Löysin listan Cayman-saarien "veroparatiisiin" rekisteröidyistä pankeista.
Cayman-saaret ovat siis minivaltio, jossa on erityisoikeuden verotuksen ja pankkisalaisuuksien suhteen, jotta kansainväliset toimijat voivat kiertää veroja ja salata toimintansa viranomaisilta.
Lista seuraavassa linkissä: http://www.offshore-library.com/banking/cayman_islands/page_3
Suomessa toimivista pankeista veroja välttelevät siis ainakin Nordea, sekä Deutsche Bankin alainen entinen Sampo Pankki - Deutsche Bank nimellä nykyisin, Alexandria, Skandinaviska Enskilda Banken, Svenska Handelsbanken, World Fund Financial Services ja Northern Trust.
Suurta yllätystä ei herätä myöskään kansainvälisestä korkomanipuloinnista syytettyjen pankkien löytyminen listalta. Näihin kuuluvat mm. Barclays, Cititrust, Chase Bank, Bank of America ja J.P. Morgan Trust Company.
Cayman-saaret ovat kuitenkin vain yksi veroparatiisi, joten enköhän kaivele muutkin listat läpi, kunhan kerkiän. Koomista oli löytää niin monta "National.." alkuista pankkia yksityisinä yrityksinä veroparatiisin listoilta. Kuvaa hyvin pelin henkeä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
29.11.2012
5.8.2012
Talouden Madonluvut
Yle Areenasta löytyvä dokumenttielokuva nykyisen talousajattelun ongelmakohdista.
The Four Horsemen (tekstitys suomeksi)
Haastateltavina mm. IMF:n entinen pääjohtaja, entisiä meklareita, sotilaspäällystöä sekä talousanalyytikoita. Suhteellisen objektiivinen ja kattava läpileikkaus rahajärjestelmän, verotuksen ja rahan kautta epätasa-arvoisesti jakautuvan vallan ongelmista sekä ratkaisuvaihtoehdoista.
Epäkohtia löytyy toki talousmallista, mutta arvomaailma sekä kulttuuri muodostavat kasvualusta mille tahansa järjestelmälle. Omasta mielestäni ennen kaikkea ihmisten arvomaailma kaipaa merkittävää ryhdistäytymistä ja uudelleenarviointia.
The Four Horsemen (tekstitys suomeksi)
Haastateltavina mm. IMF:n entinen pääjohtaja, entisiä meklareita, sotilaspäällystöä sekä talousanalyytikoita. Suhteellisen objektiivinen ja kattava läpileikkaus rahajärjestelmän, verotuksen ja rahan kautta epätasa-arvoisesti jakautuvan vallan ongelmista sekä ratkaisuvaihtoehdoista.
Epäkohtia löytyy toki talousmallista, mutta arvomaailma sekä kulttuuri muodostavat kasvualusta mille tahansa järjestelmälle. Omasta mielestäni ennen kaikkea ihmisten arvomaailma kaipaa merkittävää ryhdistäytymistä ja uudelleenarviointia.
19.11.2011
Thrive - Kukoista
Kuinka avaruusoliot, korporaatiot, pankit, massamanipulaatio, uskonnot, ihmisyhteisöt, media, raha, valta ja muinaiset monumentit nivoutuvat yhdeksi tarinaksi?
Tässä hyvä yritys.
"Thrive"
Liittyen elokuvan aiheisiin:
Maailman vauraimpien maiden velkaantuminen on hidastunut huomattavasti. En tiedä missä kohtaa tämä on tapahtunut, mutta noin kahden viikon sisällä laukkaava lisävelkaantuminen on muuttunut tasaiseksi tilaksi, jossa valtiot maksavat enää "vain" korkoja pankeille. Ehkä pankit uskovat valtavien bailout -pakettien (ts. pankkien mokien maksattamisen veronmaksajilla) läpimenon jälkeen palliotteen olevan tarpeeksi vahva, tai sitten kyseessä on jokin pitkäkantoisempi tavoite säädellä valtioiden taloutta. Valtiot ovat saaneet lisävelkaantumista kuriin rajuilla säästötoimenpiteillä valtion palveluista, sekä yksityistämällä ja myymällä omaisuuttaan. Hupenevien raaka-aineiden kallistuessa jatkuvasti, taloudellisen kasvun tavoittelu muuttuu monella alueella entistä hankalammaksi. Valtiot joutuvat todennäköisesti melkoisiin velanmaksuongelmiin ja laukkaavat korot moninkertaistavat alkuperäisen velan. Ovatko valtioiden taloudenhoitajat todella hereillä tilanteesta, vai ovatko pankkiirit vain huolissaan liian räikeiden ylilyöntien seurauksista?
Oli miten oli, mielestäni velkan kasvun taittuminen alaspäin on mielenkiintoinen signaali jonkinnäköisestä muutoksesta.
The Economistin velkakartta
"The clock is ticking. Every second, it seems, someone in the world takes on more debt. Does it matter? After all, world governments owe the money to their own citizens, not to the Martians. "
Huom: Haha, pokalla heittävät hyvää herjaa. Toisaalta rehellistä, sillä "Citizen" on nimitys finanssirikollisuuteen erikoistuneen prosenttijengin jäsenille.
"But the rising total is important for two reasons. First, when debt rises faster than economic output (as it has been doing in recent years), higher government debt implies more state interference in the economy and higher taxes in the future. Second, debt must be rolled over at regular intervals."
Saumatonta argumentointia, eikä mitään muuta tapaa hoitaa taloutta ollut aamen.
USDebtClock Organizationin velka-arvio
Luvut kahdella edellä mainitulla sivustolla poikkeavat toisistaan melko radikaalisti.
**************
Suomessa toimivia paikallistason ratkaisuja:
Paikallisvaluutat:
Aikapankit
Aikapankeissa ihmiset voivat vaihtaa luotettavan laskentajärjestelmän kautta työtä keskenään. Jokaisen osallisen työ hinnoitellaan saman arvoiseksi ja töitä muille tekemällä voit ostaa palveluita muilta. Osallisena jo laaja joukko eri alan osaajia!
Miksi?
Aikapankkien tavoitteena on vahvistaa ja turvata alueellista taloutta rahatalouden pyrkiessä monopolisoimaan maailmaa. Aikapankit toimivat eettisesti: ne eivät kisko korkoja, pyri haalimaan yhteisön omaisuutta, epätasapainota taloutta ja ne laskevat kaikkien työn saman arvoiseksi. Aikapankit auttavat yhteisöjä jakamaan palveluita keskenään suurtenkin kansainvälisten finanssirikosaaltojen sattuessa.
LETS-rahaan perehdytys- ja toteuttamisohjeet
Paikallisraha joustavammilla periaatteilla ja monipuolisemmilla sovellusvalikoimilla. Tämänkin rahan ongelma on se, ettei sillä saa maksaa veroja. Suomen laki ja sen säätäjät voivat kiittää siitä vain itseään.
Uusiutuvaa energiaa Suomesta
Helppo tapa vaihtaa omat sähkölaskut uusiutuvaa energiaa tukevaan muotoon. Lasku pysyy samana, mutta lähetät selkeän signaalin markkinoille. Ei fossiilisille polttoaineille ja ydinvoimalle! Valitsemalla ja vaikuttamalla voimme rakentaa kestävän ja runsaan elämäntavan.
Vaihtoehtoisia medioita:
Verkkomedia
Zeitgeist-liike
Global Issues
Luomuruokaa:
Läheltä:
Luomulaatikko (TRE)
.. ja kaukaa:
Luomutukku
Politiikka:
Valuuttauudistusta ajava liike: Talousdemokraattinen Puolue
Tietoverkkojen avoimuutta suojeleva liike: Piraattipuolue
Oli miten oli, harhaa kaikki: Lait, valtiot, koulutus, raha, uskonto. Kaikki vallankäytön välineitä, jotka koittavat sitoa meidät yhteiseen nukketeatteriin. Olisiko jokaisen aika ottaa oma vastuu omasta elämästään?
Tässä hyvä yritys.
"Thrive"
Liittyen elokuvan aiheisiin:
Maailman vauraimpien maiden velkaantuminen on hidastunut huomattavasti. En tiedä missä kohtaa tämä on tapahtunut, mutta noin kahden viikon sisällä laukkaava lisävelkaantuminen on muuttunut tasaiseksi tilaksi, jossa valtiot maksavat enää "vain" korkoja pankeille. Ehkä pankit uskovat valtavien bailout -pakettien (ts. pankkien mokien maksattamisen veronmaksajilla) läpimenon jälkeen palliotteen olevan tarpeeksi vahva, tai sitten kyseessä on jokin pitkäkantoisempi tavoite säädellä valtioiden taloutta. Valtiot ovat saaneet lisävelkaantumista kuriin rajuilla säästötoimenpiteillä valtion palveluista, sekä yksityistämällä ja myymällä omaisuuttaan. Hupenevien raaka-aineiden kallistuessa jatkuvasti, taloudellisen kasvun tavoittelu muuttuu monella alueella entistä hankalammaksi. Valtiot joutuvat todennäköisesti melkoisiin velanmaksuongelmiin ja laukkaavat korot moninkertaistavat alkuperäisen velan. Ovatko valtioiden taloudenhoitajat todella hereillä tilanteesta, vai ovatko pankkiirit vain huolissaan liian räikeiden ylilyöntien seurauksista?
Oli miten oli, mielestäni velkan kasvun taittuminen alaspäin on mielenkiintoinen signaali jonkinnäköisestä muutoksesta.
The Economistin velkakartta
"The clock is ticking. Every second, it seems, someone in the world takes on more debt. Does it matter? After all, world governments owe the money to their own citizens, not to the Martians. "
Huom: Haha, pokalla heittävät hyvää herjaa. Toisaalta rehellistä, sillä "Citizen" on nimitys finanssirikollisuuteen erikoistuneen prosenttijengin jäsenille.
"But the rising total is important for two reasons. First, when debt rises faster than economic output (as it has been doing in recent years), higher government debt implies more state interference in the economy and higher taxes in the future. Second, debt must be rolled over at regular intervals."
Saumatonta argumentointia, eikä mitään muuta tapaa hoitaa taloutta ollut aamen.
USDebtClock Organizationin velka-arvio
Luvut kahdella edellä mainitulla sivustolla poikkeavat toisistaan melko radikaalisti.
**************
Suomessa toimivia paikallistason ratkaisuja:
Paikallisvaluutat:
Aikapankit
Aikapankeissa ihmiset voivat vaihtaa luotettavan laskentajärjestelmän kautta työtä keskenään. Jokaisen osallisen työ hinnoitellaan saman arvoiseksi ja töitä muille tekemällä voit ostaa palveluita muilta. Osallisena jo laaja joukko eri alan osaajia!
Miksi?
Aikapankkien tavoitteena on vahvistaa ja turvata alueellista taloutta rahatalouden pyrkiessä monopolisoimaan maailmaa. Aikapankit toimivat eettisesti: ne eivät kisko korkoja, pyri haalimaan yhteisön omaisuutta, epätasapainota taloutta ja ne laskevat kaikkien työn saman arvoiseksi. Aikapankit auttavat yhteisöjä jakamaan palveluita keskenään suurtenkin kansainvälisten finanssirikosaaltojen sattuessa.
LETS-rahaan perehdytys- ja toteuttamisohjeet
Paikallisraha joustavammilla periaatteilla ja monipuolisemmilla sovellusvalikoimilla. Tämänkin rahan ongelma on se, ettei sillä saa maksaa veroja. Suomen laki ja sen säätäjät voivat kiittää siitä vain itseään.
Uusiutuvaa energiaa Suomesta
Helppo tapa vaihtaa omat sähkölaskut uusiutuvaa energiaa tukevaan muotoon. Lasku pysyy samana, mutta lähetät selkeän signaalin markkinoille. Ei fossiilisille polttoaineille ja ydinvoimalle! Valitsemalla ja vaikuttamalla voimme rakentaa kestävän ja runsaan elämäntavan.
Vaihtoehtoisia medioita:
Verkkomedia
Zeitgeist-liike
Global Issues
Luomuruokaa:
Läheltä:
Luomulaatikko (TRE)
.. ja kaukaa:
Luomutukku
Politiikka:
Valuuttauudistusta ajava liike: Talousdemokraattinen Puolue
Tietoverkkojen avoimuutta suojeleva liike: Piraattipuolue
Oli miten oli, harhaa kaikki: Lait, valtiot, koulutus, raha, uskonto. Kaikki vallankäytön välineitä, jotka koittavat sitoa meidät yhteiseen nukketeatteriin. Olisiko jokaisen aika ottaa oma vastuu omasta elämästään?
5.10.2011
19.5.2011
Aikamme tehtävä
Lueskelin tuossa historian kirjoja ja totesin, että aika monesta suosta ovat itse elämä ja ihmiskunta selvinneet tähän päivään asti! On ollut asteroideja ja happosateita, tulvia ja tulivuorenpurkauksia, tauteja ja taistelua. Magneettisten napojen vaihtumista, mannerlaattojen jyrinää ja teknologian avulla aiheutettuja holokausteja. Sellainen määrä paskaa on niskaan tullut jo, että ihmettelen suuresti, kuinka ensimmäisistä maapallon soluista on kyennyt venymään katkeamaton kehitysketju, joka mahdollistaa kaiken tänään elävän olemassaolon! Hyvin pienet muutokset historian kulussa olisivat saaneet aikaan valtavia mullistuksia nykypäivänä.
