Blogissani olevat jutut ovat toisinaan melko korkealentoisia ja niissä käsiteltävät asiat saattavat tuntua välillä liian suurpiirteisiltä tai arkielämään ulottumattomilta. Olen kuitenkin kirjoittanut jokaisen tekstin syystä ja löysin erään suomalaisen arvostetun intelektuellin, Eero Paloheimon kirjasta loistavan tiivistelmän, jota haluaisin siteerata:
"Tartu hetkeen
Viimeisten viidenkymmenen vuoden teknisiä muutoksia voidaan karkeasti verrata koko ihmiskunnan sitä edeltävään kehitykseen. Kaikilla määrällisillä mittareilla arvioiden muutos on ollut suurempi noiden vuosikymmenten aikana, kuin koko sitä edeltävänä aikana kivikirveestä lähtien. Vertailla voidaan esimerkiksi liikkumisen nopeutta, keinoaistien ulottuvuutta, rakennettavia alueita, metsien katoamisnopeutta, energian kulutusta tai valmistettavien tuotteiden lukumääriä. Kaikki edelliset luvut olivat 50 vuodessa kasvaneet paljon suuremmiksi, kuin kaksinkertaisiksi. Eri alojen uusi tekniikka toimii kokonaisuutena, toisistaan riippuvien ratkaisujen vyyhdissä; yhden kehitys kiihdyttää muiden vauhtia. Maailma on ratkaisun äärellä. Maapallon historiassa me emme elä aikakautta, vaan hetkeä. Ihmiskunta on poikkeustilassa. Polttavampana ja pelottavampana kuin koskaan aikaisemmin nousee ratkaistavaksi kysymys uudesta suunnasta."
("Megaevoluutio", Eero Paloheimo, 2002)
14.4.2010
13.4.2010
Paikallisraha
"Nykyisessä talousjärjestelmässä yhteisöt ovat riippuvaisia rahasta, joka virtaa niihin ulkopuolelta. Jos yhteisö jää ilman tätä rahaa, esimerkiksi jos paikkakunnalla suljetaan tehdas, ihmiset köyhtyvät. Vaikka heillä olisi käytössään resursseja ja tekijöitä työlle, ei heillä ole rahaa, jolla maksaa työn tekemisestä. Paikallisraha on tärkeä väline, jolla yhteisön riippuvuutta maailmantaloudesta voidaan alentaa."
http://www.piraija.net/?mod=artikkelit&menuId=30&topic=6&id=23
Toistaiseksi tehokkain tapa tehdä yhteistyötä kansainvälisen monopolisoituneen rahajärjestelmän ulkopuolella on järjestää paikallisia vaihtojärjestelmiä. Paikallisrahaksi kutsuttua järjestelmää voi käyttää pienemmän kokoluokan yhteisöissä, joissa keskinäisiin vaihtokauppoihin luodaan oma vaihdon väline. Järjestelmä ei perustu nykyisen rahajärjestelmän tavoin velkaan, vaan ihmisten tekemiin työtunteihin ja saatavilla oleviin resursseihin. Suurin etu järjestelmässä on se, etteivät ihmiset joudu kilpailemaan puutteellisesta rahamäärästä selviytyäkseen. Nykyään rahaa ei ole tarpeeksi velan ja korkojen maksua varten ja tämä aiheuttaa väistämättömiä köyhyys- ja velkaloukkuja, joista nouseminen on hyvin haasteellista. Paikallisrahassa kierrossa olevan rahan määrää ei yritetä keinotekoisesti pitää vajaavaisena, vaan raha kuvastaa paremmin yhteisön resurssitilannetta ja tehdyn työn määrää.
