tulisi myös tuottaa palvelunsa kaikille tasapuolisesti. Ei nostaa suomalaisia (tai ulkomaisia) oligarkkeja muiden yläpuolelle muiden kustannuksella.

Jos yliopistot laitetaan autonomisiksi rahankeruulaitoksiksi, se tarkoittaa monen muun seikan lisäksi myös seuraavaa:
Suomalaisen sivistys- ja hyvinvointivaltion yksi kulmakivi, ilmainen koulutus haluaville ja osaaville muuttuukin jossain kohtaa rahakkaiden oikeudeksi. Yksityisten koulujen taloudellisten ongelmien tullessa eteen lukukausimaksut otetaan viimeistään käyttöön. Yliopistojen epäkaupallinen ja yhteistieteellinen yleissivistävä tutkimus- ja koulutustyö jäävät huomattavasti vähemmälle koululaitosten palvellessa yksityisten suuryritysten intressejä ja tutkimalla näiden haluamia aihealueita. Yritysten intressit harvoin ovat samalla linjalla suurimman osan ihmisistä kanssa. Yhteisin voimavaroin rakennettujen instituutioiden ja yhteisin voimavaroin koulutetun henkilökunnan panos ei enää saakkaan mennä yhteiseksi eduksi, vaan suuryritysten yksityisiksi patenteiksi. Jääköön tämä tehtävä yritysten tuotekehittelylaitoksille, ei yleissivistäville koulutuslaitoksille.

Ei liity asiaan suoranaisesti, mutta myös valtionyhtiöt osaavat toimia asiakkaiden kannalta haitallisesti:
VR teki 87 miljoonaa euroa voittoa vuonna 2008, mutta silti junalippujen hinnat vaihtelevasti pysyvät samana tai nousevat. Voittolaskelmaan on jo lisätty kalustehankinnat sekä huoltoihin menevät rahat, joten minne nämä miljoonaat päätyvät? Jostain syystä näitä rahoja ei ilmeisesti käytetä ainakaan joukkoliikenteen nopeuttamiseksi saati halventamiseksi. Valtiojohtoisen yrityksen vaatimukset ovat samat kuin minkä tahansa yrityksen - tehdä voittoa. Mutta jos voittoa jo tulee, eikö sitä kannattaisi satsata asiakkaiden ja työntekijöiden hyvinvointiin luomalla sulavampi ja halvempi liikkumismuoto ympäristölle tuhoisan autoilun kilpakumppaniksi? Vaikka VR ei tekisi euroakaan voittoa, mutta saisi ihmiset käyttämään pitkällä aikavälillä huomattavasti vähemmän kallista ja vähemmän ympäristölle tuhoisaa joukkoliikennettä, se tekisi mielestäni tehtävänsä. Toivottavasti VR:ää ei ikinä yksityistetä, tai muuten on tämäkin sivilisaation parantamistavoite viimeistään haudattu lyhyen voitontavoittelun alle.

4.7.2009

Keskustelu Afganistanin sodasta

Kolli:
Bomt Kneder, Afganistan on maailman suurin ooppiumintuottaja (pohjakasvi moneen lääkkeeseen, heroiiniin, oopiumiin jne.) ja tämä on vuosittainen miljardibisneksen lähde. Eli se kiinnostaa myös Washingtonia.

Bomt:
Lääkeoopiumia tuotetaan maailmassa laillisesti. Jos sinulla on jotain tietoa siitä, että Afganistanin oopiumia käytettäisiin laillisiin lääkkeisiin, niin kerro toki. Viimeisen eli-lauseesi yhteys edelliseen on täysin perustelematon, eli siis täysin älytön. Laittoman oppiumintuotannon tulkinta luonnonvaraksi on aika erikoista.

Kolli:
Ei lääkkeiden tarvitse olla laillisia. Tietenkin suurin osa huumeista myydään mieluiten laittomina huumeina, koska niiden kate on huomattavasti suurempi kuin lääkekäytössä. Hinnan määrää myyjä, toisin kuin lääketeollisuudessa. Huumeet ovat tällä hetkellä muutettavissa £€$ valuutoiksi maailmankaupassa, joten ne ovat ehdottomasti laskennallisesti luonnonvaroja. Ihmiset jotka bisneksen vuoksi lobbaavat sotia ovat Afganistanin tapauksessa hyvin kiinnostuneita maan ooppiumivaroista. Toki Afganistanilla on sotilaallisessa merkityksessä myös tärkeä rooli Venäjän lähivaltiona, joka on tietenkin USA:n näkökulmasta mielummin täynnä Yhdysvaltojen ohjussiiloja, kuin Venäjän sotilaita.