Valtavilla maanviljelyponnistuksilla, padoilla, teillä, kanavilla, aallonmurtajilla, muulla rakennustekniikan saavutuksilla, valistuksella ja lääketieteellä ihmiskunta on tehnyt oman osansa oman säilyvyytensä varmistamiseksi. Jokaisen yhteiskunnan aika on kohdannut omat ongelmansa. On havaittu valtavia ongelmia, joiden syitä ei ole tiedetty. Sitten on tutkittu ja hutkittu ja pähkäilty ja huhkittu, korjailtu, paranneltu ja joskus viimein päästy ehkä jopa rakentavaan lopputulokseen!
Yleensä pähkäiltävänä ongelmana on jokin ilmiö, joka aiheuttaa suurta uhkaa ihmisten hyvinvoinnille - terveydelle. Ennen ongelmana saattoi olla infrastruktuurin puute tai vajaavuus, tuntemattomista lähteistä kumpuavat sairaudet, harhaluulot ihmisen asemasta universumissa tai päähänpinttymien aiheuttamat väkivaltaisuudet. Mikä voisi olla Suomen kannalta olennainen interventiotamme kaipaava ongelma?
Itse olen pohtinut asiaa vuosia ja päätynyt siihen, että elämme yksinkertaisesti täysin harhaisessa uskonnossa, joka ei millään tapaa tyydytä hengellisiä tarpeitamme, eikä perustu millään tapaa edes tosimaailman pysyville lainalaisuuksille. Tämä harhainen uskonto ohjaa kaikkea toimintaamme ja kaikki näkemykset rajataan ottamaan huomioon vain tämä hyvin kapea illuusio todellisuuden sijasta. Tämä rahanpalvontakultti näkyy joka puolella ja sen uskonnolliset instituutiot ovat hienoiten koristeltuja kerrostaloja kaikkien kaupunkien keskustoissa. Kirkon ylläpitämä aristokraattinen harha on siirtynyt nyt pankkien haltuun, mutta unen taso on pysynyt yhtä vahvana. Ihmiset rajoittavat suggestion ja laiskuutensa vuoksi omat näkemyksensä täysin keinotekoisen järjestelmän puitteisiin hukaten 99% potentiaalistaan.
Ihmiset tuntuvat nyt unohtaneet yhteisöllisen toimintansa olevan vain lääke- ja hyvinvointitiedettä suuremmassa mittakaavassa. Politiikasta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta on tullut toisinaan riutuvien, yksinäisten egojen kilpailukenttä, jossa ei ole rakentavia tavoitteita - vain lyhytnäköistä oman tuskan sekä tyhjyyden peittelyä titteleillä ja tuloeroilla.
Tällä hetkellä suurin ongelmamme on se, että olemme valtavalla teknologisella ja tiedollisella kapasiteetilla varustettu seitsenmiljardipäinen lauma vailla tavoitteita tai hyväksyntää tosimaailman ilmiöistä. Elämme edelleen tämän rahauskonnon oletusten varjossa ja ohjaamme toimintaamme sen ehdoilla. Uskontomme perusta romahtaa, jos emme tee, kuluta, kiirehdi, osta ja tehosta jatkuvasti kaikkea ja enemmän. Matemaattisesti kun tämä harha sortuu heti, jos se pysyy edes hetken paikallaan. Pelko uskomusjärjestelmän romahduksesta saa meidät kilpailemaan yhä hanakammin toisiamme vastaan ja haalimaan lisää itsellemme "pahan päivän varalle". Kaikki tämä pelko ja kiireen tunne saa oravanpyörän pyörimään yhä nopeammin kalliolta alas.
Massojen käyttäytymistä kontrolloiva hintamekanismi lienee yksi tärkeimmistä remontin kohteista. Ihminen ei ole rationaalinen kuluttaja, vaan valitsee usein kaupasta halvimman vaihtoehdon. Miksi julkinen valta on antanut hintamekanismin vääristyä niin sairaaksi, että kaikista epäekologisimpia, epäeettisimpiä ja epäterveellisimpiä tuotteita kannustetaan ostamaan eniten? Manipuloidut hinnat siirtävät järkyttävät seuraukset yhteiskuntien maksettavaksi, yhteiskunnan samalla kannustaessa tuhoisaan toimintaan. Tämä yhtälö on niin käsittämätön ja kestämätön, että vaatii niin erittäin välinpitämättömän kansan kuin johtajatkin rakenteiden ylläpitämiseksi. Tuotteiden elinkaarta raaka-aineiden haalinnasta tuotteen loppusijoitukseen saakka ei oteta millään tapaa huomioon, vaan laskelmat tehdään täysin fiktiivisten paperi- ja bittivirtojen mukaan. Käytäntö on niin läpeensä naurettava, että minun on hankalaa edes yrittää ymmärtävästi kirjoittaa aiheesta. Ihmiset pystyisivät niin paljon parempaan!
Julkisen vallan tulee kehittää tuotanto- ja kuljetuskoneistonsa ja verojärjestelmänsä sellaiseksi, että se tukee ympäristön ja resurssien kannalta tasapainoista toimintaa, ja tekee epäkestävän (/tuhoisan) toiminnan kalliimmaksi - ei päinvastoin, kuten nykyään! Jossain kohtaa joku joutuu kuitenkin maksamaan seuraukset ja tällaista muiden muroihin kusemista kutsutaan vastuuttomaksi perseilyksi meillä päin. Sellaiseen ei kansalaisia kannattaisi kannustaa.
Mielestäni ainoa asia, mistä 1900-2050 luvun historiasta kirjoitetaan, tulee olemaan ivallista sekä katkeraa naurua keinotekoisen uskomusjärjestelmän aiheuttamasta valtavasta tuhosta, pahoinvoinnista ja resurssikadosta. Seuraava kappale kertookin jo niistä yksilöistä ja ryhmistä, jotka pyrkivät saattamaan täysillä ajavan höyryjunan kurssin tasapainoisempaan suuntaan - toivottavasti siinä onnistuen. Valitse oma roolisi.
Valtavilla maanviljelyponnistuksilla, padoilla, teillä, kanavilla, aallonmurtajilla, muulla rakennustekniikan saavutuksilla, valistuksella ja lääketieteellä ihmiskunta on tehnyt oman osansa oman säilyvyytensä varmistamiseksi. Jokaisen yhteiskunnan aika on kohdannut omat ongelmansa. On havaittu valtavia ongelmia, joiden syitä ei ole tiedetty. Sitten on tutkittu ja hutkittu ja pähkäilty ja huhkittu, korjailtu, paranneltu ja joskus viimein päästy ehkä jopa rakentavaan lopputulokseen!
Yleensä pähkäiltävänä ongelmana on jokin ilmiö, joka aiheuttaa suurta uhkaa ihmisten hyvinvoinnille - terveydelle. Ennen ongelmana saattoi olla infrastruktuurin puute tai vajaavuus, tuntemattomista lähteistä kumpuavat sairaudet, harhaluulot ihmisen asemasta universumissa tai päähänpinttymien aiheuttamat väkivaltaisuudet. Mikä voisi olla Suomen kannalta olennainen interventiotamme kaipaava ongelma?
Itse olen pohtinut asiaa vuosia ja päätynyt siihen, että elämme yksinkertaisesti täysin harhaisessa uskonnossa, joka ei millään tapaa tyydytä hengellisiä tarpeitamme, eikä perustu millään tapaa edes tosimaailman pysyville lainalaisuuksille. Tämä harhainen uskonto ohjaa kaikkea toimintaamme ja kaikki näkemykset rajataan ottamaan huomioon vain tämä hyvin kapea illuusio todellisuuden sijasta. Tämä rahanpalvontakultti näkyy joka puolella ja sen uskonnolliset instituutiot ovat hienoiten koristeltuja kerrostaloja kaikkien kaupunkien keskustoissa. Kirkon ylläpitämä aristokraattinen harha on siirtynyt nyt pankkien haltuun, mutta unen taso on pysynyt yhtä vahvana. Ihmiset rajoittavat suggestion ja laiskuutensa vuoksi omat näkemyksensä täysin keinotekoisen järjestelmän puitteisiin hukaten 99% potentiaalistaan.
Ihmiset tuntuvat nyt unohtaneet yhteisöllisen toimintansa olevan vain lääke- ja hyvinvointitiedettä suuremmassa mittakaavassa. Politiikasta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta on tullut toisinaan riutuvien, yksinäisten egojen kilpailukenttä, jossa ei ole rakentavia tavoitteita - vain lyhytnäköistä oman tuskan sekä tyhjyyden peittelyä titteleillä ja tuloeroilla.
Tällä hetkellä suurin ongelmamme on se, että olemme valtavalla teknologisella ja tiedollisella kapasiteetilla varustettu seitsenmiljardipäinen lauma vailla tavoitteita tai hyväksyntää tosimaailman ilmiöistä. Elämme edelleen tämän rahauskonnon oletusten varjossa ja ohjaamme toimintaamme sen ehdoilla. Uskontomme perusta romahtaa, jos emme tee, kuluta, kiirehdi, osta ja tehosta jatkuvasti kaikkea ja enemmän. Matemaattisesti kun tämä harha sortuu heti, jos se pysyy edes hetken paikallaan. Pelko uskomusjärjestelmän romahduksesta saa meidät kilpailemaan yhä hanakammin toisiamme vastaan ja haalimaan lisää itsellemme "pahan päivän varalle". Kaikki tämä pelko ja kiireen tunne saa oravanpyörän pyörimään yhä nopeammin kalliolta alas.
Massojen käyttäytymistä kontrolloiva hintamekanismi lienee yksi tärkeimmistä remontin kohteista. Ihminen ei ole rationaalinen kuluttaja, vaan valitsee usein kaupasta halvimman vaihtoehdon. Miksi julkinen valta on antanut hintamekanismin vääristyä niin sairaaksi, että kaikista epäekologisimpia, epäeettisimpiä ja epäterveellisimpiä tuotteita kannustetaan ostamaan eniten? Manipuloidut hinnat siirtävät järkyttävät seuraukset yhteiskuntien maksettavaksi, yhteiskunnan samalla kannustaessa tuhoisaan toimintaan. Tämä yhtälö on niin käsittämätön ja kestämätön, että vaatii niin erittäin välinpitämättömän kansan kuin johtajatkin rakenteiden ylläpitämiseksi. Tuotteiden elinkaarta raaka-aineiden haalinnasta tuotteen loppusijoitukseen saakka ei oteta millään tapaa huomioon, vaan laskelmat tehdään täysin fiktiivisten paperi- ja bittivirtojen mukaan. Käytäntö on niin läpeensä naurettava, että minun on hankalaa edes yrittää ymmärtävästi kirjoittaa aiheesta. Ihmiset pystyisivät niin paljon parempaan!
Julkisen vallan tulee kehittää tuotanto- ja kuljetuskoneistonsa ja verojärjestelmänsä sellaiseksi, että se tukee ympäristön ja resurssien kannalta tasapainoista toimintaa, ja tekee epäkestävän (/tuhoisan) toiminnan kalliimmaksi - ei päinvastoin, kuten nykyään! Jossain kohtaa joku joutuu kuitenkin maksamaan seuraukset ja tällaista muiden muroihin kusemista kutsutaan vastuuttomaksi perseilyksi meillä päin. Sellaiseen ei kansalaisia kannattaisi kannustaa.
Mielestäni ainoa asia, mistä 1900-2050 luvun historiasta kirjoitetaan, tulee olemaan ivallista sekä katkeraa naurua keinotekoisen uskomusjärjestelmän aiheuttamasta valtavasta tuhosta, pahoinvoinnista ja resurssikadosta. Seuraava kappale kertookin jo niistä yksilöistä ja ryhmistä, jotka pyrkivät saattamaan täysillä ajavan höyryjunan kurssin tasapainoisempaan suuntaan - toivottavasti siinä onnistuen. Valitse oma roolisi.
26.4.2011
Pyramidihuijaus
Nykyinen maailmanlaajuinen rahajärjestelmä on pelkkä puhdas pyramidihuijaus.
Rahajärjestelmä, ihmisten suhtautuminen ja motivoituminen rahan kautta tulee saada perinpohjaiseen remonttiin, jos haluamme ikinä olla tyytyväisiä sekä vapaita kestävällä pohjalla toimivassa yhteiskunnassa.
Pikainen kertaus: mikä rahajärjestelmässä mättää?
Kaikki raha syntyy velasta.
Rahaa ei ole liikenteessä ilman, että jokin taho menee sitä yksityiseltä pankilta lainaamaan. Pankki luo rahan tyhjästä kiertoon ja odottaa sinun maksavan takaisin lainaamasi rahan + korko-osuuden, jota ei ikävä kyllä ikinä luoda missään välissä. Näin rahan määrää paisutetaan lainaamalla valtioille, yrityksille ja yksityisille ihmisille rahaa - kaikki korkoa vastaan. Tämä johtaa siihen, ettei maailmassa ole ajan kanssa edes murto-osaa siitä rahamäärästä, joka vaadittaisiin velkojen takaisinmaksuun, kun korot nousevat tasaiseen tahtiin. Olemme matemaattisesti absurdissa tilanteessa, jossa ongelmaa ei voi ratkaista kuin nollaamalla koko järjestelmän.
Rahajärjestelmä on suunniteltu eriarvoistamaan ihmisiä.