Paikallisrahan yksityiskohdista voivat rahan perustajat ja käyttäjät sopia keskenään, mutta perusidea järjestelmissä on melko lailla sama. Esittelen tässä oman näkemyksen, jonka perusteella paikallisrahan perustamista voi harkita:
Yhteisöllinen raha:
Paikallisraha toimii yhteisön jäsenten kesken velkapohjaisen rahan tavoin. Sen avulla voidaan vaihtaa palveluja, raaka-aineita, hyödykkeitä, ammattitaitoa, tietoa tai sillä voidaan tehdä lahjoituksia tai hyväntekeväisyyttä. Yhteisön jäsenet tienaavat paikallisrahaa yhteisölle omistautumisensa mukaan. Töitä voi tehdä joko yhteisön ulkopuolella ja vaihtaa velkapohjaisella rahalla ostettuja tuotteita paikallisrahaan, tai tehdä töitä suoraan yhteisölle saaden suoraan paikallisrahaa.
Ympäristöissä, jossa yhteisöllä on yhteisiä tavoitteita, voidaan rahaluomisprosessi kiinnittää yhteisön tavoitteisiin. Rahaa tulee järjestelmään lisää tekemällä yhteisön tavoitteita edistäviä töitä. Tämä voi olla rakentamista, siivoamista, ruuanlaittoa, lastenhoitoa, ruuan viljelyä, ompelua, paperitöitä jne.
Ihmisen tehdessä töitä yhteisen edun eteen, hän saa yhteisön "pankilta" vastineeksi uutta paikallisrahaa, jota voi käyttää vaihdon välineenä muihin hyödykkeisiin.
Järjestelmään voi tulla mukaan ulkopuolelta ilman varallisuutta. Kuluttaa voi myös ilman paikallisrahaa. Velaksi kuluttaminen ei ole ongelma, sillä velasta ei peritä korkoa. Työn vaihto tapahtuu tasa-arvoisesti, kulutti sitten velaksi tai säästämistään tienesteistä. Pääsääntönä on se, että ennen yhteisöstä pois lähtöä tili koetetaan saada takaisin nollaan. Tämä vaatii hieman luottamusta yhteisön kesken, mutta paikallisrahakokeiluissa miinukselle jääneitä tilejä ei ole havaittu, sillä mekanismin pariin hakeutuvat usein ihmiset, joiden arvomaailma arvostaa paikallisia yhteisöitä ja toimijoita. Luototuksen ongelmat koskevat myös kaikkia muita valuttoja, joten paikallisrahan kohdalla ongelma ei ole mitenkään uniikki.
Itselleni tämä on melko uusi aihe, joten toivoisin keskustelua, yksityiskohtia, kritiikkiä ja parannusehdotuksia mallille, jotta saataisiin hyvä valmis konsepti paikallisrahan perustamista varten. Tätä voisivat sitten itse kukin haluamissaan yhteisöissä hyödyntää, jos näkevät sen tarpeelliseksi.
Lisää tietoa paikallisrahasta seuraavista linkeistä:
http://wikikko.info/wiki/Paikallisraha
http://en.wikipedia.org/wiki/Local_currency
http://www.youtube.com/watch?v=Aflp7jC1Yuw
Ikävä kyllä Suomen lainsäädäntö hankaloittaa paikallisrahan perustamista, sillä Suomessa mitään ei saa tuottaa maksamatta siitä veroa. Yhteisö voi kuitenkin pitää kirjaa taloudellisesta toiminnasta, myydä yhteisön ulkopuolelle osan tuottamistaan hyödykkeistä ja maksaa niillä yhteisön tuottavuudesta koituvat verot valtiolle. Kunnallistason paikallisraha olisi erittäin kätevä, sillä silloin verot voisi maksaa kunnalle paikallisrahana ja vain valtion osuus tulisi hoitaa monopolisoituneen rahainstituution kautta.
