Pyramidihuijaus

Nykyinen maailmanlaajuinen rahajärjestelmä on pelkkä puhdas pyramidihuijaus.

Rahajärjestelmä, ihmisten suhtautuminen ja motivoituminen rahan kautta tulee saada perinpohjaiseen remonttiin, jos haluamme ikinä olla tyytyväisiä sekä vapaita kestävällä pohjalla toimivassa yhteiskunnassa.
Pikainen kertaus: mikä rahajärjestelmässä mättää?

Kaikki raha syntyy velasta.
Rahaa ei ole liikenteessä ilman, että jokin taho menee sitä yksityiseltä pankilta lainaamaan. Pankki luo rahan tyhjästä kiertoon ja odottaa sinun maksavan takaisin lainaamasi rahan + korko-osuuden, jota ei ikävä kyllä ikinä luoda missään välissä. Näin rahan määrää paisutetaan lainaamalla valtioille, yrityksille ja yksityisille ihmisille rahaa - kaikki korkoa vastaan. Tämä johtaa siihen, ettei maailmassa ole ajan kanssa edes murto-osaa siitä rahamäärästä, joka vaadittaisiin velkojen takaisinmaksuun, kun korot nousevat tasaiseen tahtiin. Olemme matemaattisesti absurdissa tilanteessa, jossa ongelmaa ei voi ratkaista kuin nollaamalla koko järjestelmän.

Rahajärjestelmä on suunniteltu eriarvoistamaan ihmisiä.
Kun tämä pyramidihuijaus luotiin, tavoitteena - kuten kaikissa vallankumouksissa - oli keskittää valtaa halutulle ryhmittymälle. Tässä tapauksessa pankkiirisuvuille sekä heidän yhtiökumppaneilleen. Rahajärjestelmän lähtökohdat tukevat kaikilla elämänalueilla rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä. Järjestelmä tukee myös täysin keskiaikaista perijärikkaiden alati kasvavaa vaikutusvaltaa ja köyhimpien hyväksikäyttöä. Omistamalla rahaa saat automaattisesti lisää rahaa. Rahojesi vastineeksi saat luvan luoda lisää rahaa tyhjästä ja lainata sitä eteenpäin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa rahaa ja takuuksina olleita omaisuuksia siirtyy haltuusi riippumatta lainkaan siitä, mitä teet. Jos sinulla taas ei ole rahaa, joudut maksamaan huomattavasti rikkaita enemmän rahan omistamisesta. Halutessasi rahaa menet töihin tai otat lainan, jonka rahakas taho luo tyhjästä ja jonka takuuksi annat omaisuutesi ja joudut maksamaan korkoa.
Ja kuten esim. EU:n pakottamat lainatakaukset osoittavat, korruptoituneet hallitukset ovat täysin valmiita kuppaamaan pankkien tappioita aiheuttaneet sekoilut veronmaksajien taskuista. Kansa taas ei tunnu ymmärtävän koko rahajärjestelmän perusteita ja siksi hyväksyy epävarmuuksissaan valtavatkin huijaukset.

Päätösvalta kaventuu
Optimaalinen demokratia tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on yhtä suuri sananvalta oman maansa asioihin. Näinhän ei tietenkään koskaan ole ollut, mutta tilanne on ruusuisista puheista huolimatta pahentunut viimeisen sadan vuoden aikana maailmanlaajuisesti. Kun kaikki toiminta ja politiikka pyörii lähes vain ja ainoastaan rahan ympärillä, ne joilla on rahaa päättävät enemmän siitä mitä tehdään. Rahalla voi tietysti lobata ja lahjoa päättäjiä, palkata ihmisiä töihin tai ostaa resursseja. Nykyinen päättävä luokka tuntuukin olevan osakkeenomistajat, jotka sijoituksillaan päättävät, minkälaista toimintaa, politiikkaa ja teollisuutta tuetaan, ketkä tekevät töitä ja missä. Köyhillä ei ole tähän käytännön elämää ohjailevaan peliin mitään asiaa. Rahapelin ainoa tavoite on tehdä mahdollisimman paljon lisää rahaa, mikä ohjaa yhteiskuntien toimintaa hyvin lyhytnäköiseen ja resursseja tuhlaavaan suuntaan. Mikään kenenkään hyvinvointia huomioon ottava toiminta ei ole tehokkainta, eikä siihen tässä järjestelmässä ilman muita arvopohjia kannusteta.

Tämä rahajärjestelmään alistuminen kaventaa meidän maailmankuvamme materialistista, vajaata illuusiota tukevaan suuntaan, jossa ajatusmaailmamme keskittyy juuri rahan ja tavaroiden ympärille unohtaessamme sen miljardien värien ja voimien skaalan, jotka ympärillämme, sisällämme ja välillämme mylläävät muovaten todellista hyvinvointiamme.

Rahajärjestelmän sääntöihin alistuminen estää meitä tekemästä todellisuudessa järkeviä, kaukonäköisiä ja kokonaisuuden hyvinvoinnin huomioon ottavia päätöksiä. Pelkkään rahaan tai jopa edes pelkkiin resursseihin keskittyvät arvomaailmat, järjestelmät sekä asennoitumiset eksyttävät meidät maailman monimuotoisuudesta ja kauneudesta. Koko materialistinen maailmankuva lynkkaa tajuntamme hyvin pieneen laatikkoon, jossa on mahdotonta olla todella tyytyväinen tai hyödyksi.

Joidenkin luonnonkansojen tapana oli tehdä päätökset kartoittaen toimien vaikutukset aina seitsemään seuraavaan sukupolveen asti. Nykyään päätökset tehdään neljännesvuosikatsauksin välittämättä pitkän tähtäimen vaikutuksista. Olemmeko todella kehittyneet, vai onko kokeilemamme suunta vain osoittautunut epäonnistuneeksi hairahdukseksi - muistutukseksi todella tärkeistä asioista?

Varmaa ainakin on, ettei maailmaa ja sen rikkauksia voi epärationaalisemmin tai tuhoisammin hallinnoida, kuin mitä nyt teemme. Se tekee toisaalta uusien sukupolvien työn helpoksi - lähes mikä tahansa vaihtoehto on nykyisellä tietämyksellä valloilla olevaa parempi ja tätä työn sarkaa löytyy elämän jokaiselta osa-alueelta ympäri maailmaa.

Voimia sinulle ja omalle työllesi!