Kun tämä pyramidihuijaus luotiin, tavoitteena - kuten kaikissa vallankumouksissa - oli keskittää valtaa halutulle ryhmittymälle. Tässä tapauksessa pankkiirisuvuille sekä heidän yhtiökumppaneilleen. Rahajärjestelmän lähtökohdat tukevat kaikilla elämänalueilla rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä. Järjestelmä tukee myös täysin keskiaikaista perijärikkaiden alati kasvavaa vaikutusvaltaa ja köyhimpien hyväksikäyttöä. Omistamalla rahaa saat automaattisesti lisää rahaa. Rahojesi vastineeksi saat luvan luoda lisää rahaa tyhjästä ja lainata sitä eteenpäin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa rahaa ja takuuksina olleita omaisuuksia siirtyy haltuusi riippumatta lainkaan siitä, mitä teet. Jos sinulla taas ei ole rahaa, joudut maksamaan huomattavasti rikkaita enemmän rahan omistamisesta. Halutessasi rahaa menet töihin tai otat lainan, jonka rahakas taho luo tyhjästä ja jonka takuuksi annat omaisuutesi ja joudut maksamaan korkoa.
Ja kuten esim. EU:n pakottamat lainatakaukset osoittavat, korruptoituneet hallitukset ovat täysin valmiita kuppaamaan pankkien tappioita aiheuttaneet sekoilut veronmaksajien taskuista. Kansa taas ei tunnu ymmärtävän koko rahajärjestelmän perusteita ja siksi hyväksyy epävarmuuksissaan valtavatkin huijaukset.
Päätösvalta kaventuu
Optimaalinen demokratia tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on yhtä suuri sananvalta oman maansa asioihin. Näinhän ei tietenkään koskaan ole ollut, mutta tilanne on ruusuisista puheista huolimatta pahentunut viimeisen sadan vuoden aikana maailmanlaajuisesti. Kun kaikki toiminta ja politiikka pyörii lähes vain ja ainoastaan rahan ympärillä, ne joilla on rahaa päättävät enemmän siitä mitä tehdään. Rahalla voi tietysti lobata ja lahjoa päättäjiä, palkata ihmisiä töihin tai ostaa resursseja. Nykyinen päättävä luokka tuntuukin olevan osakkeenomistajat, jotka sijoituksillaan päättävät, minkälaista toimintaa, politiikkaa ja teollisuutta tuetaan, ketkä tekevät töitä ja missä. Köyhillä ei ole tähän käytännön elämää ohjailevaan peliin mitään asiaa. Rahapelin ainoa tavoite on tehdä mahdollisimman paljon lisää rahaa, mikä ohjaa yhteiskuntien toimintaa hyvin lyhytnäköiseen ja resursseja tuhlaavaan suuntaan. Mikään kenenkään hyvinvointia huomioon ottava toiminta ei ole tehokkainta, eikä siihen tässä järjestelmässä ilman muita arvopohjia kannusteta.
Tämä rahajärjestelmään alistuminen kaventaa meidän maailmankuvamme materialistista, vajaata illuusiota tukevaan suuntaan, jossa ajatusmaailmamme keskittyy juuri rahan ja tavaroiden ympärille unohtaessamme sen miljardien värien ja voimien skaalan, jotka ympärillämme, sisällämme ja välillämme mylläävät muovaten todellista hyvinvointiamme.
Rahajärjestelmän sääntöihin alistuminen estää meitä tekemästä todellisuudessa järkeviä, kaukonäköisiä ja kokonaisuuden hyvinvoinnin huomioon ottavia päätöksiä. Pelkkään rahaan tai jopa edes pelkkiin resursseihin keskittyvät arvomaailmat, järjestelmät sekä asennoitumiset eksyttävät meidät maailman monimuotoisuudesta ja kauneudesta. Koko materialistinen maailmankuva lynkkaa tajuntamme hyvin pieneen laatikkoon, jossa on mahdotonta olla todella tyytyväinen tai hyödyksi.
Joidenkin luonnonkansojen tapana oli tehdä päätökset kartoittaen toimien vaikutukset aina seitsemään seuraavaan sukupolveen asti. Nykyään päätökset tehdään neljännesvuosikatsauksin välittämättä pitkän tähtäimen vaikutuksista. Olemmeko todella kehittyneet, vai onko kokeilemamme suunta vain osoittautunut epäonnistuneeksi hairahdukseksi - muistutukseksi todella tärkeistä asioista?
Varmaa ainakin on, ettei maailmaa ja sen rikkauksia voi epärationaalisemmin tai tuhoisammin hallinnoida, kuin mitä nyt teemme. Se tekee toisaalta uusien sukupolvien työn helpoksi - lähes mikä tahansa vaihtoehto on nykyisellä tietämyksellä valloilla olevaa parempi ja tätä työn sarkaa löytyy elämän jokaiselta osa-alueelta ympäri maailmaa.
Voimia sinulle ja omalle työllesi!
Rahajärjestelmä, ihmisten suhtautuminen ja motivoituminen rahan kautta tulee saada perinpohjaiseen remonttiin, jos haluamme ikinä olla tyytyväisiä sekä vapaita kestävällä pohjalla toimivassa yhteiskunnassa.
Pikainen kertaus: mikä rahajärjestelmässä mättää?
Kaikki raha syntyy velasta.
Rahaa ei ole liikenteessä ilman, että jokin taho menee sitä yksityiseltä pankilta lainaamaan. Pankki luo rahan tyhjästä kiertoon ja odottaa sinun maksavan takaisin lainaamasi rahan + korko-osuuden, jota ei ikävä kyllä ikinä luoda missään välissä. Näin rahan määrää paisutetaan lainaamalla valtioille, yrityksille ja yksityisille ihmisille rahaa - kaikki korkoa vastaan. Tämä johtaa siihen, ettei maailmassa ole ajan kanssa edes murto-osaa siitä rahamäärästä, joka vaadittaisiin velkojen takaisinmaksuun, kun korot nousevat tasaiseen tahtiin. Olemme matemaattisesti absurdissa tilanteessa, jossa ongelmaa ei voi ratkaista kuin nollaamalla koko järjestelmän.
Rahajärjestelmä on suunniteltu eriarvoistamaan ihmisiä.
Kun tämä pyramidihuijaus luotiin, tavoitteena - kuten kaikissa vallankumouksissa - oli keskittää valtaa halutulle ryhmittymälle. Tässä tapauksessa pankkiirisuvuille sekä heidän yhtiökumppaneilleen. Rahajärjestelmän lähtökohdat tukevat kaikilla elämänalueilla rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä. Järjestelmä tukee myös täysin keskiaikaista perijärikkaiden alati kasvavaa vaikutusvaltaa ja köyhimpien hyväksikäyttöä. Omistamalla rahaa saat automaattisesti lisää rahaa. Rahojesi vastineeksi saat luvan luoda lisää rahaa tyhjästä ja lainata sitä eteenpäin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa rahaa ja takuuksina olleita omaisuuksia siirtyy haltuusi riippumatta lainkaan siitä, mitä teet. Jos sinulla taas ei ole rahaa, joudut maksamaan huomattavasti rikkaita enemmän rahan omistamisesta. Halutessasi rahaa menet töihin tai otat lainan, jonka rahakas taho luo tyhjästä ja jonka takuuksi annat omaisuutesi ja joudut maksamaan korkoa.
Ja kuten esim. EU:n pakottamat lainatakaukset osoittavat, korruptoituneet hallitukset ovat täysin valmiita kuppaamaan pankkien tappioita aiheuttaneet sekoilut veronmaksajien taskuista. Kansa taas ei tunnu ymmärtävän koko rahajärjestelmän perusteita ja siksi hyväksyy epävarmuuksissaan valtavatkin huijaukset.
Päätösvalta kaventuu
Optimaalinen demokratia tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on yhtä suuri sananvalta oman maansa asioihin. Näinhän ei tietenkään koskaan ole ollut, mutta tilanne on ruusuisista puheista huolimatta pahentunut viimeisen sadan vuoden aikana maailmanlaajuisesti. Kun kaikki toiminta ja politiikka pyörii lähes vain ja ainoastaan rahan ympärillä, ne joilla on rahaa päättävät enemmän siitä mitä tehdään. Rahalla voi tietysti lobata ja lahjoa päättäjiä, palkata ihmisiä töihin tai ostaa resursseja. Nykyinen päättävä luokka tuntuukin olevan osakkeenomistajat, jotka sijoituksillaan päättävät, minkälaista toimintaa, politiikkaa ja teollisuutta tuetaan, ketkä tekevät töitä ja missä. Köyhillä ei ole tähän käytännön elämää ohjailevaan peliin mitään asiaa. Rahapelin ainoa tavoite on tehdä mahdollisimman paljon lisää rahaa, mikä ohjaa yhteiskuntien toimintaa hyvin lyhytnäköiseen ja resursseja tuhlaavaan suuntaan. Mikään kenenkään hyvinvointia huomioon ottava toiminta ei ole tehokkainta, eikä siihen tässä järjestelmässä ilman muita arvopohjia kannusteta.
Tämä rahajärjestelmään alistuminen kaventaa meidän maailmankuvamme materialistista, vajaata illuusiota tukevaan suuntaan, jossa ajatusmaailmamme keskittyy juuri rahan ja tavaroiden ympärille unohtaessamme sen miljardien värien ja voimien skaalan, jotka ympärillämme, sisällämme ja välillämme mylläävät muovaten todellista hyvinvointiamme.
Rahajärjestelmän sääntöihin alistuminen estää meitä tekemästä todellisuudessa järkeviä, kaukonäköisiä ja kokonaisuuden hyvinvoinnin huomioon ottavia päätöksiä. Pelkkään rahaan tai jopa edes pelkkiin resursseihin keskittyvät arvomaailmat, järjestelmät sekä asennoitumiset eksyttävät meidät maailman monimuotoisuudesta ja kauneudesta. Koko materialistinen maailmankuva lynkkaa tajuntamme hyvin pieneen laatikkoon, jossa on mahdotonta olla todella tyytyväinen tai hyödyksi.
Joidenkin luonnonkansojen tapana oli tehdä päätökset kartoittaen toimien vaikutukset aina seitsemään seuraavaan sukupolveen asti. Nykyään päätökset tehdään neljännesvuosikatsauksin välittämättä pitkän tähtäimen vaikutuksista. Olemmeko todella kehittyneet, vai onko kokeilemamme suunta vain osoittautunut epäonnistuneeksi hairahdukseksi - muistutukseksi todella tärkeistä asioista?
Varmaa ainakin on, ettei maailmaa ja sen rikkauksia voi epärationaalisemmin tai tuhoisammin hallinnoida, kuin mitä nyt teemme. Se tekee toisaalta uusien sukupolvien työn helpoksi - lähes mikä tahansa vaihtoehto on nykyisellä tietämyksellä valloilla olevaa parempi ja tätä työn sarkaa löytyy elämän jokaiselta osa-alueelta ympäri maailmaa.
Voimia sinulle ja omalle työllesi!
18.4.2011
Ajan Henki
Nyt on taas tehty läpi leikkaus ajan henkeen..
Vaaleilla ei ole todellisuuteen juurikaan merkitystä, mutta karkelot kuvaavat jossain määrin yhteiskunnassa vallitsevaa arvomaailmaa. Tämän kierroksen tulos oli karvas pettymys monelle omia aivosolujaan kuluttavalle kansalaiselle, mutta ei anneta sen masentaa. Jos ihmiset luulevat maailman ongelmien todella johtuvat maahanmuutosta tai rahatalouspolitiikan tehottomuudesta, sehän tarkoittaa vain, että työnsarkaa ja tekemistä riittää vielä varmasti tämän sukupolven hautaan asti!
Koska leikkauslistat, eristäytyminen globaalista yhteisöstä, viha, kauna, nationalismi, ydinvoima, talouskasvu, hallintarekisteri, pankkien bailoutit, nato tai mikään muukaan valtapoliittisten ryhmittymien tarjoamista vaihtoehdoista ei korjaa edes murto-osaa ongelmistamme, on aktiivisten kansalaisten aika alkaa tarjoamaan toisilleen todellista tietoa ja oikeita vaihtoehtoja nykyisille kestämättömille elämäntavoille. Zeitgeist-liikkeen ja eri yliopistojen urheat sankarit laittoivat taloudellisen ja oikeudellisen hyvinvointinsa likoon tekemällä omakustanteena aivan helvetin loistavan elokuvan. Suosittelen lämpimästi sen katsomista kaikille Suomen kansalaisille. Laittakaa dokumentti jakoon, sillä sen ideat saattavat vielä pelastaa meidät oikeistohallituksen tulevilta virheiltä.
Katso dokumentti seuraavista linkeistä:
http://vimeo.com/21920419
http://www.ajanhenki.com
Rauhaa sieluun ja rakkautta rintaan!
Vaaleilla ei ole todellisuuteen juurikaan merkitystä, mutta karkelot kuvaavat jossain määrin yhteiskunnassa vallitsevaa arvomaailmaa. Tämän kierroksen tulos oli karvas pettymys monelle omia aivosolujaan kuluttavalle kansalaiselle, mutta ei anneta sen masentaa. Jos ihmiset luulevat maailman ongelmien todella johtuvat maahanmuutosta tai rahatalouspolitiikan tehottomuudesta, sehän tarkoittaa vain, että työnsarkaa ja tekemistä riittää vielä varmasti tämän sukupolven hautaan asti!
Koska leikkauslistat, eristäytyminen globaalista yhteisöstä, viha, kauna, nationalismi, ydinvoima, talouskasvu, hallintarekisteri, pankkien bailoutit, nato tai mikään muukaan valtapoliittisten ryhmittymien tarjoamista vaihtoehdoista ei korjaa edes murto-osaa ongelmistamme, on aktiivisten kansalaisten aika alkaa tarjoamaan toisilleen todellista tietoa ja oikeita vaihtoehtoja nykyisille kestämättömille elämäntavoille. Zeitgeist-liikkeen ja eri yliopistojen urheat sankarit laittoivat taloudellisen ja oikeudellisen hyvinvointinsa likoon tekemällä omakustanteena aivan helvetin loistavan elokuvan. Suosittelen lämpimästi sen katsomista kaikille Suomen kansalaisille. Laittakaa dokumentti jakoon, sillä sen ideat saattavat vielä pelastaa meidät oikeistohallituksen tulevilta virheiltä.