Paikallisrahat jäävät aina paikallisten yhteisöjen kiertoon, joten huolta rahan lopullisesta osoitteesta ei ole kuluttaessa. Paikallisraha tukee lähituotantoa ja pienten yhteisöjen toimeentuloa. Kuluttajan ei tarvitse myöskään huolehtia globaalin tason valuutta- tai sijoituskeinottelun aiheuttamista ongelmista, sillä paikallisraha pysyy pienellä talousalueella ja tukee vain paikallisten toimijoiden vaihtokauppaa.
http://www.piraija.net/?mod=artikkelit&menuId=30&topic=6&id=23
Toistaiseksi tehokkain tapa tehdä yhteistyötä kansainvälisen monopolisoituneen rahajärjestelmän ulkopuolella on järjestää paikallisia vaihtojärjestelmiä. Paikallisrahaksi kutsuttua järjestelmää voi käyttää pienemmän kokoluokan yhteisöissä, joissa keskinäisiin vaihtokauppoihin luodaan oma vaihdon väline. Järjestelmä ei perustu nykyisen rahajärjestelmän tavoin velkaan, vaan ihmisten tekemiin työtunteihin ja saatavilla oleviin resursseihin. Suurin etu järjestelmässä on se, etteivät ihmiset joudu kilpailemaan puutteellisesta rahamäärästä selviytyäkseen. Nykyään rahaa ei ole tarpeeksi velan ja korkojen maksua varten ja tämä aiheuttaa väistämättömiä köyhyys- ja velkaloukkuja, joista nouseminen on hyvin haasteellista. Paikallisrahassa kierrossa olevan rahan määrää ei yritetä keinotekoisesti pitää vajaavaisena, vaan raha kuvastaa paremmin yhteisön resurssitilannetta ja tehdyn työn määrää.
Paikallisrahan yksityiskohdista voivat rahan perustajat ja käyttäjät sopia keskenään, mutta perusidea järjestelmissä on melko lailla sama. Esittelen tässä oman näkemyksen, jonka perusteella paikallisrahan perustamista voi harkita:
Yhteisöllinen raha:
Paikallisraha toimii yhteisön jäsenten kesken velkapohjaisen rahan tavoin. Sen avulla voidaan vaihtaa palveluja, raaka-aineita, hyödykkeitä, ammattitaitoa, tietoa tai sillä voidaan tehdä lahjoituksia tai hyväntekeväisyyttä. Yhteisön jäsenet tienaavat paikallisrahaa yhteisölle omistautumisensa mukaan. Töitä voi tehdä joko yhteisön ulkopuolella ja vaihtaa velkapohjaisella rahalla ostettuja tuotteita paikallisrahaan, tai tehdä töitä suoraan yhteisölle saaden suoraan paikallisrahaa.
Ympäristöissä, jossa yhteisöllä on yhteisiä tavoitteita, voidaan rahaluomisprosessi kiinnittää yhteisön tavoitteisiin. Rahaa tulee järjestelmään lisää tekemällä yhteisön tavoitteita edistäviä töitä. Tämä voi olla rakentamista, siivoamista, ruuanlaittoa, lastenhoitoa, ruuan viljelyä, ompelua, paperitöitä jne.
Ihmisen tehdessä töitä yhteisen edun eteen, hän saa yhteisön "pankilta" vastineeksi uutta paikallisrahaa, jota voi käyttää vaihdon välineenä muihin hyödykkeisiin.
Järjestelmään voi tulla mukaan ulkopuolelta ilman varallisuutta. Kuluttaa voi myös ilman paikallisrahaa. Velaksi kuluttaminen ei ole ongelma, sillä velasta ei peritä korkoa. Työn vaihto tapahtuu tasa-arvoisesti, kulutti sitten velaksi tai säästämistään tienesteistä. Pääsääntönä on se, että ennen yhteisöstä pois lähtöä tili koetetaan saada takaisin nollaan. Tämä vaatii hieman luottamusta yhteisön kesken, mutta paikallisrahakokeiluissa miinukselle jääneitä tilejä ei ole havaittu, sillä mekanismin pariin hakeutuvat usein ihmiset, joiden arvomaailma arvostaa paikallisia yhteisöitä ja toimijoita. Luototuksen ongelmat koskevat myös kaikkia muita valuttoja, joten paikallisrahan kohdalla ongelma ei ole mitenkään uniikki.
