Planeetankäyttöopas - Ruoka

Planeetankäyttöopas


Olemme syntyneet hyvin harvinaislaatuiselle taivaankappaleelle. Maapallo on toistaiseksi ainoa elinkelpoiseksi tunnistettu planeetta koko modernin teknologian tehostaman näkökenttämme ulottuvissa. Maapallo tarjoaa täydelliset ja harmoniset olosuhteet kaikille täällä kehittyneille lajeille. Juliaanisen kalenterin 1900-luvulla alkoivat kuitenkin muutokset, jotka ovat johtaneet rikkaan eliöstön laajamittaisiin sukupuuttoihin ja luonnon tasapainon horjumiseen. Mistä tämä johtuu?

Perimmäinen syy on toki se, että valtavan potentiaalin saavuttanut ihmisrotu on alkanut toimimaan epärationaalisten arvojen pohjalta. Siitä voi olla montaa mieltä, mistä tämä taasen kumpuaa. Onko kyseessä ihmispsykologiaa tutkineiden vallanpitäjien epäonnistunut kontrollointiyritys, vai erilaisten näkemysten kamppailun lyhytnäköinen ja hedonistinen tulos? Oli syy mikä tahansa, vääristymä tulee korjata, jos haluamme säilyttää ainoan todellisen rikkauden, joka meillä on: elinkelpoinen ja monimuotoinen asuinplaneetta.

Individualismin nostettua päätään ihminen alkoi saada selkeämmän kuvan identiteetistään. Keitä olemme, minkälaisissa yhteiskunnallisissa rakenteissa elämme ja mistä mahdollisuudet elämän olemassaoloon kumpuavat? Kaikki nämä kysymykset alkoivat saada yhä tarkempia vastauksia. Ihmiset ovat ympäristöstään riippuvaisia ja ehdollistuvia, mutta silti melko omatahtoisia yksilöitä, jotka kykenivät yhdessä saavuttamaan jopa avaruuden muita taivaankappaleita. Vallanjano periytyi historiankirjoista aina nykypäivään asti joidenkin oppineiden keskuudessa. Koko maapallon väestöä ei ollut kuitenkaan helppoa hallita kehittymättömällä teknologialla, joten valtapyrkimyksiä omaavat pienet ryhmät tekivät kaikkensa hajottaakseen ihmiskunnan ja saadakseen omille valta-alueilleen yhteisen vihollisen. Pienten valtakeskittymien ryhmät koettivat hajottaa yhteisöllisyyden tunteen taistellessaan toisiaan vastaan ja onnistuivat siinä pelottavan hyvin. Yhteistyön sijaan saimme aikaiseksi vastakkainasettelua, oman pienen ryhmän edun aggressiivista ajamista ja henkilökohtaisen edun vaatimista seurauksista piittaamatta.

Tämäkään asia ei varmasti ole näin yksinkertainen. Vaadittaisiin todennäköisesti tuhansien historian ja psykologian ammattilaisten (en ole kumpaakaan) vuosien yhteistyö, jotta saataisiin selville edes murto-osa niistä syistä, jotka ovat rakentaneet ihmisten arvomaailman sellaiseksi, kuin se valtaosin tällä hetkellä on. Sen kuitenkin tiedämme kaikki, etteivät nykyiset toimintatapamme ja arvomme vastaa todellisuutta tai rakennu kestävälle pohjalle. Tarvitsemme tähän perustavanlaatuisen ja laajan muutoksen, joka voidaan saavuttaa vain yhteistyön kautta.

Blogista löytyy jo paljon nykyistä markkinataloutta ja rahapolitiikkaa, sekä niiden seurauksia kritisoivaa tekstiä. Siispä en palaa niihin nyt, mutta suosittelen ensin tutustumaan esimerkiksi ”Aktiivin perehdytysoppaaseen” osoitteessa http://dl.dropbox.com/u/4710236/Orientaatio-opas.pdf (uusinta versiota ei oltu vielä päivitetty, ilmestynee lähiaikoina), jos jotkin väitteet tuntuvat perustelemattomilta. Olen kuitenkin pyrkinyt miettimään asiat mahdollisimman pitkälle ja otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä.

Kirjoitin tämän lyhyen lehtisen tuomaan esille hyvin yksinkertaisia maailman toimintamekanismeja ja kuinka niitä voidaan käyttää rakentavasti tai tuhoisasti. Teemme suurimman osan teoistamme tiedostamatta toiminnan kokonaisvaltaisia seurauksia. Jos keskitymme siihen mitä teemme, mahdollistamme rationaalisemman ja rakentavamman toiminnan.