Katso dokumentti seuraavista linkeistä:
http://vimeo.com/21920419
http://www.ajanhenki.com
Rauhaa sieluun ja rakkautta rintaan!
13.4.2010
Paikallisraha
"Nykyisessä talousjärjestelmässä yhteisöt ovat riippuvaisia rahasta, joka virtaa niihin ulkopuolelta. Jos yhteisö jää ilman tätä rahaa, esimerkiksi jos paikkakunnalla suljetaan tehdas, ihmiset köyhtyvät. Vaikka heillä olisi käytössään resursseja ja tekijöitä työlle, ei heillä ole rahaa, jolla maksaa työn tekemisestä. Paikallisraha on tärkeä väline, jolla yhteisön riippuvuutta maailmantaloudesta voidaan alentaa."
http://www.piraija.net/?mod=artikkelit&menuId=30&topic=6&id=23
Toistaiseksi tehokkain tapa tehdä yhteistyötä kansainvälisen monopolisoituneen rahajärjestelmän ulkopuolella on järjestää paikallisia vaihtojärjestelmiä. Paikallisrahaksi kutsuttua järjestelmää voi käyttää pienemmän kokoluokan yhteisöissä, joissa keskinäisiin vaihtokauppoihin luodaan oma vaihdon väline. Järjestelmä ei perustu nykyisen rahajärjestelmän tavoin velkaan, vaan ihmisten tekemiin työtunteihin ja saatavilla oleviin resursseihin. Suurin etu järjestelmässä on se, etteivät ihmiset joudu kilpailemaan puutteellisesta rahamäärästä selviytyäkseen. Nykyään rahaa ei ole tarpeeksi velan ja korkojen maksua varten ja tämä aiheuttaa väistämättömiä köyhyys- ja velkaloukkuja, joista nouseminen on hyvin haasteellista. Paikallisrahassa kierrossa olevan rahan määrää ei yritetä keinotekoisesti pitää vajaavaisena, vaan raha kuvastaa paremmin yhteisön resurssitilannetta ja tehdyn työn määrää.
Paikallisrahan yksityiskohdista voivat rahan perustajat ja käyttäjät sopia keskenään, mutta perusidea järjestelmissä on melko lailla sama. Esittelen tässä oman näkemyksen, jonka perusteella paikallisrahan perustamista voi harkita:
Yhteisöllinen raha:
Paikallisraha toimii yhteisön jäsenten kesken velkapohjaisen rahan tavoin. Sen avulla voidaan vaihtaa palveluja, raaka-aineita, hyödykkeitä, ammattitaitoa, tietoa tai sillä voidaan tehdä lahjoituksia tai hyväntekeväisyyttä. Yhteisön jäsenet tienaavat paikallisrahaa yhteisölle omistautumisensa mukaan. Töitä voi tehdä joko yhteisön ulkopuolella ja vaihtaa velkapohjaisella rahalla ostettuja tuotteita paikallisrahaan, tai tehdä töitä suoraan yhteisölle saaden suoraan paikallisrahaa.
Ympäristöissä, jossa yhteisöllä on yhteisiä tavoitteita, voidaan rahaluomisprosessi kiinnittää yhteisön tavoitteisiin. Rahaa tulee järjestelmään lisää tekemällä yhteisön tavoitteita edistäviä töitä. Tämä voi olla rakentamista, siivoamista, ruuanlaittoa, lastenhoitoa, ruuan viljelyä, ompelua, paperitöitä jne.
Ihmisen tehdessä töitä yhteisen edun eteen, hän saa yhteisön "pankilta" vastineeksi uutta paikallisrahaa, jota voi käyttää vaihdon välineenä muihin hyödykkeisiin.
Järjestelmään voi tulla mukaan ulkopuolelta ilman varallisuutta. Kuluttaa voi myös ilman paikallisrahaa. Velaksi kuluttaminen ei ole ongelma, sillä velasta ei peritä korkoa. Työn vaihto tapahtuu tasa-arvoisesti, kulutti sitten velaksi tai säästämistään tienesteistä. Pääsääntönä on se, että ennen yhteisöstä pois lähtöä tili koetetaan saada takaisin nollaan. Tämä vaatii hieman luottamusta yhteisön kesken, mutta paikallisrahakokeiluissa miinukselle jääneitä tilejä ei ole havaittu, sillä mekanismin pariin hakeutuvat usein ihmiset, joiden arvomaailma arvostaa paikallisia yhteisöitä ja toimijoita. Luototuksen ongelmat koskevat myös kaikkia muita valuttoja, joten paikallisrahan kohdalla ongelma ei ole mitenkään uniikki.
Itselleni tämä on melko uusi aihe, joten toivoisin keskustelua, yksityiskohtia, kritiikkiä ja parannusehdotuksia mallille, jotta saataisiin hyvä valmis konsepti paikallisrahan perustamista varten. Tätä voisivat sitten itse kukin haluamissaan yhteisöissä hyödyntää, jos näkevät sen tarpeelliseksi.
Lisää tietoa paikallisrahasta seuraavista linkeistä:
http://wikikko.info/wiki/Paikallisraha
http://en.wikipedia.org/wiki/Local_currency
http://www.youtube.com/watch?v=Aflp7jC1Yuw
Ikävä kyllä Suomen lainsäädäntö hankaloittaa paikallisrahan perustamista, sillä Suomessa mitään ei saa tuottaa maksamatta siitä veroa. Yhteisö voi kuitenkin pitää kirjaa taloudellisesta toiminnasta, myydä yhteisön ulkopuolelle osan tuottamistaan hyödykkeistä ja maksaa niillä yhteisön tuottavuudesta koituvat verot valtiolle. Kunnallistason paikallisraha olisi erittäin kätevä, sillä silloin verot voisi maksaa kunnalle paikallisrahana ja vain valtion osuus tulisi hoitaa monopolisoituneen rahainstituution kautta.
Paikallisrahat jäävät aina paikallisten yhteisöjen kiertoon, joten huolta rahan lopullisesta osoitteesta ei ole kuluttaessa. Paikallisraha tukee lähituotantoa ja pienten yhteisöjen toimeentuloa. Kuluttajan ei tarvitse myöskään huolehtia globaalin tason valuutta- tai sijoituskeinottelun aiheuttamista ongelmista, sillä paikallisraha pysyy pienellä talousalueella ja tukee vain paikallisten toimijoiden vaihtokauppaa.
http://www.piraija.net/?mod=artikkelit&menuId=30&topic=6&id=23
Toistaiseksi tehokkain tapa tehdä yhteistyötä kansainvälisen monopolisoituneen rahajärjestelmän ulkopuolella on järjestää paikallisia vaihtojärjestelmiä. Paikallisrahaksi kutsuttua järjestelmää voi käyttää pienemmän kokoluokan yhteisöissä, joissa keskinäisiin vaihtokauppoihin luodaan oma vaihdon väline. Järjestelmä ei perustu nykyisen rahajärjestelmän tavoin velkaan, vaan ihmisten tekemiin työtunteihin ja saatavilla oleviin resursseihin. Suurin etu järjestelmässä on se, etteivät ihmiset joudu kilpailemaan puutteellisesta rahamäärästä selviytyäkseen. Nykyään rahaa ei ole tarpeeksi velan ja korkojen maksua varten ja tämä aiheuttaa väistämättömiä köyhyys- ja velkaloukkuja, joista nouseminen on hyvin haasteellista. Paikallisrahassa kierrossa olevan rahan määrää ei yritetä keinotekoisesti pitää vajaavaisena, vaan raha kuvastaa paremmin yhteisön resurssitilannetta ja tehdyn työn määrää.
Paikallisrahan yksityiskohdista voivat rahan perustajat ja käyttäjät sopia keskenään, mutta perusidea järjestelmissä on melko lailla sama. Esittelen tässä oman näkemyksen, jonka perusteella paikallisrahan perustamista voi harkita:
Yhteisöllinen raha:
Paikallisraha toimii yhteisön jäsenten kesken velkapohjaisen rahan tavoin. Sen avulla voidaan vaihtaa palveluja, raaka-aineita, hyödykkeitä, ammattitaitoa, tietoa tai sillä voidaan tehdä lahjoituksia tai hyväntekeväisyyttä. Yhteisön jäsenet tienaavat paikallisrahaa yhteisölle omistautumisensa mukaan. Töitä voi tehdä joko yhteisön ulkopuolella ja vaihtaa velkapohjaisella rahalla ostettuja tuotteita paikallisrahaan, tai tehdä töitä suoraan yhteisölle saaden suoraan paikallisrahaa.
Ympäristöissä, jossa yhteisöllä on yhteisiä tavoitteita, voidaan rahaluomisprosessi kiinnittää yhteisön tavoitteisiin. Rahaa tulee järjestelmään lisää tekemällä yhteisön tavoitteita edistäviä töitä. Tämä voi olla rakentamista, siivoamista, ruuanlaittoa, lastenhoitoa, ruuan viljelyä, ompelua, paperitöitä jne.
Ihmisen tehdessä töitä yhteisen edun eteen, hän saa yhteisön "pankilta" vastineeksi uutta paikallisrahaa, jota voi käyttää vaihdon välineenä muihin hyödykkeisiin.
Järjestelmään voi tulla mukaan ulkopuolelta ilman varallisuutta. Kuluttaa voi myös ilman paikallisrahaa. Velaksi kuluttaminen ei ole ongelma, sillä velasta ei peritä korkoa. Työn vaihto tapahtuu tasa-arvoisesti, kulutti sitten velaksi tai säästämistään tienesteistä. Pääsääntönä on se, että ennen yhteisöstä pois lähtöä tili koetetaan saada takaisin nollaan. Tämä vaatii hieman luottamusta yhteisön kesken, mutta paikallisrahakokeiluissa miinukselle jääneitä tilejä ei ole havaittu, sillä mekanismin pariin hakeutuvat usein ihmiset, joiden arvomaailma arvostaa paikallisia yhteisöitä ja toimijoita. Luototuksen ongelmat koskevat myös kaikkia muita valuttoja, joten paikallisrahan kohdalla ongelma ei ole mitenkään uniikki.
Itselleni tämä on melko uusi aihe, joten toivoisin keskustelua, yksityiskohtia, kritiikkiä ja parannusehdotuksia mallille, jotta saataisiin hyvä valmis konsepti paikallisrahan perustamista varten. Tätä voisivat sitten itse kukin haluamissaan yhteisöissä hyödyntää, jos näkevät sen tarpeelliseksi.
Lisää tietoa paikallisrahasta seuraavista linkeistä:
http://wikikko.info/wiki/Paikallisraha
http://en.wikipedia.org/wiki/Local_currency
http://www.youtube.com/watch?v=Aflp7jC1Yuw
Ikävä kyllä Suomen lainsäädäntö hankaloittaa paikallisrahan perustamista, sillä Suomessa mitään ei saa tuottaa maksamatta siitä veroa. Yhteisö voi kuitenkin pitää kirjaa taloudellisesta toiminnasta, myydä yhteisön ulkopuolelle osan tuottamistaan hyödykkeistä ja maksaa niillä yhteisön tuottavuudesta koituvat verot valtiolle. Kunnallistason paikallisraha olisi erittäin kätevä, sillä silloin verot voisi maksaa kunnalle paikallisrahana ja vain valtion osuus tulisi hoitaa monopolisoituneen rahainstituution kautta.
Paikallisrahat jäävät aina paikallisten yhteisöjen kiertoon, joten huolta rahan lopullisesta osoitteesta ei ole kuluttaessa. Paikallisraha tukee lähituotantoa ja pienten yhteisöjen toimeentuloa. Kuluttajan ei tarvitse myöskään huolehtia globaalin tason valuutta- tai sijoituskeinottelun aiheuttamista ongelmista, sillä paikallisraha pysyy pienellä talousalueella ja tukee vain paikallisten toimijoiden vaihtokauppaa.
12.4.2010
Kansalaispalkka / Perustulo
Automaatio ja tietokoneistaminen ovat olleet merkittävässä roolissa työelämän muuttumisessa viimeisen vuosisadan aikana. Perustarpeiden tuotanto on kasvanut huimasti, vaikka ihmistyövoiman tarve automatisoiduissa tuotantoketjuissa vähenee jatkuvasti. Raaka-aineiden keruusta jalostukseen ja jopa markkinoinnista jakeluun tietokoneet ja mekaaniset koneet ovat ottaneet tehokkaan roolin töiden tehostuksessa.
Ihmisille on jäänyt enemmän aikaa keksiä muita tapoja edistää yhteiskunnan toimintaa. Jos sata vuotta sitten kaikki kyläläiset lähtivät peltotöihin, nyt kymmenen ihmistä voi koneiden avulla tuottaa koko kylälle tarpeeksi ruokaa koko vuodeksi. Sadoista "toimettomista" tuli insinöörejä, rakennuseksperttejä, taiteilijoita, lääkäreitä ja opettajia.