Itselleni tämä on melko uusi aihe, joten toivoisin keskustelua, yksityiskohtia, kritiikkiä ja parannusehdotuksia mallille, jotta saataisiin hyvä valmis konsepti paikallisrahan perustamista varten. Tätä voisivat sitten itse kukin haluamissaan yhteisöissä hyödyntää, jos näkevät sen tarpeelliseksi.
Lisää tietoa paikallisrahasta seuraavista linkeistä:
http://wikikko.info/wiki/Paikallisraha
http://en.wikipedia.org/wiki/Local_currency
http://www.youtube.com/watch?v=Aflp7jC1Yuw
Ikävä kyllä Suomen lainsäädäntö hankaloittaa paikallisrahan perustamista, sillä Suomessa mitään ei saa tuottaa maksamatta siitä veroa. Yhteisö voi kuitenkin pitää kirjaa taloudellisesta toiminnasta, myydä yhteisön ulkopuolelle osan tuottamistaan hyödykkeistä ja maksaa niillä yhteisön tuottavuudesta koituvat verot valtiolle. Kunnallistason paikallisraha olisi erittäin kätevä, sillä silloin verot voisi maksaa kunnalle paikallisrahana ja vain valtion osuus tulisi hoitaa monopolisoituneen rahainstituution kautta.
Paikallisrahat jäävät aina paikallisten yhteisöjen kiertoon, joten huolta rahan lopullisesta osoitteesta ei ole kuluttaessa. Paikallisraha tukee lähituotantoa ja pienten yhteisöjen toimeentuloa. Kuluttajan ei tarvitse myöskään huolehtia globaalin tason valuutta- tai sijoituskeinottelun aiheuttamista ongelmista, sillä paikallisraha pysyy pienellä talousalueella ja tukee vain paikallisten toimijoiden vaihtokauppaa.
12.4.2010
Kansalaispalkka / Perustulo
Automaatio ja tietokoneistaminen ovat olleet merkittävässä roolissa työelämän muuttumisessa viimeisen vuosisadan aikana. Perustarpeiden tuotanto on kasvanut huimasti, vaikka ihmistyövoiman tarve automatisoiduissa tuotantoketjuissa vähenee jatkuvasti. Raaka-aineiden keruusta jalostukseen ja jopa markkinoinnista jakeluun tietokoneet ja mekaaniset koneet ovat ottaneet tehokkaan roolin töiden tehostuksessa.
Ihmisille on jäänyt enemmän aikaa keksiä muita tapoja edistää yhteiskunnan toimintaa. Jos sata vuotta sitten kaikki kyläläiset lähtivät peltotöihin, nyt kymmenen ihmistä voi koneiden avulla tuottaa koko kylälle tarpeeksi ruokaa koko vuodeksi. Sadoista "toimettomista" tuli insinöörejä, rakennuseksperttejä, taiteilijoita, lääkäreitä ja opettajia.
Tämä sama ilmiö on ulottumassa myös räätäleihin, asiakaspalvelijoihin, rakennus- ja tehdastyöläisiin. Ei ole lainkaan huono asia, että koneet korvaavat ihmisten mekaaniset työt. Se jättää ihmisille aikaa keksiä uusia sovelluksia, ratkaista vanhoja ongelmia ja nauttia elämästä ilman puuduttavan tuntuista itseään toistavaa työtä. Eräs ongelma tässä "teknologisessa työttömyydessä" kuitenkin nykyisessä rahajärjestelmässä on. Jos ihmisiltä menee työt, häneltä menee toimeentulo. Vaikka työntekijän korvannut kone tuottaisi niin paljon ruokaa, että sitä riittäisi reilusti kaikille, ei siihen ole pääsyä ilman maksukykyä - palkkaa/rahaa.
Eli vaikka tuotanto kasvaa mahdollistaen kaikkien maapallon asukkaiden vaatetuksen, ruokkimisen, asuttamisen ja koulutuksen, ei tätä käytännössä tapahdu maailman enemmistön maksukyvyn puutteen takia. Prosentin omistaessa 40% maapallon luonnonvaroista on selvää, ettei kaikkien maksukyky riitä edes perustarpeisiin.