Elintarvikkeet:

Eräs perustavanlaatuisista ongelmistamme on elintarvikkeiden tuotanto ja jakelu.
Voittopohjaisessa järjestelmässä välinpitämättömyys luonnon pitkäkestoista kantokykyä kohtaan, sekä huonommassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö nähdään positiivisina asioina. Ne molemmat mahdollistavat kannustetun tavoitteen saavuttamista – eli pienen omistavan ryhmän taloudellisen aseman parantamista.
Olemme valjastaneet useat alueet lyhyen tähtäimen tuotantokeskuksiksi, miettimättä alueen elämää ylläpitävien mahdollisuuksien tasapainon säilyttämistä. Pellot viljellään geenimanipuloiduilla lajikkeilla, jotka tarvitsevat yleensä kasvaakseen:

1) Teollisia tuholais- ja rihmastomyrkkyjä sekä kemiallisia lannoitteita

2) Vedenkulutuksen nostamista moninkertaiseen määrään luontoon sopeutuneisiin lajikkeisiin nähden

3) Uudet siemenet joka vuosi, mikä kahlitsee köyhät viljelijät riippuvaisiksi monikansallisten suuryhtiöiden päähänpistoista

----------------------------------------------------------------------------------------

1) Teolliset myrkytysaineet ja lannoitteet.

Emme ole ilmeisesti vielä ymmärtäneet sitä, että maapallo toimii kuten yhtenäinen organismi, jonka kokonaishyvinvointi riippuu kaikkien sen osasten hyvinvoinnista. Purot, joet, sateet, lähteet, pohjavesionkalot ja merien virtaukset kierrättävät verisuonien tavoin elintärkeää vettä maapalloa ympäri ja ympäri. Sama vesi virtaa kaikkialla maapallolla nousten välillä ilmakehään ja sataen taas toiseen paikkaan. Kun laitamme mutaatioita ja syöpiä aiheuttavia myrkkyjä mihin tahansa tuotteeseen, myrkyt päätyvät ennemmin tai myöhemmin maapallon vedenkiertoon ja leviävät kaikkialle. Mitä suuremmissa määrissä tätä teemme, sen haitallisemmaksi seuraukset muodostuvat – kaikki elämä maapallolla on täysin riippuvaista puhtaasta vedestä!
Teollisten lannotteiden ongelma on siinä, ettei niiden anneta kiertää tasapainoisesti alueilla. Jo itsessään ympäristölle hyvin tuhoisat kemikaalitehtaat tuottavat tuhansien kilometrien päässä ravintorikkaita aineita, joita kuljetetaan viljelyalueille. Kemiantehtaat voitaisiin toki tehdä melko turvallisiksi ja puhtaiksi, mutta se karsisi yrityksen kilpailuasemaa rahamarkkinoilla, joten näin harvoin toimitaan.
Kun pellot pumpataan täyteen lannoitteita maksimaalisen sadon ja kasvunopeuden saavuttamiseksi, saadaan jälleen lyhyellä tähtäimellä hyviä tuloksia. Mitä ei kuitenkaan oteta huomioon ovat paikallisten vesistöjen rehevöityminen ja pintamaa-aineksen myrkyttyminen. Etenkin teollisissa lannoitteissa käytetään hyödyksi muiden teollisuudenalojen jätteitä. Sinkkiä, lyjyiä, arsenikkia, kadmiumia, polonium-210:aa kromia, nikkeliä sekä muita raskaita metalleja päätyy teollisten lannotteiden mukana maaperään. Nämä aineet ovat suurissa määrissä myrkyllisiä ja osa niistä imeytyy syömiimme elintarvikkeisiin vaarallina määrinä. Toistuva teollinen lannoitus myös hapattaa maan pinta-ainesta syöden sen kasvumahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä. Niin myrkylliset seokset, kuin hapan maa-aines huuhtoutuvat osin pohja- ja sadevesien kautta läheisiin vesialtaisiin heikentäen myös niiden elinoloja. Tämä saattaa johtaa kalakantojen harvenemiseen ja myrkyttymiseen - myös elintarvikkeina.
Aina nopein ja tehokkain vaihtoehto ei ole pitkällä tähtäimellä paras. Hyvin harkittu, mielellään orgaanisten lannoitteiden käyttö, peltojen ojitus vesistöjen säästämiseksi sekä maanparannuskasvien käyttö pitävät viljelyalueen puhtaana ja kasvukelpoisena pidempään, mikä johtaa suurempaan kokonaishyötyyn pitkällä aikatähtäimellä.