Tämä sama ilmiö on ulottumassa myös räätäleihin, asiakaspalvelijoihin, rakennus- ja tehdastyöläisiin. Ei ole lainkaan huono asia, että koneet korvaavat ihmisten mekaaniset työt. Se jättää ihmisille aikaa keksiä uusia sovelluksia, ratkaista vanhoja ongelmia ja nauttia elämästä ilman puuduttavan tuntuista itseään toistavaa työtä. Eräs ongelma tässä "teknologisessa työttömyydessä" kuitenkin nykyisessä rahajärjestelmässä on. Jos ihmisiltä menee työt, häneltä menee toimeentulo. Vaikka työntekijän korvannut kone tuottaisi niin paljon ruokaa, että sitä riittäisi reilusti kaikille, ei siihen ole pääsyä ilman maksukykyä - palkkaa/rahaa.
Eli vaikka tuotanto kasvaa mahdollistaen kaikkien maapallon asukkaiden vaatetuksen, ruokkimisen, asuttamisen ja koulutuksen, ei tätä käytännössä tapahdu maailman enemmistön maksukyvyn puutteen takia. Prosentin omistaessa 40% maapallon luonnonvaroista on selvää, ettei kaikkien maksukyky riitä edes perustarpeisiin.
Nykyinen rahajärjestelmä onkin tiputtanut jo miljardeja ihmisiä äärimmäiseen köyhyyteen resurssien riittävyydestä huolimatta. Tuotanto on kasvanut jatkuvasti, mutta yhä pienempi osa maapallon väestöstä pääsee nauttimaat tuotetuista eduista - suuren osan valuessa hukkaan. Maapallolla tuotetusta tuotetusta ruuasta arviolta 40-50% menee roskakoriin länsimaissa.
Globaaliin mittakaavaan "kansalaispalkkaa" ei tulla ikävä kyllä saamaan vielä vuosikymmeniin käytäntöön. Suomessa meillä olisi kuitenkin mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, mitä kansalaispalkan käyttöön otto voisi tuottaa. Kansalaispalkka voisi olla vastaus myös tietoyhteiskunnan kehittymisen kysymyksiin. Kuinka tutkijoille ja kulttuurin tekijöille voidaan taata toimeentulo ilman, että heidän täytyy käyttää aikaansa, kehitystä hidastavia patentteja tai oheistyötä itsensä elättämiseksi?
Kansalaispalkka antaisi rahkeet pienyrittäjälle.
Ilman byrokratiaa saatava minimitoimeentulo mahdollistaisi pienyrityksen vuokranmaksun, pieninvestoinnit sekä yrittäjän ruuat ja asusteet. Näin yrittäjälle jäisi huomattavasti paremmin aikaa pohtia oman liikeideansa ja toimintastrategioidensa kehittämistä. Nyt monet hyvät liikeideat jäävät toistaiseksi puolitiehen raskaan byrokratian tai minimitoimeentulon puutteen vuoksi.
Kansalaispalkka antaisi toimeentulon taiteilijalle.
Piratismia on pidetty ongelmana. Todellisuudessa se on kuitenkin rikkaus, joka ruokkii uuden kulttuurin syntymistä. Ilmainen kulttuurin leviäminen ruokkii uusia innovaatioita ja saa aikaan uusia nautinnollisia kulttuuri-ilmiöitä. Lisäksi piratismi on ilmaista. Kuka tahansa varallisuudesta tai sijainnista riippumatta voi nauttia maailmassa tehdystä musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja elokuvasta. Kulttuurista nauttiminen ei kuluta luonnonvaroja, mutta saattaa tuottaa äärimmäistäkin henkistä tyydytystä kuluttajalle.
Jos kansalaispalkka otettaisiin käyttöön, myös kulttuurin luojille jäisi yksi suuri murhe vähemmän. Aika ei menisi välttämättä omien teosten markkinointiin ja brändien luomiseen, vaan itse kulttuurin luomiseen. Markkinointi tai brändäys eivät tuo varsinaisesti mitään uutta, vaan pyrkivät vahvistamaan jo olemassa olevien teosten asemaa. Jos tämä valta annettaisiin kuluttajille, saisi jokainen hakea itseään kiinnostavaa materiaalia, taiteilijat voisivat keskittyä ammattiinsa ja saada silti ilman byrokraattista vääntöä välttämättömän toimeentulonsa.
Monet tutkijat tekevät tutkimustaan intohimosta ja kiinnostuksesta. Tutkijoiden palkkaus on niin aliarvostetulla tasolla tällä hetkellä, etten usko kenenkään suuntaavan tutkijaksi pelkkien taloudellisten intressien valossa. Monet ihmiset tekevät jopa palkatonta tutkimusta intohimoisesti. Jos tämänkin kaltaiset ihmiset saisivat jo välttämättömän toimeentulonsa ilman stressiä tai pakollista maksukyvyn haalintaa, he voisivat keskittää energiansa itseä kiinnostaviin asioihin. Ihminen on tunnetusti tehokkain tehdessään jotain itselleen mielekästä! Tutkimus ei olisi myöskään niin riippuvaista patentteja haalivista yrityksistä, vaan tutkimuksen tulokset päätyisivät helpommin kaikkien hyödynnettäväksi luoden jälleen uusia innovaatioita.
Kansalaispalkan ei tarvitse olla kovinkaan suuri summa. Tavallinen tallaaja pärjää vuokralla, ruualla ja pienellä ylimääräisellä osuudella. Jos ihminen haluaa leveämpää toimeentuloa, voi hän alkaa tekemään rahaa "perinteisillä" menetelmillä, mutta myös automaatioteknologian uhkaamat työläiset, kulttuuri- ja tutkimushenkilöt saisivat vähimmäistoimeentulon, jonka avulla he voisivat edistää yhteiskunnan toimintaa omilta osiltaan.
Suurimmaksi ongelmaksi näen tällä hetkellä "tukiloukut", joihin monet köyhät jäävät. Pienituloisimmat ovat valtion tukien varassa, jotka pahimmillaan edellyttävät järjettömiä järjestelyitä. Esimerkiksi toimeentulotuen saamisen aikana työn tekoa ei palkita millään tavalla. Vaikka toimeentulotukea saava henkilö löytäisi huonosta työllisyystilanteesta huolimatta osa-aika- tai pätkätöitä, vähennetään kaikki hänen tekemänsä tulos hänen tuistaan. Näin ollen työn tekijä ei hyödy mitään tekemästään työstä. Toimeentulotukea voisi jopa hieman laskea, kunhan annettaisiin mahdollisuus saada tienestiä tukien päälle myös töitä tekemällä. Ja tämä onkin yksi kansalaispalkan perusideoista.
Kun sadat tuhannet tukiloukussa elävät voisivat hyötyä itse yhteiskunnan lisäksi tekemästään työstä, vapautuisi "reservistä" paljon potentiaalista työvoimaa, joilla myös pätkätyöt tuovat hyötyä. Nykyiset pätkätöihin painottuvat työmarkkinat saisivat parempivointisia työntekijöitä laajemmassa skaalassa. Työntekijöiden määrän lisääntyminen vähentäisi nykyisen työluokan painetta, sekä toisi selkeää vastinetta yhteiskunnan maksamalle kansalaispalkalle.
Jotta perustuloidea ei houkuttele ulkopuolisia hyväksikäyttäjiä, voisi perustulon saamisen rajata mielestäni Suomen kansalaisiin. Oleskeluluvalla olijat ja työkyvyttömät voisivat asioida karsituissa sosiaaliasemissa, jotka käsittelisivät erityistapaukset erikseen. Perustulokäytäntö alentaisi sosiaalityöhön käytettyjä varoja huomattavan määrän, joka tosin tarvitsee suuremman asiantuntijakaartin tarkempia arvioita ja laskelmia.
Jokaiselle on turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman työnteko- tai tulorajoituksia. Tämä ei pelkästään vähemmä sosiaalisia ongelmia, kuten äärimmäisen köyhyyden synnyttämää rikollisuutta, vaan antaa myös paremman mahdollisuuden pienituloisten epäsäännöllisillekin työntekotahdeille, uusille kotimaisille pienyrityksille ja luovalle työlle, joiden hedelmät ovat aina rakentava osa yhteiskunnan toimintaa.
Ihmisille on jäänyt enemmän aikaa keksiä muita tapoja edistää yhteiskunnan toimintaa. Jos sata vuotta sitten kaikki kyläläiset lähtivät peltotöihin, nyt kymmenen ihmistä voi koneiden avulla tuottaa koko kylälle tarpeeksi ruokaa koko vuodeksi. Sadoista "toimettomista" tuli insinöörejä, rakennuseksperttejä, taiteilijoita, lääkäreitä ja opettajia.
Tämä sama ilmiö on ulottumassa myös räätäleihin, asiakaspalvelijoihin, rakennus- ja tehdastyöläisiin. Ei ole lainkaan huono asia, että koneet korvaavat ihmisten mekaaniset työt. Se jättää ihmisille aikaa keksiä uusia sovelluksia, ratkaista vanhoja ongelmia ja nauttia elämästä ilman puuduttavan tuntuista itseään toistavaa työtä. Eräs ongelma tässä "teknologisessa työttömyydessä" kuitenkin nykyisessä rahajärjestelmässä on. Jos ihmisiltä menee työt, häneltä menee toimeentulo. Vaikka työntekijän korvannut kone tuottaisi niin paljon ruokaa, että sitä riittäisi reilusti kaikille, ei siihen ole pääsyä ilman maksukykyä - palkkaa/rahaa.
Eli vaikka tuotanto kasvaa mahdollistaen kaikkien maapallon asukkaiden vaatetuksen, ruokkimisen, asuttamisen ja koulutuksen, ei tätä käytännössä tapahdu maailman enemmistön maksukyvyn puutteen takia. Prosentin omistaessa 40% maapallon luonnonvaroista on selvää, ettei kaikkien maksukyky riitä edes perustarpeisiin.
Nykyinen rahajärjestelmä onkin tiputtanut jo miljardeja ihmisiä äärimmäiseen köyhyyteen resurssien riittävyydestä huolimatta. Tuotanto on kasvanut jatkuvasti, mutta yhä pienempi osa maapallon väestöstä pääsee nauttimaat tuotetuista eduista - suuren osan valuessa hukkaan. Maapallolla tuotetusta tuotetusta ruuasta arviolta 40-50% menee roskakoriin länsimaissa.
Globaaliin mittakaavaan "kansalaispalkkaa" ei tulla ikävä kyllä saamaan vielä vuosikymmeniin käytäntöön. Suomessa meillä olisi kuitenkin mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, mitä kansalaispalkan käyttöön otto voisi tuottaa. Kansalaispalkka voisi olla vastaus myös tietoyhteiskunnan kehittymisen kysymyksiin. Kuinka tutkijoille ja kulttuurin tekijöille voidaan taata toimeentulo ilman, että heidän täytyy käyttää aikaansa, kehitystä hidastavia patentteja tai oheistyötä itsensä elättämiseksi?
Kansalaispalkka antaisi rahkeet pienyrittäjälle.
Ilman byrokratiaa saatava minimitoimeentulo mahdollistaisi pienyrityksen vuokranmaksun, pieninvestoinnit sekä yrittäjän ruuat ja asusteet. Näin yrittäjälle jäisi huomattavasti paremmin aikaa pohtia oman liikeideansa ja toimintastrategioidensa kehittämistä. Nyt monet hyvät liikeideat jäävät toistaiseksi puolitiehen raskaan byrokratian tai minimitoimeentulon puutteen vuoksi.
Kansalaispalkka antaisi toimeentulon taiteilijalle.
Piratismia on pidetty ongelmana. Todellisuudessa se on kuitenkin rikkaus, joka ruokkii uuden kulttuurin syntymistä. Ilmainen kulttuurin leviäminen ruokkii uusia innovaatioita ja saa aikaan uusia nautinnollisia kulttuuri-ilmiöitä. Lisäksi piratismi on ilmaista. Kuka tahansa varallisuudesta tai sijainnista riippumatta voi nauttia maailmassa tehdystä musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja elokuvasta. Kulttuurista nauttiminen ei kuluta luonnonvaroja, mutta saattaa tuottaa äärimmäistäkin henkistä tyydytystä kuluttajalle.
Jos kansalaispalkka otettaisiin käyttöön, myös kulttuurin luojille jäisi yksi suuri murhe vähemmän. Aika ei menisi välttämättä omien teosten markkinointiin ja brändien luomiseen, vaan itse kulttuurin luomiseen. Markkinointi tai brändäys eivät tuo varsinaisesti mitään uutta, vaan pyrkivät vahvistamaan jo olemassa olevien teosten asemaa. Jos tämä valta annettaisiin kuluttajille, saisi jokainen hakea itseään kiinnostavaa materiaalia, taiteilijat voisivat keskittyä ammattiinsa ja saada silti ilman byrokraattista vääntöä välttämättömän toimeentulonsa.
Monet tutkijat tekevät tutkimustaan intohimosta ja kiinnostuksesta. Tutkijoiden palkkaus on niin aliarvostetulla tasolla tällä hetkellä, etten usko kenenkään suuntaavan tutkijaksi pelkkien taloudellisten intressien valossa. Monet ihmiset tekevät jopa palkatonta tutkimusta intohimoisesti. Jos tämänkin kaltaiset ihmiset saisivat jo välttämättömän toimeentulonsa ilman stressiä tai pakollista maksukyvyn haalintaa, he voisivat keskittää energiansa itseä kiinnostaviin asioihin. Ihminen on tunnetusti tehokkain tehdessään jotain itselleen mielekästä! Tutkimus ei olisi myöskään niin riippuvaista patentteja haalivista yrityksistä, vaan tutkimuksen tulokset päätyisivät helpommin kaikkien hyödynnettäväksi luoden jälleen uusia innovaatioita.