Nykyinen rahajärjestelmä onkin tiputtanut jo miljardeja ihmisiä äärimmäiseen köyhyyteen resurssien riittävyydestä huolimatta. Tuotanto on kasvanut jatkuvasti, mutta yhä pienempi osa maapallon väestöstä pääsee nauttimaat tuotetuista eduista - suuren osan valuessa hukkaan. Maapallolla tuotetusta tuotetusta ruuasta arviolta 40-50% menee roskakoriin länsimaissa.
Globaaliin mittakaavaan "kansalaispalkkaa" ei tulla ikävä kyllä saamaan vielä vuosikymmeniin käytäntöön. Suomessa meillä olisi kuitenkin mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, mitä kansalaispalkan käyttöön otto voisi tuottaa. Kansalaispalkka voisi olla vastaus myös tietoyhteiskunnan kehittymisen kysymyksiin. Kuinka tutkijoille ja kulttuurin tekijöille voidaan taata toimeentulo ilman, että heidän täytyy käyttää aikaansa, kehitystä hidastavia patentteja tai oheistyötä itsensä elättämiseksi?
Kansalaispalkka antaisi rahkeet pienyrittäjälle.
Ilman byrokratiaa saatava minimitoimeentulo mahdollistaisi pienyrityksen vuokranmaksun, pieninvestoinnit sekä yrittäjän ruuat ja asusteet. Näin yrittäjälle jäisi huomattavasti paremmin aikaa pohtia oman liikeideansa ja toimintastrategioidensa kehittämistä. Nyt monet hyvät liikeideat jäävät toistaiseksi puolitiehen raskaan byrokratian tai minimitoimeentulon puutteen vuoksi.
Kansalaispalkka antaisi toimeentulon taiteilijalle.
Piratismia on pidetty ongelmana. Todellisuudessa se on kuitenkin rikkaus, joka ruokkii uuden kulttuurin syntymistä. Ilmainen kulttuurin leviäminen ruokkii uusia innovaatioita ja saa aikaan uusia nautinnollisia kulttuuri-ilmiöitä. Lisäksi piratismi on ilmaista. Kuka tahansa varallisuudesta tai sijainnista riippumatta voi nauttia maailmassa tehdystä musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja elokuvasta. Kulttuurista nauttiminen ei kuluta luonnonvaroja, mutta saattaa tuottaa äärimmäistäkin henkistä tyydytystä kuluttajalle.
Jos kansalaispalkka otettaisiin käyttöön, myös kulttuurin luojille jäisi yksi suuri murhe vähemmän. Aika ei menisi välttämättä omien teosten markkinointiin ja brändien luomiseen, vaan itse kulttuurin luomiseen. Markkinointi tai brändäys eivät tuo varsinaisesti mitään uutta, vaan pyrkivät vahvistamaan jo olemassa olevien teosten asemaa. Jos tämä valta annettaisiin kuluttajille, saisi jokainen hakea itseään kiinnostavaa materiaalia, taiteilijat voisivat keskittyä ammattiinsa ja saada silti ilman byrokraattista vääntöä välttämättömän toimeentulonsa.
Monet tutkijat tekevät tutkimustaan intohimosta ja kiinnostuksesta. Tutkijoiden palkkaus on niin aliarvostetulla tasolla tällä hetkellä, etten usko kenenkään suuntaavan tutkijaksi pelkkien taloudellisten intressien valossa. Monet ihmiset tekevät jopa palkatonta tutkimusta intohimoisesti. Jos tämänkin kaltaiset ihmiset saisivat jo välttämättömän toimeentulonsa ilman stressiä tai pakollista maksukyvyn haalintaa, he voisivat keskittää energiansa itseä kiinnostaviin asioihin. Ihminen on tunnetusti tehokkain tehdessään jotain itselleen mielekästä! Tutkimus ei olisi myöskään niin riippuvaista patentteja haalivista yrityksistä, vaan tutkimuksen tulokset päätyisivät helpommin kaikkien hyödynnettäväksi luoden jälleen uusia innovaatioita.