2) Niin teolliset kemikaalit, lyhytnäköinen maankäsittely, kuin vettä runsaasti nopeaan kasvuun käyttävät laboratoriomanipuloidut lajikkeet nostavat viljelyn vaatimaa vedenkulutusta. Maaperä pysyy hedelmällisenä ja hyvin kasvukelpoisena lähinnä mullan mikrobien ansiosta. Ne hajottavat kuollutta kasvimateriaalia, pitäen maaperän huokoisena ja veden sekä ravinteiden suhteen imukykyisenä. Kun maaperää kuitenkin hapatetaan ja myrkytetään jatkuvasti, myös kompostointia edesauttavat mirkobit kärsivät. Maaperän huokoisuus heikkenee ja tämä aiheuttaa ongelmia etenkin alueilla, jossa käytetään keinokastelua jo valmiiksi yli pohjavesien uusiutumistahdin. Maaperän kuivuminen johtuu useista modernin tehoviljelyn metodeista, joissa ei aina oteta huomioon alueen kasvukyvyn ylläpitoa tulevaisuudessa. Hyvin kosteilla alueilla maaperän kuivuminen ei ole ongelma, mutta niilläkin alueilla suuret määrät suoloja, sekä rehevöittäviä ja mutatoivia kemikaaleja päästetään valumaan ekosysteemeihin ja "planeetan verenkiertoon", mikä aiheuttaa laajamittaisia ongelmia elämän kiertokululle.

http://jeq.scijournals.org/cgi/content/abstract/33/3/806

3) Koska GM-lajikkeet ovat monikansallisten yhtiöiden uusi supertuottoisa bisnes, korporaatiot ovat ajoissa varmistaneet etulyöntiasemansa viljelijöihin nähden. Monet GM-lajikkeista on manipuloitu kantamaan vain hedelmättömiä siemeniä, tai olemaan kokonaan siemenettömiä. Tällä on osittain tekemistä kuluttajan miellyttämisen kannalta (siemenettömiä hedelmiä saattaa olla helpompaa syödä), mutta pääasiassa tällä tavoin koitetaan pitää viljelijät riippuvaisina geenitekniikkaa kehittävistä yhtiöistä. Kun omasta sadosta ei saa siemeniä ensi vuodeksi, joutuu uuden kalliin siemenerän ostamaan jälleen ensivuonna. Kun maaperä on myrkytetty kemikaaleilla, joihin vain GM-lajikkeet on muunneltu vastustuskykyisiksi, muiden lajikkeiden kasvattaminen saattaa käydä mahdottomaksi. Näin jo 1-2 vuoden gm-viljely saattaa pahimmillaan estää luontaisten lajikkeiden kasvamisen alueella ja viljelijät on saatu täysin riippuvaisiksi geenimanipuloituja kasvisiemeniä myyvistä yhtiöistä.

Haluan nostaa nämä argumentit esille, sillä vaikka geenimanipuloidut lajikkeet ovat joillain alueilla osoittautuneet tehokkaiksi, emme ensinnäkään tiedä niiden kaikkia vaikutuksia, esim. voiko arvaamattomia ominaisuuksia muuntogeenisistä kasveista siirtyä ympäristön bakteerien geenikantaan. Lisäksi gm-viljelmät teollisten kemikaalien kanssa ovat kuivattaneet paljon maa-alueita täysin viljelykelvottomiksi, kehitysmaiden viljelijöiden tulot ole ainakaan pitkällä tähtäimellä parantuneet ja useat elintärkeät pölyttäjäkannat ovat olleet huolestuttavassa laskussa myrkytysten yhteydessä. Luonnonmukainen viljely, jossa pienemmät vuosittaiset sadot hyväksytään, jotta maa pysyy hedelmällisenä ja viljelykelpoisena pidempään, tuottavat enemmän ja terveellisempää ravintoa pitkällä tähtäimellä. Lisäksi tuotamme jo maailmassa hyvin runsaasti ruokaa yli ihmiskunnan tarpeiden, emme ole vain vielä oppineet jakamaan sitä tasapuolisesti epätasa-arvoistavan talousjärjestelmän vuoksi. Arviolta lähes puolet (40-50%) kaikesta tuotetusta ruuasta menee hukkaan, pääosin ylitsepursuavissa länsimaissa.

http://cookingupastory.com/waste-why-is-so-much-food-wasted
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/7389351.stm