Kansalaispalkan ei tarvitse olla kovinkaan suuri summa. Tavallinen tallaaja pärjää vuokralla, ruualla ja pienellä ylimääräisellä osuudella. Jos ihminen haluaa leveämpää toimeentuloa, voi hän alkaa tekemään rahaa "perinteisillä" menetelmillä, mutta myös automaatioteknologian uhkaamat työläiset, kulttuuri- ja tutkimushenkilöt saisivat vähimmäistoimeentulon, jonka avulla he voisivat edistää yhteiskunnan toimintaa omilta osiltaan.
Suurimmaksi ongelmaksi näen tällä hetkellä "tukiloukut", joihin monet köyhät jäävät. Pienituloisimmat ovat valtion tukien varassa, jotka pahimmillaan edellyttävät järjettömiä järjestelyitä. Esimerkiksi toimeentulotuen saamisen aikana työn tekoa ei palkita millään tavalla. Vaikka toimeentulotukea saava henkilö löytäisi huonosta työllisyystilanteesta huolimatta osa-aika- tai pätkätöitä, vähennetään kaikki hänen tekemänsä tulos hänen tuistaan. Näin ollen työn tekijä ei hyödy mitään tekemästään työstä. Toimeentulotukea voisi jopa hieman laskea, kunhan annettaisiin mahdollisuus saada tienestiä tukien päälle myös töitä tekemällä. Ja tämä onkin yksi kansalaispalkan perusideoista.
Kun sadat tuhannet tukiloukussa elävät voisivat hyötyä itse yhteiskunnan lisäksi tekemästään työstä, vapautuisi "reservistä" paljon potentiaalista työvoimaa, joilla myös pätkätyöt tuovat hyötyä. Nykyiset pätkätöihin painottuvat työmarkkinat saisivat parempivointisia työntekijöitä laajemmassa skaalassa. Työntekijöiden määrän lisääntyminen vähentäisi nykyisen työluokan painetta, sekä toisi selkeää vastinetta yhteiskunnan maksamalle kansalaispalkalle.
Jotta perustuloidea ei houkuttele ulkopuolisia hyväksikäyttäjiä, voisi perustulon saamisen rajata mielestäni Suomen kansalaisiin. Oleskeluluvalla olijat ja työkyvyttömät voisivat asioida karsituissa sosiaaliasemissa, jotka käsittelisivät erityistapaukset erikseen. Perustulokäytäntö alentaisi sosiaalityöhön käytettyjä varoja huomattavan määrän, joka tosin tarvitsee suuremman asiantuntijakaartin tarkempia arvioita ja laskelmia.
Jokaiselle on turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman työnteko- tai tulorajoituksia. Tämä ei pelkästään vähemmä sosiaalisia ongelmia, kuten äärimmäisen köyhyyden synnyttämää rikollisuutta, vaan antaa myös paremman mahdollisuuden pienituloisten epäsäännöllisillekin työntekotahdeille, uusille kotimaisille pienyrityksille ja luovalle työlle, joiden hedelmät ovat aina rakentava osa yhteiskunnan toimintaa.
25.1.2010
Zeitgeist-liike
Rahajärjestelmässä voiton tekeminen nähdään palkintona. Se on vallannut niin politiikan, filosofian, kuin bisneksen kentät vahvasti. Mikä vain toimi voidaan perustella hyväksytysti taloudellisen voiton turvin.
Talouslaskelmissa ei kuitenkaan oteta huomioon ihmisten, eläinten tai ekosysteemien hyvinvointia, luonnon säilyvyyttä tai toimien pitkäaikaisia seurauksia.
Nyt talous perustuu sijoittajiin (omistajiin) joita täytyy miellyttää tekemällä voittoa keinolla millä hyvänsä. Talous voisi myös perustua yhteistyöhön, jossa organisaation jäsenet työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen suuremman kokonaisuuden eduksi.
Raha työkaluna:
Raha on nykyisenkaltaisen vaihtotalouden järjestelmässä erittäin laajasti käytetty työkalu. Se on muodostunut talouden kannalta välttämättömäksi osaseksi. Mutta minkä takia pankkitoiminta annetaan ulkopuolisten, yksityisten ja valmiiksi hyvin varakkaiden ja vaikutusvaltaisten yritysten käsiin? Miksi maksamme kaikista käyttämistämme työkaluista (rahasta) joka vuosi korkoa yksityisille tahoille? Kyseessä on kuitenkin vain kirjanpito, jonka voisi hoitaa varsin hyvin myös valtiollisella – tai jopa pienemmälläkin tasolla. Kuten entinen valtionsihteeri Sailas sanoi, ”lainaa ei tarvitse maksaa koskaan takaisin, kunhan maksamme korot ajallaan”. Mikä järki on maksaa korkoa työkalusta, jota voisimme hallinnoida itse? Rahan luominen itsessään ja hyödykkeisiin suhteutettavan tasapainon ylläpito ovat hyvin helppoja prosesseja.
Toinen esimerkki: yksityistetyt energialaitokset. Koska kaikki toiminta on täysin riippuvaista energialaitoksista, se antaa ikävän hyvän tilaisuuden hyödyntää ja ylilaskuttaa sähköstä. Tämän takia Suomessa energialaitokset ovat pääosion valtionomistuksessa, jotta tällainen monopoliaseman hyväksikäyttö vältettäisiin. Yksityisten yritysten tavoitteena on ainoastaan tehdä mahdollisimman paljon voittoa ja tekevät sitä kernaasti ollessaan kriittisessä asemassa. Laajemmassa omistuksessa (kuten valtiolliset) välttämättömät instituutiot voivat miettiä myös kokonaishyödyn lisäämistä ja käyttäjien etua. Tästä syystä toinen talouden kannalta toistaiseksi välttämätön elementti – pankkijärjestelmä – tulisi poistaa kokonaan, tai kansallistaa. Päädyttiin yksityiskohdissa ja käytännöissä sitten mihin tahansa, kansallispankin etuina ovat esim. mahdollisesti kerätyt korot voisi käyttää miljardöörien hupien sijaan kaikkia hyödyttäviin sosiaalisiin ohjelmiin, valtio ei joutuisi maksamaan satoja miljoonia(?) korkoja vuosittain ulkopuolisille ökyrikkaille, inflaatio olisi hallussa ja sen tilasta voitaisiin informoida kansalaisia etukäteen, korottomia lainoja olisi mahdollista myöntää pienyrityksille vakuuksia vastaan (tukien pienyritysten toimintaa), kansallisen pankin ensisijaisena tavoitteena ei olisi mahdollisimman suuren velkamäärän (rahamäärän) liikkeellesaanti, vaan talouden tasapainon ja tuloerojen tasaisena pitäminen. Kaupallisten pankkien bisnestä on pumpata mahdollisimman paljon velkaa liikkeelle, mikä johtaa nykyisen talouskriisin kaltaisiin tapahtumiin. Emmekä ole vielä nähneet edes murto-osaa talouskuplan puhkeamisen vaikutuksista, sillä päätimme korjata ongelman luomalla entisestään lisää korollista velkaa.
Rahatalous itsessään ajaa korruptoituneeseen käytökseen, sillä voiton tekeminen moraalin ja kokonaisuuden hyvinvoinnin kustannuksella katsotaan hyväksytyksi. Haluamme levittää tietoisuutta siitä, että meitä on jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat pystyneet muuttamaan väitetyn ”ihmisluontonsa” ahneet piirteet ja ovat valmiita rakentamaan uudenlaisiin arvoihin perustuvaa talousjärjestelmää sekä työskentelemään pyyteettömästi sen eteen.
Vaihtoehdot:
Emme halua tuputtaa kaikille täysin valmista tai kaavamaista mallia, vaan kyseenalaistaa nykyiset käytännöt. Haluamme levittää tietoa epäkohdista, jotta voimme yhteisvoimin ja paikallisilla tasoilla suunnitella uusia toimivampia ratkaisuja ongelmien hoitamiseksi. Meillä on toistaiseksi vielä pieni ryhmä ja pienet resurssit, mutta toimintaamme sisältyy tiedon levitystä (suomennosta, nettikirjojen ja dokumenttien jakoa), yhteistyökumppaneiden hakemista (eri kansalaisliikkeiden välinen tiedonvaihto ja yritysten toimintaperiaatteiden muokkausyritykset), kansalaisaktivismia ja –keskustelua eri organisaatioiden kanssa, ruokapiirien tukemista, vaihtopalvelukäytäntö (mahdollisuus pyytää palvelusta vastapalveluksen hinnalla ilman rahaa), tietokantojen kokoamista suurimpien korporaatioiden omistuksista ja toimista sekä toivottujen muutosten politiikkaan työntämistä . Yhteisö on vielä pieni, mutta ajatusten ja tiedon levitys ovat tärkeimmät tavoitteet toistaiseksi. Uskomme nykyisen tiedon valossa ja muutoksen pakon lähestyessä ihmisten olevan valmiita perusteelliseen arvojärjestyksen muutokseen, joka ottaisi talouskaavioiden lisäksi huomioon tekojen vaikutukset todellisuuteen.
Kun ymmärrys rahatalouden luomasta väistämättömästä korruptiosta ja sen vaihtoehdoista leviää, uskomme kaltaistemme pienten ja toivottavasti suurempienkin yhteisöjen aloittavan käytännön ratkaisuiden soveltamisen.
31.7.2009
Vieraskynä: Näkymiä energian geopolitiikasta
Historiasta nykypäivään
Energia, sen jakautuminen ja jakaminen on aina ollut ihmiskunnalle se tekijä joka määrittää näennäisen hyvinvointimme, populaatiomme koon ja hyvin pitkälti myös kansakuntien harjoittaman politiikan. Käden heilautuksesta juoksupyrähdykseen, napin painalluksesta trukkilavan nostoon, kaikki toimet ja teot kuluttavat energiaa jonka voidaan näin katsoa olevan elämämme yksinkertaisesti tärkein asia. Kuluva ajanlaskun alun jälkeinen kolmas vuosituhat tulee olemaan energian saatavuuden kannalta erittäin mielenkiintoista aikaa riippumatta siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Tässä tekstissä tarkoitukseni on pohtia kriittisesti maailmamme tärkeimpien pelureiden puuhasteluja energian geopoliittisella pelikentällä. Maailmaa edes puoliksi avonaisella silmällä seurannut lukija voikin jo tästä arvata pelipaitoihin kirjoitetut nimet ”Yhdysvallat, Euroopan Unioni, Kiina ja Venäjä”. Mutta ennen pureutumista näihin nykyisen sivistyksen kehtoihin on lukijan hyvä kerrata muutama ajatuksia herättävä esimerkki siitä miten energiana tunnettu ihmisen epäjumala on aikojen saatossa ihmiskunnan tapahtumia muokannut.
Kivikaudella ihmisen energianlähteenä oli polttopuu ja metsästetty ja keräilty ravinto. Kehittymätön toiminta tarkoitti sitä, että yhteisöjen koot oli pidettävä pieninä ja reviiri oli oltava riittävän suuri ja ilman kilpailijoita. Muuten seurauksena oli nälkäkuolema, kun alueen kantokyky loppui kesken. Vallankumouksellinen uusi energianlähde löytyi viljeltävästä maasta ja eläinten käyttämisestä maan hoitoon. Maatalouden vallankumous tarkoitti sitä, että heimot eivät enää ruuasta kilpaillessaan työntäneet toisiaan kauemmaksi laajemmille alueille, vaan ihmiset saattoivat kerääntyä suuremmin joukoin pienelle alueelle, kuten ensimmäisissä kaupunkimaisissa asutuksissa Kaksoisvirtain alueella tapahtui. Energiaa riitti nyt suuremman populaation ylläpitoon, ja ihmisten määrä kasvoikin verrattain nopeasti verrattuna aikaisempaan metsästäjä-keräilijä-tilanteeseen, jossa populaation piti jotakuinkin vakiona luonnon asettamat kantokykyrajat.
Vasta vuosituhansien kuluttua polttopuusta siirryttiin kovan väännön ja empimisen kautta lopulta huomattavasti tehokkaampaan energianlähteeseen, kivihiileen. Tahriva ja haiseva kivihiili kohtasi aluksi suurta epäluuloa, mutta muutaman vuosikymmenen aikana Englannissa se saavutti kuitenkin läpimurtonsa, jonka vaikutukset saarivaltioon olivat historian valossa suorastaan uskomattomat (Heinberg, 2003). Englanti oli se valtio joka teollistui ensimmäisenä, sillä oli ensimmäiset tehokkaat hiilellä toimivat laivat ja rautatiet joiden avulla luotiin tehokas, koko maailman kattava infrastruktuuri ja vasallivaltioiden verkosto. Englannin perässä teollistui lyhyen ajan kuluessa koko läntinen Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ja tähän etumatkaan luullakseni perustuu myös nykyinen länsivaltojen johtava asema.