Kansalaispalkan ei tarvitse olla kovinkaan suuri summa. Tavallinen tallaaja pärjää vuokralla, ruualla ja pienellä ylimääräisellä osuudella. Jos ihminen haluaa leveämpää toimeentuloa, voi hän alkaa tekemään rahaa "perinteisillä" menetelmillä, mutta myös automaatioteknologian uhkaamat työläiset, kulttuuri- ja tutkimushenkilöt saisivat vähimmäistoimeentulon, jonka avulla he voisivat edistää yhteiskunnan toimintaa omilta osiltaan.
Suurimmaksi ongelmaksi näen tällä hetkellä "tukiloukut", joihin monet köyhät jäävät. Pienituloisimmat ovat valtion tukien varassa, jotka pahimmillaan edellyttävät järjettömiä järjestelyitä. Esimerkiksi toimeentulotuen saamisen aikana työn tekoa ei palkita millään tavalla. Vaikka toimeentulotukea saava henkilö löytäisi huonosta työllisyystilanteesta huolimatta osa-aika- tai pätkätöitä, vähennetään kaikki hänen tekemänsä tulos hänen tuistaan. Näin ollen työn tekijä ei hyödy mitään tekemästään työstä. Toimeentulotukea voisi jopa hieman laskea, kunhan annettaisiin mahdollisuus saada tienestiä tukien päälle myös töitä tekemällä. Ja tämä onkin yksi kansalaispalkan perusideoista.
Kun sadat tuhannet tukiloukussa elävät voisivat hyötyä itse yhteiskunnan lisäksi tekemästään työstä, vapautuisi "reservistä" paljon potentiaalista työvoimaa, joilla myös pätkätyöt tuovat hyötyä. Nykyiset pätkätöihin painottuvat työmarkkinat saisivat parempivointisia työntekijöitä laajemmassa skaalassa. Työntekijöiden määrän lisääntyminen vähentäisi nykyisen työluokan painetta, sekä toisi selkeää vastinetta yhteiskunnan maksamalle kansalaispalkalle.
Jotta perustuloidea ei houkuttele ulkopuolisia hyväksikäyttäjiä, voisi perustulon saamisen rajata mielestäni Suomen kansalaisiin. Oleskeluluvalla olijat ja työkyvyttömät voisivat asioida karsituissa sosiaaliasemissa, jotka käsittelisivät erityistapaukset erikseen. Perustulokäytäntö alentaisi sosiaalityöhön käytettyjä varoja huomattavan määrän, joka tosin tarvitsee suuremman asiantuntijakaartin tarkempia arvioita ja laskelmia.
Jokaiselle on turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman työnteko- tai tulorajoituksia. Tämä ei pelkästään vähemmä sosiaalisia ongelmia, kuten äärimmäisen köyhyyden synnyttämää rikollisuutta, vaan antaa myös paremman mahdollisuuden pienituloisten epäsäännöllisillekin työntekotahdeille, uusille kotimaisille pienyrityksille ja luovalle työlle, joiden hedelmät ovat aina rakentava osa yhteiskunnan toimintaa.
Ihmisille on jäänyt enemmän aikaa keksiä muita tapoja edistää yhteiskunnan toimintaa. Jos sata vuotta sitten kaikki kyläläiset lähtivät peltotöihin, nyt kymmenen ihmistä voi koneiden avulla tuottaa koko kylälle tarpeeksi ruokaa koko vuodeksi. Sadoista "toimettomista" tuli insinöörejä, rakennuseksperttejä, taiteilijoita, lääkäreitä ja opettajia.