Vaikka Afganistan oli pommitettu ja poltettu ja tuhottu ja raiskattu jo useasti Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen toimesta, siltikään suurvallat eivät saaneet poliittista otetta hyökkääjiä kohtaan katkerista kansalaisista.


Bomt Kneder kirjoitti:
Kertoisitko mitä oikein yrität sanoa? Mitä poliittista otetta? Keistä kansalaisista?

Kolli kirjoitti:
Mitä helvettiä suurvalta tekee toisella puolella maapalloa sotimassa? Ai niin pommittaakseen vähän uraanirikastetuilla ohjuksilla rättipäiden aivolohkoihin, että näitä ovat ihmisoikeudet? Ei. Maan strateginen sijainti ja luonnonvarat (ooppium) houkuttelevat imperialistisen maailmankuvan omaavia henkilöitä tähän maailman kolkkaan. Ja Afganistan on ollut jo vuosikymmeniä NeuvostoVenäjän ja Natovaltojen kädenvääntö- ja pullistelualue. Lisäksi se on länsimaisten mielessä niin merkityksetön alue, että harva jaksaa aktiivisesti lähteä vastustamaan (hyvää bisnestä eli) sotaa paikassa, josta ei tiedä yhtään mitään.
Yritän sanoa, että Afganistanilla olisi ollut mahdollisuuksia menneisyydessä nousta demokratiaksi ja rakentaa toimiva yhteiskuntamalli. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kuitenkin aktiivisesti kouluttivat (aivopesivät) ja aseistivat vuosikausia paikallisia ääri-islamisteja terrorisoimaan toistensa (suurvaltojen) tekemisiä ja nyt kymmenien vuosien päästä näiden operaatioiden helmet alkavat paljastua, kun väkivallan verkostot alkavat toimimaan isäntiään vastaan.
Jos sotilaallinen interventio tehdään jonnekin, YLEENSÄ järkevänä tavoitteena on hakea valloitetun alueen kansan luottamus. Sitä ei tarvita kuitenkaan nyt (eikä tarvittu Vietnamissa), koska pääasia on pitkittää sotaa mahdollisimman pitkään, jolloin jenkkien veronmaksajat maksavat korporaatioiden tuhoisan bisnesleikin toisella puolella maapalloa säännöllisesti. Sota-aika myös mahdollistaa ulkovaltojen sotilaallisen läsnäolon = helpottaa heroiinikaupan säilyttämistä länsimaalaisten käsissä. Ja ihmiset jotka tätä vastustavat ja jotka todella kärsivät ovat Afganistanin tavalliset asukkaat, jotka eivät varmastikaan pidä väkivallasta, tuli se sitten mistä suunnasta tahansa. Afganistanilaisten ihmisten hyvinvoinnin parantamisella näillä sodilla ei kuitenkaan ole ollut yhtään mitään tekemistä missään kohtaa.

Vuonna 2001 osana muitakin "strategisia siirtoja" (ja murhia ja pommituksia) Yhdysvallat siirsi myös lisäjoukkoja Afganistaniin "turvaamaan demokratiaa" (jonka tosin itse olivat vuosikymmenien aikana pommittaneet hevon ******n).

Bomt Kneder kirjoitti:
Kertoisitko lisää näistä "strategisista siirroista"? Ja paljastaisitko samalla näitä mullistavia tietojasi siitä, että Yhdysvallat oli vuosikymmenien aikana pommittaneet Afganistanin hevon ******n. Ja lisäjoukkoja? Maalla siis oli ennestään maassa joukkoja. Paljonko, missä, mistä lähtien ja miksi?