Öljyn esiinmarssi
Jälleen kerran tämä uusi ihmeellinen energianlähde oli kuitenkin vain siirtymävaihe, sillä 1800-luvulla nosti murheen alhosta päänsä seuraavan 200 vuoden tärkein epäjumala, öljy. Siirtymä ei silloinkaan tapahtunut silmänräpäyksessä, sillä oli piirejä jotka olivat nousseet huomattavan rikkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi kivihiilen avulla ja heitä pelotti asemansa menettäminen mikäli hiili unohtuisi (Heinberg, 2004). He tekivät voitavansa mustamaalatakseen sitä aivan kuten aikaisemmin oltiin kivihiiltä mollattu, mutta ylivertainen käsiteltävyys ja energiasisältö oli öljyn puolella. Viimeiseksi voiton merkiksi voitaisiin sanoa sitä hetkeä kun Churchill päätti Englannissa vaihtaa armeijan laivaston käyttövoimaksi öljyn kivihiilen sijasta (Klare, 2008). Muut Euroopan johtavat valtiot seurasivat perässä ja uusien, tehokkaiden laitteiden tukemana Euroopan valtasi kansallismielinen sotavimma. Sotaa ei voitu välttää, ja kuin dominonappulat epämääräisen ketjureaktion tuloksena sivistysvaltiot ympäri maailman vajosivat kaaokseen kun ensimmäinen maailmansota alkoi Principin ammuttua ruhtinas Ferdinandin Sarajevossa. Joukot olivat alkuun kutakuinkin tasavertaisia ja jopa niinsanottu tasapeliratkaisu kävi johtajien mielessä kun kuviteltua nopeaa voittokulkua ei millekkään kansakunnalle siunaantunut. Venäjän tsaari Nikolai, Saksan keisari Wilhelm ja Englannin kuningas George V olivat kaikki keskenään serkkuja, ja kävivät keskenään sodan alkuvuosina tuttavallista kirjeenvaihtoa huolimatta siitä että olivat sodassa eri puolilla (Bonner, Wiggin, 2006). Ehkäpä leikki pitäisi vain jättää sikseen, sillä öljyn myötä sodat eivät olleet enää muutamien tuhansien kuolemaksi koituvia pikku kahakoita maitten rajoilla, vaan jokaista koskettavia miljoonia tappavia superkonflikteja. Oli lentokoneita, tankkeja, konekiväärejä ja muita kuolettavaa tuhoa kylväviä laitteita. En usko että kukaan kolmesta 1800-luvulla syntyneestä hallitsijasta ymmärsi tätä ennen sodan alkua.
Yhdysvallat katseli alkuun Euroopan sotimista sivusta, valtion perustajaisien lanseeraama politiikka oli aina ollut pysytellä vapaana omissa oloissaan ja antaa muiden hoitaa omat asiansa. Maasta oli kuitenkin löydetty viime vuosikymmenien aikana muuan J.D.Rockefellerin johdolla valtavat varannot mustaa kultaa, joka toisin sanoen tarkoitti rahaa silmänkantamattomiin. Niinpä kulissien takana Yhdysvallat pitkitti sotaa rahoittamalla lainoilla kumpaakin osapuolta (Bonner, Wiggin 2006). Se tappoi välillisesti ennen sotaan liittymistään miljoonia myymällä sekä keskus- että ympärysvalloille armeijan elämännektaria öljyä, ja rikastui tämän aikana valtavasti. Lopulta poliitikoiden syyhyävät sormet johtivat USA:n sotaan, näyttämään koko maailmalle mihin pystyy entinen syrjäänvetäytyvä Englannin siirtokunta nyt, kun sillä on hallussaan suurin osa maailman energiasta ja rahasta. Eristäytyminen ei ollut enää tarpeellista, öljyn avulla maailma oli kutistunut pelkiksi etupiireiksi ja takapihoiksi. Yhdenkään maailmansotaan osallistuneen Euroopan valtion yhteiskuntamuoto ei pysynyt ennallaan, manner oli moukaroitu palasiksi. Jokseenkin samankaltainen tarina toistui toisessa maailmansodassa, maailman energiakuningas rikastui entisestään välittämällä energiaa jälleen sekä vihollisilleen että liittolaisilleen. Vielä ennen toista maailmansotaa Saksan IG Farben ehti kehittää yhdessä Standard Oilin kanssa metodin tehdä kivihiilestä nestemäistä bensiiniä käytettäväksi Saksan sotakoneissa, koska Saksalla ei ollut omia öljyreservejä. Energia ei tunne etiikkaa, ei moraalia, ei ystäviä, mutta kaikki haluavat sitä. Esimerkkejä riittäisi loputtomiin, mutta nyt on aika siirtyä miettimään mikä on nykypäivänä suurille pelureille ominaista energiapolitiikkaa ja onko peli edelleen yhtä raadollista.
Yhdysvallat
Yhdysvaltoja ja sen energiapolitiikkaa leimaa mitä suurimmassa määrin presidenttien usein suustaan päästämä lausahdus ”our way of life is non-negotiable”, elämäntavastamme emme neuvottele. Jenkkien elämäntapaan kuuluu suuria autoja, elektroniikkaa, koneita, yltäkylläisyyttä ja yleisesti ottaen yksilön mittava resurssien kulutus. Toisin sanoen niellä energiaa kuin Molokin kita. Viisi prosenttia maapallon ihmisistä käyttää joka neljännen maapallolla käytettävissä olevan energiajoulen. Aurinko alkoi laskea maan mittaville öljy- ja energiavarannoille jo 70-luvulla kun tuotantohuippu saavutettiin(Heinberg, 2004). Sen jälkeen energiankulutus on koko ajan kasvanut mutta maan oma energiantuotanto on hiipunut jo reilusti huippuvuosien tasolta. Tämä erotus kysynnän ja tarjonnan välillä on maan nyt hankittava jostakin muualta. Näin ollen on maan energiaturvallisuuden ylläpito hallituksen ylivertaisesti tärkein tehtävä, ja 1900-luvulla otettu johtoasema näkyy esimerkiksi satoina sotilastukikohtina ympäri maailmaa. Useita kertoja energian saatavuus onkin varmistettu sotilaallisesti. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt omistavat edelleen oikeudet suureen osaan maailman öljystä huolimatta siitä että Lähi-Idässä ja Etelä-Amerikassa valtiot ovat yrittäneet aika ajoin kansallistaa öljyvarojaan. Tällaiset typeryydet Yhdysvallat on yleensä estänyt sotilaallisella väliintulolla, maan johtava kansallistamista ajava blokki on kaadettu ja tilalle on nostettu länsimielinen nukkehallitus joka antaa kaupan jatkua normaalina. Toki poikkeuksia on, tärkeimpinä Iran ja Venezuela jotka onnistuivat kansallistamaan öljyvaransa. Venezuelassa Yhdysvaltain vastavallankumoukset eivät koskaan onnistuneet ja maiden nykyistä keskinäistä politiikkaa leimaavat kovat sanat, kaupalliset pakotteet ja yleinen miekkojen kilistely. Huolimatta Yhdysvaltain kansalaisilleen esittämästä propagandasta Venezuelan roistovaltiosta jonka kanssa sivistyneet kansakunnat eivät tee kauppaa, on Venezuela Saudi-Arabian, Kanadan ja Meksikon jälkeen USA:n neljänneksi suurin öljyntoimittaja (Energy Information Agency, 2009). Tekopyhää? Ehkä, mutta kuten aikaisemminkin todettiin energia ei tunne etiikkaa.
Entä Iran? 50-luvulla Iranissa havahduttiin siihen miten ulkomaiset yritykset pumppaavat maasta öljyä tienaten käsittämättömiä summia rahaa, ja tämä oli suuren ärtymyksen aiheuttaja köyhän kansan keskuudessa. Pääministerinä toiminut Mohammed Mossadeq aloitti kansan täydellä tuella uudistukset jossa Iranin kansalle kuuluvat, valtion alueella olevat öljyvarat kansallistettiin jotta niistä saatavat rahat voitaisiin käyttää kansan hyväksi. Suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva AIOC (nykyinen BP) aloitti tästä johtuen Englannissa ja USA:ssa valtavan lobbauskampanjan, jonka seurauksena tiedustelupalvelut organisoivat maassa vallankumouksen (Kunstler, 2005). Se kuitenkin epäonnistui ja brittien valtaistuimelle asettama shaahi pakeni Italiaan. Toinen yritys oli menestyksekkäämpi, shaahi nousi valtaan ja Mossadeqin osa oli joutua oikeuteen maanpetoksesta, vain sen takia että hän oli halunnut jakaa maansa rikkauksia maansa kansalaisille. Myöhemmin Yhdysvaltoja miellyttänyt länsimielinen shaahi kaadettiin islamilaisessa vallankumouksessa 1979 ja monarkian tilalle luotiin islamilainen tasavalta äänioikeuksineen päivineen. Demokratian maailmanlaajuiselle pääpuolustajalle Yhdysvalloille tämän luulisi tuovan hymyn huulille mutta toisin kävi. Erimielisyydet mm. shaahin kohtalosta ja erilaiset kriisit varjostivat vallankumousta seuraavia vuosia, ja tuloksena oli jälleen kaupallisia sanktioita ja varojen jäädyttämistä kumminkin puolin. Mielenkiintoinen on esimerkiksi vuodesta 1996 voimassa ollut ILSA-laki (Iran-Libya Sanctions Act), josta seuraa kaupallisia pakotteita ja rangaistuksia jokaiselle Iranin energiaan investoivalle ei-yhdysvaltalaiselle yritykselle. Sitten on toinen laki (1979-vuodelta peräisin oleva kauppapakote) joka kieltää yksiselitteisesti öljyn ostamisen Iranista, mutta laki koskee ainoastaan Yhdysvaltain valtiota, ei yhdysvaltalaisomistuksessa olevia öljy-yhtiöitä. Niinpä tällä hetkellä joka neljäs Iranin ulkomaille myymä öljybarreli on amerikkalaisten öljy-yhtiöiden ostama. Miten, ja miksi ihmeessä? Kun jenkkiläinen öljy-yhtiö kuten Exxon ostaa Iranilta öljyä se voi sen jälkeen myydä sen halutessaan energiasyöveri Yhdysvaltoihin, koska myyjänä toimii silloin Exxon, ei Iran. Näppärää. Eniten hämmentäviä kertomuksia kaksinaamaisuudesta löytyisi tietysti Yhdysvalloista, mutta on aika puhua sen tärkeimmästä vastapelurista, Venäjästä.
Venäjä
Suuri ja mahtava Venäjä on aina ollut länsimaille osittainen mysteeri. Rajattomien etäisyyksien, ihmismassojen ja luonnonrikkauksien maa ei ole koskaan alistunut länsimaiden tahtoon. Sitä ei ole voinut lahjoa eikä sotilaallisesti alistaa, siihen se on aina ollut liian omavarainen ja puolustuskykyinen. Silkassa kaupankäynnin taidossa itäiset naapurimme eivät kuitenkaan pärjänneet ja Neuvostoliitto romahti lopulta omaan mahdottomuuteensa. Kapitalismi murtautui Venäjälle ja 90-luvun alun kaaoksessa harvat valitut hankkivat suuria rikkauksia itselleen entisistä valtion varoista. Esimerkiksi Lukoil ja Jukos ovat olleet esimerkillisiä menestystarinoita, ja niiden omistajat siirtyivät vuosikymmenen aikana köyhälistöstä maailman rikkaimpien ihmisten joukkoon.
Länsimaiseen tapaan oligarkit alkoivat kokeilla poliittisia siipiään myös Venäjällä, lobaten firmojansa hyödyttäviä asioita duumassa ja he pyrkivät jopa itsekin päättämään energiapolitiikasta asettumalla ehdokkaiksi vaaleissa. Mutta Venäjä ei ole Yhdysvallat ja tämän sai myös innokas lobbari, Jukosin pääomistaja Mihail Hodorkovski tuntea nahoissaan. Epäillyt erimielisyydet valtiojohdon ja Hodorkovskin välillä johtivat Hodorkovskin pidättämiseen, vangitsemiseen ja menestystarina Jukosin konkurssiin. Huutokaupassa Jukosin osti täysin tuntematon Baikalfinansgroup jonka epäiltiin olevan Venäjän hallituksen hallinnoima yhtiö, mutta taustatietoja ei ikinä saatu selvitettyä (Klare, 2008). Muutaman päivän kuluttua tästä kaupasta valtion pääomistama öljy-yhtiö Rosneft osti Baikalfinansgroupilta koko Jukosin itselleen ja Hodorkovskin hautaus oli suoritettu. Venäjän energiapolitiikkaa on yleisesti ottaen leimannut pyrkimys palauttaa 90-luvun alun kaaoksessa yksityisomistukseen menetettyjä resursseja valtion haltuun jotta sen oma energiaturvallisuus saataisiin varmistettua. Lisäksi on tietysti muistettava että Venäjän valtion tulot riippuvat hyvin paljon muualle myydystä energiasta, sen nopean talouskasvun viime vuosina on mahdollistanut öljyn ja maakaasun hintojen roima nousu.
Maailman suurin maakaasuyhtiö, valtion omistama Gazprom on myös välillisesti suuri poliittisen vallan käyttäjä. Se pitää käsissään suurta osaa Euroopan kaasuhanoista, joiden avulla Venäjä voi yrittää kehittää poliittista ympäristöä itselleen mieleiseksi. Tästä esimerkkinä jo useampana vuonna toistunut skenaario jossa Venäjä sulkee Ukrainan kaasuhanat maksamattomien laskujen takia. Länsi-Euroopan maakaasu kulkee suureksi osaksi Ukrainan kautta joten toimituskatkokset näkyvät talvella esimerkiksi kylmyyteen kuolleina vanhuksina ja sähkökatkoina. Venäjä ei kuitenkaan halua suututtaa Länsi-Euroopan rikkaita kuluttajia joilta se saa suuren osan käyttörahoistaan, ja siksi kriisit on selvitetty usein nopeasti. Tarkoituksena on vain pelotella entisiä itäblokin maita yhdellä suuren karhun viimeisistä syömähampaista. Euroopan avuttomuus Venäjän edessä näkyi myös esimerkiksi alkutalven Georgian sodassa. Amerikkalaisten heittäessä ilmoille villejä kommentteja NATO:sta ja Venäjän sotaisuudesta Eurooppa tyytyi puhumaan lähinnä ”voi voi, älkää viitsikö” tyylisin sanakääntein jotta kaasuntoimitus jatkuisi koko kylmän talven ilman vihamielisyyksiä.