Tämä sama ilmiö on ulottumassa myös räätäleihin, asiakaspalvelijoihin, rakennus- ja tehdastyöläisiin. Ei ole lainkaan huono asia, että koneet korvaavat ihmisten mekaaniset työt. Se jättää ihmisille aikaa keksiä uusia sovelluksia, ratkaista vanhoja ongelmia ja nauttia elämästä ilman puuduttavan tuntuista itseään toistavaa työtä. Eräs ongelma tässä "teknologisessa työttömyydessä" kuitenkin nykyisessä rahajärjestelmässä on. Jos ihmisiltä menee työt, häneltä menee toimeentulo. Vaikka työntekijän korvannut kone tuottaisi niin paljon ruokaa, että sitä riittäisi reilusti kaikille, ei siihen ole pääsyä ilman maksukykyä - palkkaa/rahaa.
Eli vaikka tuotanto kasvaa mahdollistaen kaikkien maapallon asukkaiden vaatetuksen, ruokkimisen, asuttamisen ja koulutuksen, ei tätä käytännössä tapahdu maailman enemmistön maksukyvyn puutteen takia. Prosentin omistaessa 40% maapallon luonnonvaroista on selvää, ettei kaikkien maksukyky riitä edes perustarpeisiin.
Nykyinen rahajärjestelmä onkin tiputtanut jo miljardeja ihmisiä äärimmäiseen köyhyyteen resurssien riittävyydestä huolimatta. Tuotanto on kasvanut jatkuvasti, mutta yhä pienempi osa maapallon väestöstä pääsee nauttimaat tuotetuista eduista - suuren osan valuessa hukkaan. Maapallolla tuotetusta tuotetusta ruuasta arviolta 40-50% menee roskakoriin länsimaissa.
Globaaliin mittakaavaan "kansalaispalkkaa" ei tulla ikävä kyllä saamaan vielä vuosikymmeniin käytäntöön. Suomessa meillä olisi kuitenkin mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, mitä kansalaispalkan käyttöön otto voisi tuottaa. Kansalaispalkka voisi olla vastaus myös tietoyhteiskunnan kehittymisen kysymyksiin. Kuinka tutkijoille ja kulttuurin tekijöille voidaan taata toimeentulo ilman, että heidän täytyy käyttää aikaansa, kehitystä hidastavia patentteja tai oheistyötä itsensä elättämiseksi?
Kansalaispalkka antaisi rahkeet pienyrittäjälle.
Ilman byrokratiaa saatava minimitoimeentulo mahdollistaisi pienyrityksen vuokranmaksun, pieninvestoinnit sekä yrittäjän ruuat ja asusteet. Näin yrittäjälle jäisi huomattavasti paremmin aikaa pohtia oman liikeideansa ja toimintastrategioidensa kehittämistä. Nyt monet hyvät liikeideat jäävät toistaiseksi puolitiehen raskaan byrokratian tai minimitoimeentulon puutteen vuoksi.
Kansalaispalkka antaisi toimeentulon taiteilijalle.
Piratismia on pidetty ongelmana. Todellisuudessa se on kuitenkin rikkaus, joka ruokkii uuden kulttuurin syntymistä. Ilmainen kulttuurin leviäminen ruokkii uusia innovaatioita ja saa aikaan uusia nautinnollisia kulttuuri-ilmiöitä. Lisäksi piratismi on ilmaista. Kuka tahansa varallisuudesta tai sijainnista riippumatta voi nauttia maailmassa tehdystä musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja elokuvasta. Kulttuurista nauttiminen ei kuluta luonnonvaroja, mutta saattaa tuottaa äärimmäistäkin henkistä tyydytystä kuluttajalle.
Jos kansalaispalkka otettaisiin käyttöön, myös kulttuurin luojille jäisi yksi suuri murhe vähemmän. Aika ei menisi välttämättä omien teosten markkinointiin ja brändien luomiseen, vaan itse kulttuurin luomiseen. Markkinointi tai brändäys eivät tuo varsinaisesti mitään uutta, vaan pyrkivät vahvistamaan jo olemassa olevien teosten asemaa. Jos tämä valta annettaisiin kuluttajille, saisi jokainen hakea itseään kiinnostavaa materiaalia, taiteilijat voisivat keskittyä ammattiinsa ja saada silti ilman byrokraattista vääntöä välttämättömän toimeentulonsa.
