Pax Millenia - Osa 5
Ihmisiä oli koulutettu, käsketty, manipuloitu, aivopesty ja rääkätty psyykkisesti vuosisatoja - säälimättömän systemaattisesti. Teho-ohjelmoidut robotti-ihmiset vailla kykyä tunnistaa tai kontrolloida tunteitaan antoivat traumaattisen perintönsä eteenpäin. Leirit, koulut ja medioiden tarjoamat lukuisat karhunpalvelukset tarjosivat tehokkaimpien toimijoiden ulottuville laajan työkaluvaraston kollektiivisen ihmispsyykeen vääristämiseksi. Yhteisöjen normien muokkaaminen oli tehokas tapa muokata käyttäytymiskaavoja ohjaavien tahojen intressien mukaisiksi. Kaikista hyödyllisintä oli kohdistaa nämä toimet helpoiten muokattavaan ja eniten työtunteja edessään omaavaan ryhmään - lapsiin.
Vain harvat perheet onnistuivat suojelemaan kasvattejaan ja heidän tunne-elämäänsä. Sairaasta ja epätasapainoisesta ohjelmoinnista kärsivien ihmisten tuska purkautui ympärillä katastrofeina, joita käytettiin entistä syvempään pelon lietsontaan ja ohjelmoinnin pelkistämiseen. Maailma oli eittämättä kriisissä ja pahojen voimien täyttämä. Jokaisen oli kyettävä sulkemaan tunteensa ulkopuolelle, hyväksymään tarjotut faktat ja toimimaan kuten yhteisö, eli kuten sen harvat auktoriteettifiguurit käskivät. Tunteet, herkkyys tai intuition tarjoamat vellovat ajatukset psykedeelisen kauniista rakkauden muodostamasta universumista olivat heikkoutta, maniaa, psyykkisiä ongelmia, epäluotettavuutta. Ihminen oli toisensa työkalu, toistansa vastaan, vailla juuria, tarpeita tai merkitystä. Tämän tyhjyyden imemä energia oli se tekijä, joka laukaisi eksponentiaalisesti kiihtyvän harharetken kohti kehityksen vaatimaa ääritilaa.
Sieluttoman yhteiskunnan antaessa hirmuteoillaan esimerkkiä jälkipolville historian itseään kiertävästä kehästä, ihmisten kollektiivisen psyykeen alitajunnassa tapahtui huomaamatta harppaus. Vaikka pelon aiheuttama viha, katkeruus, väkivalta ja sorto jatkuivat vielä pitkään, aamun kajastus synkkien mielien takana alkoi herättää ihmisissä jälleen niitä primitiivisiä tunteita, joiden avulla laji oli kehittynyt vuosimiljoonat.
Egon illuusion aiheuttamat seuraukset näyttivät ajassaan täysin järjettömiltä. Hyväksikäyttöä, valehtelua, väkivaltaa, ahneutta, sairautta, kateutta, tuhoa ja kärsimystä. Jopa laajemman tietoisuuden pariin päässeet ihmiset tuntuivat täyttyvän surusta, kun universumi kehittyi sille ominaiseen tapaan. Tämä tiedostava suru ja viha, jota ihmiset tunsivat, oli oireista vaarallisin. Tiedottomassa tilassa tappaminen, valehtelu ja muu idiotismi saikin kukoistaa - ne olivat nimenomaan tiedostamattoman egoilluusion tunnusmerkkejä. Kun egostaan luopuneet Maailmansielun osaset alkoivat vihata, oli alusta todelliselle syövälle, intellektuellille raakalaismaisuudelle viimein pedattu. Ihmiskunta eli todella kriittistä tilaa, jossa suurin vastuu oli toivon kantajilla.
Toivo piti pitää yllä. Ns. pahuutta, sairautta ja tuskaa oli rakastettava osana elämän kehitystä. Elämä kehittyi ryöpsähdellen, organismien sopeutuessa niille aikaisemmin mahdottomiin olosuhteisiin. Niinpä ihmisen oli tuhottava ympäristönsä ja itsensä kertaalleen ymmärtääkseen jälleen tarvittavan kehityksen suunnan.