Kolli:
Oma-aloitteisuus on hyvin suotavaa, mutta tämä on erittäin tärkeä asia joten voin tehdä työn puolestasi..
2001 (no kuten joka vuosi) USA teki sotilaallisia interventioita muihin valtioihin. Mm. Irakista olet saattanut ehkä kuulla myös? Strategiset siirrot tässä tapauksessa tarkoittavat hyökkäyssotia, joilla sodista päättävät elimet hyötyvät jollain tapaa.
Vuodesta 1979 Yhdysvaltain hallitus on koittanut sekaantua silloisen Neuvostoliiton resurssirikkaaseen ja hyvin aatteellisesti johdetun naapurimaan politiikkaan - ennen kaikkea sotimalla. 80-luvun alussa Afganistanin hallituksella oli maassa ennennäkemättömiä sosiaalisia uudistusehdotuksia kansalaisten olojen parantamiseksi ja Afganistanin kehittymiseksi kohti sivistysvaltiota. USA:lla oli kuitenkin tähän kehitykseen kova sana sanottavana, sillä Afganistanin silloinen hallitus oli Neuvostoliiton (kommareiden!!11) tukema. Niinpä USA , alkoi rahallisesti ja aseellisesti tukemaan Afganistanin oppositiota (Talibanit), jottei Afganistanista kehittyisi liian vahvaa "vihollisen" liittolaista. Viimein rahoitettu kaaos tuotti tulosta ja Afganistanissa alkoi sisällissota. Talibanit nousivat valtaan ja miljoonia kuoli, vammautui ja jäi kodittomaksi nousevan väkivallan aallon takia.
Talibanit eivät kuitenkaan ehtineet olla vallassa kuin vuosilta 1994-2001, kun Washington totesi Islamistiradikaalit huonoiksi yhteistyökumppaneiksi omien intressiensä kannalta. Kuinka sattumaa sattumaa sekin (hah), mutta 911 antoi tekosyyn myös Afganistanin sotilaalliseen painostukseen ja nyt Nato-joukkojen läsnäollessa on heroiinikauppa saatu taas nousuun. Ainoa miltä Afganistania on suojeltu on vakaus, demokratia, vapaus ja rauha.


Yhdysvaltojen vahvemman intervention jälkeen maailman heroiinikauppa on taas alkanut kukoistamaan ja Afganistan on saanut lisättyä oopiumintuotantoaan selvästi.

Bomt Kneder kirjoitti:
Vahvemman intervention kuin mikä?

Kolli:
Vahvempi interventio, kuin USA:n pelkkä Talibanien kouluttajien, aseistajien ja rahoittajien läsnäolo maassa. 2001 myös "omat pojat" laitettiin asialle ja niinkin surkuhupaisalta kuin se kuolleiden sotilaiden mielestä ehkä kuulostaa, "omat pojat" taistelivat USA:n kouluttamia ja aseistamia "terroristeja" vastaan

Nato ei silti häpeile sotilaallista läsnäoloaan ja selkeää yhteyttään heroiinikauppaan, koska kuka nyt sellaista vapaudesta ja demokratiasta puhuvalta isolta nallekarhulta odottaisi!

Bomt Kneder kirjoitti:
Sinä voit varmaan antaa lähteisiin ja todisteisiin nojautuvaa tietoa Naton selkeästä yhteydestä heroiinikauppaan, kun se kerran ei edes häpeile sitä?

Kolli:
Minulle selkeät lukemat heroiinikaupan säännöllisestä lisääntymisestä Nato"valvonnan" alla, sekä ymmärrys sodan lietsojien todellisista ja hyvin kapeakatseisen itsekkäistä intresseistä vakuuttavat jo melko hyvin yhteyden. Jos maailman suurin sotilaskoneisto olisi halunnut vähentää tai pitää ooppiumintuotannon edes entisellään, se olisi varmasti pystynyt tähän. Nyt maassa viljely kasvaa edelleen ja kansainvälinen liikenne on lisääntynyt. Nämä tekijät jos jotkut ovat otollisia kansainvälisille heroiinikauppiaille, joita ikävä kyllä ovat samat maailman rikkaimmat liikemiehet, jotka tekevät rahaa muullakin inhimillisellä kärsimyksellä (kuten sodat). Selkeitä yhteyksiä kyseisiin ihmisiin et varmasti internetistä löydä, bisnessalaisuuksia pitää vaalia. Motiivien, tekojen ja seurausten kokonaisuutena tämä kiero kuvio on kuitenkin helppo ymmärtää.