Monet tutkijat tekevät tutkimustaan intohimosta ja kiinnostuksesta. Tutkijoiden palkkaus on niin aliarvostetulla tasolla tällä hetkellä, etten usko kenenkään suuntaavan tutkijaksi pelkkien taloudellisten intressien valossa. Monet ihmiset tekevät jopa palkatonta tutkimusta intohimoisesti. Jos tämänkin kaltaiset ihmiset saisivat jo välttämättömän toimeentulonsa ilman stressiä tai pakollista maksukyvyn haalintaa, he voisivat keskittää energiansa itseä kiinnostaviin asioihin. Ihminen on tunnetusti tehokkain tehdessään jotain itselleen mielekästä! Tutkimus ei olisi myöskään niin riippuvaista patentteja haalivista yrityksistä, vaan tutkimuksen tulokset päätyisivät helpommin kaikkien hyödynnettäväksi luoden jälleen uusia innovaatioita.
Kansalaispalkan ei tarvitse olla kovinkaan suuri summa. Tavallinen tallaaja pärjää vuokralla, ruualla ja pienellä ylimääräisellä osuudella. Jos ihminen haluaa leveämpää toimeentuloa, voi hän alkaa tekemään rahaa "perinteisillä" menetelmillä, mutta myös automaatioteknologian uhkaamat työläiset, kulttuuri- ja tutkimushenkilöt saisivat vähimmäistoimeentulon, jonka avulla he voisivat edistää yhteiskunnan toimintaa omilta osiltaan.
Suurimmaksi ongelmaksi näen tällä hetkellä "tukiloukut", joihin monet köyhät jäävät. Pienituloisimmat ovat valtion tukien varassa, jotka pahimmillaan edellyttävät järjettömiä järjestelyitä. Esimerkiksi toimeentulotuen saamisen aikana työn tekoa ei palkita millään tavalla. Vaikka toimeentulotukea saava henkilö löytäisi huonosta työllisyystilanteesta huolimatta osa-aika- tai pätkätöitä, vähennetään kaikki hänen tekemänsä tulos hänen tuistaan. Näin ollen työn tekijä ei hyödy mitään tekemästään työstä. Toimeentulotukea voisi jopa hieman laskea, kunhan annettaisiin mahdollisuus saada tienestiä tukien päälle myös töitä tekemällä. Ja tämä onkin yksi kansalaispalkan perusideoista.
Kun sadat tuhannet tukiloukussa elävät voisivat hyötyä itse yhteiskunnan lisäksi tekemästään työstä, vapautuisi "reservistä" paljon potentiaalista työvoimaa, joilla myös pätkätyöt tuovat hyötyä. Nykyiset pätkätöihin painottuvat työmarkkinat saisivat parempivointisia työntekijöitä laajemmassa skaalassa. Työntekijöiden määrän lisääntyminen vähentäisi nykyisen työluokan painetta, sekä toisi selkeää vastinetta yhteiskunnan maksamalle kansalaispalkalle.
Jotta perustuloidea ei houkuttele ulkopuolisia hyväksikäyttäjiä, voisi perustulon saamisen rajata mielestäni Suomen kansalaisiin. Oleskeluluvalla olijat ja työkyvyttömät voisivat asioida karsituissa sosiaaliasemissa, jotka käsittelisivät erityistapaukset erikseen. Perustulokäytäntö alentaisi sosiaalityöhön käytettyjä varoja huomattavan määrän, joka tosin tarvitsee suuremman asiantuntijakaartin tarkempia arvioita ja laskelmia.
Jokaiselle on turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman työnteko- tai tulorajoituksia. Tämä ei pelkästään vähemmä sosiaalisia ongelmia, kuten äärimmäisen köyhyyden synnyttämää rikollisuutta, vaan antaa myös paremman mahdollisuuden pienituloisten epäsäännöllisillekin työntekotahdeille, uusille kotimaisille pienyrityksille ja luovalle työlle, joiden hedelmät ovat aina rakentava osa yhteiskunnan toimintaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