Näin ainakin opiskelulla Valaistuneet tietävät: http://www.theonion.com/articles/scientists-look-onethird-of-the-human-race-has-to,27166/
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osa. Näytä kaikki tekstit
30.11.2011
14.9.2011
Pax Millenia - osa 2
Pax Millenia - Osa 2
Maailmassa oli aina sodittu. Ihmisjoukkojen välinen keskenäinen joukkoraiskailu, tuho, murhat, viha, sorto ja niiden hyväksyminen olivat luonnollisempia asioita, kuin luonnon tasapaino tai laineiden liplatus rannassa. Kaasukammiot, aseet, taktiikat ja propaganda olivat koko ihmiskunnan yhteisesti kehittämiä, täysin luonnollisia tapoja rakentaa millaista maailmaa tahansa. Ajan henki oli jakaa sairaiden ympäristöjen vääristämien sairaiden yksilöiden päähänpistot rationaalisiksi, ihmisten yhteisiksi teorioiksi.
Ja niin taas sodittiin. Ihmisessä oleva paha - Paholainen, Saatana, Ahneus, Peto, Perisynti, Lankeemus - nosti taas päätään siellä, missä Oikean Uskonnon edustajat eivät olleet aurallaan puhdistamassa ilmaa. Paha nousi taas idästä, läheltä ja kaukaa ja sen mahti oli vihainen ja pelottava. Pommikoneita ja sotilaita oli taas lähetettävä maapallon toiselle puolelle kukistamaan nousevaa paholaisen suunnitelmaa. Omat pyhyydestä puhtaat toimemme oikeuttivat intervention minne tahansa, missä Jumalan valtakunnalla oli etuja puolustettavana.
Hirmuvaltiaiden kukistuksen aikakausi jatkui. Omat hyveelliset johtajamme puhuivat totisina, kiiltävine hampaineen ja sinisine pukuineen turvallisuudesta. Oikeudenmukaisuudesta. Taloudellisesta kehityksestä. Valtakunnan turvaamisesta. Sodasta. Demokratiasta. Vakaudesta. He puhuivat ja vakuuttivat ja järkeilivät niin kauan, että todennäköisesti uskoivat jopa itse osan omista kertomuksistaan.
Kulissien kasvattajat olivat kuolleet jo aikaa sitten kulissien kasvattajien muovautuessa pelottavan hyvin heille asetettuihin raameihin. Vanha suunnitelma toteutti jo itseään.
"Häkkiin laitettiin 10 apinaa. Häkissä oli tikkaat, jonka päässä oli banaaniterttu. Aina kun joku apinoista yritti kiivetä tikkaille, häkkiin suihkutettiin jäistä vettä. Tämä loi apinoiden keskuuteen valvontajärjestelmän, jossa ne estivät toisiaan kiipeämästä tikkaille vesisuihkun pelossa. Yksi apina vaihdettiin uuteen. Uusi apina oli heti kiipeämässä tikkaille, mutta sai nopeasti tuntea yhteisön tavat. Toinen apina vaihdettiin ja kahdeksan vanhaa apinaa kurmotti taas uutta tulokasta. Kolmas apina vaihdettiin ja toiseksi uusin apina oli jo mukana lynkkaustalkoissa. Aikaa kului ja lopulta kaikki apinat olivat vaihtuneet. Vettä ei oltu suihkutettu häkkiin enää vuosiin, mutta kaikki uudet apinat olivat oppineet tavan toisiltaan, eikä yksikään apinoista enää edes yrittänyt kiivetä kohti banaaniterttua. Syytä tapoihin ei mietitty, vaan asiat olivat niin kuin ne olivat aina olleet"
Vajaavainen ihmismieli ei kuitenkaan kyennyt ikinä luomaan ikuista järjestelmää - kaikista nerokkaista yksityiskohdista huolimatta. Sattuma tai sallimus antoi vielä tuhansien vuosien vankeuden jälkeen ihmiselle mahdollisuuden vapautua kahleistaan.