Bisnes on nykypäivänä bisnestä. Niin myös aseet, sodat ja huumeet ja uusliberalistit hyödyntävät myös nämä resurssit mieluusti.

Bomt Kneder kirjoitti:
Juttusi ovat aika sekavia. Totta kai sota on bisnestä, mutta sinun kuvitelmasi sen luonteesta ovat aika selvästi naiivin mielikuvituksen tuotetta. Lähes joka lauseesi herättää vastakysymyksiä. Keitähän nyt tarkoitat uusliberalisteilla?

Kolli:
Jotta ymmärtää näiden vaikeasti hyväksyttävien faktojen syyt, tulee ymmärtää myös sotaa lietsovien ihmisten motivaatio. Kukaan, joka ei hyödy sodasta ei halua sotaa, ellei häntä altisteta massiiviselle aivopesulle (jota mm. jenkkilän yksityiset mediakanavat nimenomaan tekevät). Ei ihmisiä mennä tappamaan ja lähetetä omia kuolemaan toiselle puolelle maapalloa mistään humanitaarisista syistä. Korporaatioiden imperiumin laajentuminen väkivallan avulla kolmanteen maailmaan on ollut vuosikymmeniä selkeästi poliittisissa päätöksentekolinjoissa tärkeä tavoite. Afrikan maat on suistettu useaan kertaan sisällissotaan, lainattu resurssit ja tuhovälineet toistensa alistamiseen ja sen jälkeen ollaan menty tuhon partailla olevista maista pilkkahintaan riistämään niin maat, resurssit kuin ihmistyövoima. Sama kuvio nyt vain jatkuu muuallakin. Aina monikansalliset yhtiöt ovat olleet voittava osapuoli inhimillisen kärsimyksen globaalissa suurjaossa.
En puolustele tai syytä ketään, mutta sota on aina huono ratkaisu kokonaisuuden kannalta pitkällä tähtäimellä. Ja aina jos sotaan ajaudutaan, siinä haetaan jonkin vähemmistön etua muihin osapuoliin nähden. Afganistan ei ole poikkeus.

Loppuun vielä asiaa sivuten muistutuksena Irakin sodan todellisista hyötyjistä (ei kymmenet tuhannet kuolleet, ei sadat tuhannet loukkaantuneet tai miljoonat pelossa ja väkivallan keskellä elävät, vaan:)

U.S. Corporate Contracts in Iraq (Partial List)

Halliburton and Kellogg, Brown and Root: $8 billion (oil, private security)

Bechtel: $680 million (infrastructure)

MCI WorldCom: $30 million (wireless network)

Dyncorp: $50 million (law enforcement)

Flour Corporation: $100 million (construction for army)

Perini Corp: $100 million (construction for army)

Stevedoring Services of American: $4.8 million (manage ports)

Skylink Air and Logistic Support USA: $10.2 million (manage airports)

Louis Berger Group: $4.8 million (harbor cleanup)

Research Triangle Institute: $167 million (set up local governments)

Creative Association Int. Inc.: $62.6 million (revise educational system)

U.S. corporations like Halliburton and Bechtel received no-bid contracts worth billions of dollars for reconstruction and other activities in Iraq. This was the first step in the Bush administration's plan to privatize and sell of key sectors of Iraq's economy.
Euroakaan ei tule valumaan takaisin Yhdysvaltojen saati Irakilaisten käsiin, koska sodan järjestäjät pitävät huolen sijoituksistaan.
Ja tästä puuttuvat ne lukuisat Pentagonin kanssa työskennelleet "tutkimus- ja kehityslaitokset", jotka ovat saaneet kymmeniä miljardeja kehitellessään aseita, ohjelmistoja, manipulaatiometodeja ja tekosyitä sotien tehostamiseksi ja oikeuttamiseksi.

http://www.uslaboragainstwar.org/article.php?list=type&type=10
www.anti-imperialist.org/iraq-corporate-invade_8-19-03.html
http://www.gregpalast.com/are-us-corporations-going-to-%E2%80%9Cwin%E2%80%9D-the-iraq-war/