Maailmassa oli aina sodittu. Ihmisjoukkojen välinen keskenäinen joukkoraiskailu, tuho, murhat, viha, sorto ja niiden hyväksyminen olivat luonnollisempia asioita, kuin luonnon tasapaino tai laineiden liplatus rannassa. Kaasukammiot, aseet, taktiikat ja propaganda olivat koko ihmiskunnan yhteisesti kehittämiä, täysin luonnollisia tapoja rakentaa millaista maailmaa tahansa. Ajan henki oli jakaa sairaiden ympäristöjen vääristämien sairaiden yksilöiden päähänpistot rationaalisiksi, ihmisten yhteisiksi teorioiksi.
Ja niin taas sodittiin. Ihmisessä oleva paha - Paholainen, Saatana, Ahneus, Peto, Perisynti, Lankeemus - nosti taas päätään siellä, missä Oikean Uskonnon edustajat eivät olleet aurallaan puhdistamassa ilmaa. Paha nousi taas idästä, läheltä ja kaukaa ja sen mahti oli vihainen ja pelottava. Pommikoneita ja sotilaita oli taas lähetettävä maapallon toiselle puolelle kukistamaan nousevaa paholaisen suunnitelmaa. Omat pyhyydestä puhtaat toimemme oikeuttivat intervention minne tahansa, missä Jumalan valtakunnalla oli etuja puolustettavana.
Hirmuvaltiaiden kukistuksen aikakausi jatkui. Omat hyveelliset johtajamme puhuivat totisina, kiiltävine hampaineen ja sinisine pukuineen turvallisuudesta. Oikeudenmukaisuudesta. Taloudellisesta kehityksestä. Valtakunnan turvaamisesta. Sodasta. Demokratiasta. Vakaudesta. He puhuivat ja vakuuttivat ja järkeilivät niin kauan, että todennäköisesti uskoivat jopa itse osan omista kertomuksistaan.
Kulissien kasvattajat olivat kuolleet jo aikaa sitten kulissien kasvattajien muovautuessa pelottavan hyvin heille asetettuihin raameihin. Vanha suunnitelma toteutti jo itseään.
"Häkkiin laitettiin 10 apinaa. Häkissä oli tikkaat, jonka päässä oli banaaniterttu. Aina kun joku apinoista yritti kiivetä tikkaille, häkkiin suihkutettiin jäistä vettä. Tämä loi apinoiden keskuuteen valvontajärjestelmän, jossa ne estivät toisiaan kiipeämästä tikkaille vesisuihkun pelossa. Yksi apina vaihdettiin uuteen. Uusi apina oli heti kiipeämässä tikkaille, mutta sai nopeasti tuntea yhteisön tavat. Toinen apina vaihdettiin ja kahdeksan vanhaa apinaa kurmotti taas uutta tulokasta. Kolmas apina vaihdettiin ja toiseksi uusin apina oli jo mukana lynkkaustalkoissa. Aikaa kului ja lopulta kaikki apinat olivat vaihtuneet. Vettä ei oltu suihkutettu häkkiin enää vuosiin, mutta kaikki uudet apinat olivat oppineet tavan toisiltaan, eikä yksikään apinoista enää edes yrittänyt kiivetä kohti banaaniterttua. Syytä tapoihin ei mietitty, vaan asiat olivat niin kuin ne olivat aina olleet"
Vajaavainen ihmismieli ei kuitenkaan kyennyt ikinä luomaan ikuista järjestelmää - kaikista nerokkaista yksityiskohdista huolimatta. Sattuma tai sallimus antoi vielä tuhansien vuosien vankeuden jälkeen ihmiselle mahdollisuuden vapautua kahleistaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)