Lisää mielenkiintoisia esimerkkejä siitä miten Venäjä tekee mitä haluaa löytyy kaukaa Siperiasta maakaasulöydöksiltä. Kaoottisen 90-luvun myötä Venäjälle rynnänneet energiayhtiöt saivat useita herkullisia löydöksiä vallattua omiin nimiinsä, mutta tilanteen vakautuessa ja erityisesti Putinin valtaantulon jälkeen tilanne muuttui. Ensimmäisessä esimerkissäni TNK-BP yhtiö oli halunnut jo useita vuosia aloittaa maakaasun porauksen Kovyktan kentillä Irkutskissa, mutta sen eteen oli kerta toisensa jälkeen heitetty esteitä. Erilaisia vaatimuksia keksittiin jatkuvasti, pykäliä piti täyttää ennenkuin valtiolta saataisiin lupa porauksen aloittamiseksi. Duumassa väiteltiin ja lobattiin. Oli ympäristövaikutustutkimuksia, päästövaatimuksia, tuotantovaatimuksia ja syyte sopimusrikkomuksesta. Lopulta kesäkuussa 2007 Venäjän valtion painostus puri ja viivytyksiin sekä tappioihin turhautunut BP myi koko osuutensa yhdestä maailman suurimmista maakaasukentistä Gazpromille (analyytikoiden mukaan selvään alihintaan). Energiaministeri Hristenko ilmoitti siirtävänsä itäisen Siperian porausoikeudet valtion omistamille Rosneft- ja Gazprom-yhtiöille (Klare, 2008). Venäjä oli voittanut viivytystaistelun länsimaiden omalla aseella, kestämättömällä byrokratialla. Vuotta aiemmin löytyy vastaava tapaus Sahalinin saarelta, öljykentältä Sakhalin-2. Valmiiksi rakennettuna Sakhalin-2:sta odotetaan lukemattomien miljardien arvoista maailman suurinta öljy-maakaasuprojektia. Kuitenkin vuosikausien kädenväännön seurauksena niinikään ympäristövaikutuksiin vedoten pakotettiin Royal Dutch Shellin ja sen japanilaisten kumppanien konsortio myymään enemmistö kentästä (jälleen tappiollisella kauppahinnalla) Gazpromille 2006 (Klare, 2008). Nyt kun Gazprom oli kentän herra, saattoi Putin sanoa että ympäristövaikutukset on ”ratkaistu”. Näitä tarinoita on Venäjällä tapahtunut 2000-luvulla vielä paljon muitakin. Tällaista kansallistamista vastaan länsivallat eivät voi järjestää vallankumousta tai muuta sotilaallista väliintuloa joten niiden on vain nieltävä pettymyksensä.
Kiina
Entäpä Kiina? Kehittyvien valtioiden johtaja on asteittaisella siirtymisellä kapitalismiin onnistunut luomaan maahan ennennäkemättömän talouskasvun ja nostamaan lukemattomia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle. Maahantuodun öljyn määrä on kaksinkertaistunut esimerkiksi vuosien 1999-2004 välillä, kasvaen 40% pelkästään vuoden 2004 alkupuoliskolla (Kunstler, 2005). Loistokkaan esiripun takana kuitenkin kiehuu, sillä vähenevien resurssien maailmassa maailman väkirikkaimmalla valtiolla on todella kauhistuttava kiire mikäli se haluaa turvata itselleen sen tarvittavan energian mitä miljardin ihmisen nostaminen länsimaiselle elintasolle vaatii. Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan maailman energiatuotannon on kasvettava seuraavan 25 vuoden aikana 57% mikäli kasvava kysyntä halutaan tyydyttää (Klare, 2008). Miten ihmeessä tällainen kasvu voidaan saavuttaa, kun lähes kaikkialla maailmassa öljyn tuotanto on saavuttanut tai juuri saavuttamassa lakipisteensä ja energiamäärien ennustetaan vain laskevan? Tämä on johtanut epätoivoiseen kujanjuoksuun maailman viimeisistä jäljellä olevista fossiilisista polttoaineista, joita Yhdysvallat tällä hetkellä pääosin ohjailee. Kiinan energiayhtiöiden edustajat ovat jo vuosia sukkuloineet jokaisessa energiantuottajamaassa tekemässä tarjouksia, usein selvään ylihintaan (Klare, 2008). Talouskasvu ei voi jatkua ilman suuria energiamääriä ja talouskasvu on ainut asia mikä pitää kansan uskoa yllä Kiinan vanhaan kommunistipohjaiseen hallitsevaan eliittiin.
Kilpailu rajallisesta energiasta maailman kahden suurimman kuluttajan välillä on väistämätön ja uskon ettei se tule olemaan ilman konflikteja. Toinen on päättänyt pitää viimeiseen asti yllä kestämätöntä elintapaansa, ja toinen taas päättänyt saavuttaa itselleenkin tämän kestämättömän elintavan. Kiinalla on kuitenkin yksi etu puolellansa; se ei ole koskaan leikkinyt maailmanpoliisia tai koittanut pakottaa omia arvojaan muiden elämään. Niinpä niinsanotut roistovaltiot jotka suhtautuvat Yhdysvaltoihin nuivasti ovat enemmän kuin halukkaita tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa. Näistä lähteistä saatu energia ei kuitenkaan mitenkään riitä kattamaan Kiinan tarvitsemia mittavia energiavirtoja, ja ennen pitkää sen on avoimesti mentävä Yhdysvaltain perinteisesti hallitsemille alueille Lähi-Itään ja jopa jenkkien takapihalle Etelä-Amerikkaan. Tästä seuraavat nämä povaamani yhteenotot. Toivottavasti ne tulevat olemaan korkeintaan niinsanottuja nukkesotia vasallivaltioiden välillä eikä suoria titaanien välisiä taisteluita. Kahden tällaisen jättiläisen keskinäinen kolaus on pelottava ajatus. Suoraa sotaa kahden voimakkaan valtion välillä ei ole ollut sitten toisen maailmansodan, ja nyt kun kummallakin on erittäin kehittyneet armeijat, ydinaseista puhumattakaan, voisi sodan lopputulos olla yksinkertaisesti ihmisten maailman päättyminen.
Lopuksi
Energiapolitiikka tulee kautta minun elinaikani olemaan se voima joka muovaa maailmasta näköisensä. Maailman mahdollisuudet vaihtelevat utopiasta massaholokaustiin. Fossiilisten polttoaineiden taaksejättäminen tulee olemaan erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Toivottavasti öljystä ja maakaasusta riippuvaiset ryhmät ja valtiot eivät tule viimeiseen asti seisomaan muutoksen tiellä, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Varmaa on se että tulevat 25 vuotta ovat ihmiskunnan mielenkiintoisimmat ja nopeimman muutoksen käsittävät ajat. Ihmissivilisaation suuri menestys ja populaation jatkuva kasvu jo 7 miljardin tietämille on ollut täysin riippuvaista intensiivisestä maanviljelystä, nykyaikaisista lääkkeistä ja energiaa kahmivasta teollisuudesta. Kun tämän kaiken komeuden perusta, helposti ja halvalla saatavissa oleva uusiutumaton energia, hiljalleen häviää historian hämäriin vaaditaan jokaiselta henkilökohtaisia päätöksiä miten jatkaa. Voimme istua hiljaa, toivoen että jokin ihmeratkaisu löydetään, voimme odottaa tulevaa kaaosta niinkuin hautausta katsova haudanryöstäjä, voimme panostaa kaikki varamme ja resurssimme viimeisten öljytippojen väkivaltaiseen hankintaan, tai voimme hyväksyä sen ajatuksen että ihmispopulaatiota ei ole tarkoitettu näin suureksi ja tuhlaavaiseksi ja vapaaehtoisesti luopua nykyisestä mallista. Minkä ratkaisun maailma ja sen suuret pelaajat tekevät, se jää nähtäväksi. Ainakin allekirjoittanut tuntee sukkiensa pyörivän jaloissaan ajatellessaan näitä mahdollisuuksia ja mitä ne tuntemallemme elämälle tarkoittavat. Onnea matkaan.
LÄHTEET
Bonner, B, Wiggin, A. 2006. Empire of Debt:The Rise of an epic financial crisis. John Wiley & Sons, New Jersey.
Heinberg, R. 2003. The Party’s Over:Oil, war and the fate of industrial societies, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Heinberg, R. 2004. Powerdown:options and actions for a post-carbon world, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Klare, M. T. 2008. Rising Powers, Shrinking Planet:The new geopolitics of energy. Metropolitan Books, New York.
Kunstler, J. H. 2005. The Long Emergency. Atlantic Books, London.
Energy Information Agency, http://tonto.eia.doe.gov/dnav/pet/pet_move_impcus_a2_nus_ep00_im0_mbbl_m.htm, päivitetty 30.4.2009, luettu 5.5.2009.
Matias Mikkola
Energia, sen jakautuminen ja jakaminen on aina ollut ihmiskunnalle se tekijä joka määrittää näennäisen hyvinvointimme, populaatiomme koon ja hyvin pitkälti myös kansakuntien harjoittaman politiikan. Käden heilautuksesta juoksupyrähdykseen, napin painalluksesta trukkilavan nostoon, kaikki toimet ja teot kuluttavat energiaa jonka voidaan näin katsoa olevan elämämme yksinkertaisesti tärkein asia. Kuluva ajanlaskun alun jälkeinen kolmas vuosituhat tulee olemaan energian saatavuuden kannalta erittäin mielenkiintoista aikaa riippumatta siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Tässä tekstissä tarkoitukseni on pohtia kriittisesti maailmamme tärkeimpien pelureiden puuhasteluja energian geopoliittisella pelikentällä. Maailmaa edes puoliksi avonaisella silmällä seurannut lukija voikin jo tästä arvata pelipaitoihin kirjoitetut nimet ”Yhdysvallat, Euroopan Unioni, Kiina ja Venäjä”. Mutta ennen pureutumista näihin nykyisen sivistyksen kehtoihin on lukijan hyvä kerrata muutama ajatuksia herättävä esimerkki siitä miten energiana tunnettu ihmisen epäjumala on aikojen saatossa ihmiskunnan tapahtumia muokannut.
Kivikaudella ihmisen energianlähteenä oli polttopuu ja metsästetty ja keräilty ravinto. Kehittymätön toiminta tarkoitti sitä, että yhteisöjen koot oli pidettävä pieninä ja reviiri oli oltava riittävän suuri ja ilman kilpailijoita. Muuten seurauksena oli nälkäkuolema, kun alueen kantokyky loppui kesken. Vallankumouksellinen uusi energianlähde löytyi viljeltävästä maasta ja eläinten käyttämisestä maan hoitoon. Maatalouden vallankumous tarkoitti sitä, että heimot eivät enää ruuasta kilpaillessaan työntäneet toisiaan kauemmaksi laajemmille alueille, vaan ihmiset saattoivat kerääntyä suuremmin joukoin pienelle alueelle, kuten ensimmäisissä kaupunkimaisissa asutuksissa Kaksoisvirtain alueella tapahtui. Energiaa riitti nyt suuremman populaation ylläpitoon, ja ihmisten määrä kasvoikin verrattain nopeasti verrattuna aikaisempaan metsästäjä-keräilijä-tilanteeseen, jossa populaation piti jotakuinkin vakiona luonnon asettamat kantokykyrajat.
Vasta vuosituhansien kuluttua polttopuusta siirryttiin kovan väännön ja empimisen kautta lopulta huomattavasti tehokkaampaan energianlähteeseen, kivihiileen. Tahriva ja haiseva kivihiili kohtasi aluksi suurta epäluuloa, mutta muutaman vuosikymmenen aikana Englannissa se saavutti kuitenkin läpimurtonsa, jonka vaikutukset saarivaltioon olivat historian valossa suorastaan uskomattomat (Heinberg, 2003). Englanti oli se valtio joka teollistui ensimmäisenä, sillä oli ensimmäiset tehokkaat hiilellä toimivat laivat ja rautatiet joiden avulla luotiin tehokas, koko maailman kattava infrastruktuuri ja vasallivaltioiden verkosto. Englannin perässä teollistui lyhyen ajan kuluessa koko läntinen Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ja tähän etumatkaan luullakseni perustuu myös nykyinen länsivaltojen johtava asema.
Öljyn esiinmarssi
Jälleen kerran tämä uusi ihmeellinen energianlähde oli kuitenkin vain siirtymävaihe, sillä 1800-luvulla nosti murheen alhosta päänsä seuraavan 200 vuoden tärkein epäjumala, öljy. Siirtymä ei silloinkaan tapahtunut silmänräpäyksessä, sillä oli piirejä jotka olivat nousseet huomattavan rikkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi kivihiilen avulla ja heitä pelotti asemansa menettäminen mikäli hiili unohtuisi (Heinberg, 2004). He tekivät voitavansa mustamaalatakseen sitä aivan kuten aikaisemmin oltiin kivihiiltä mollattu, mutta ylivertainen käsiteltävyys ja energiasisältö oli öljyn puolella. Viimeiseksi voiton merkiksi voitaisiin sanoa sitä hetkeä kun Churchill päätti Englannissa vaihtaa armeijan laivaston käyttövoimaksi öljyn kivihiilen sijasta (Klare, 2008). Muut Euroopan johtavat valtiot seurasivat perässä ja uusien, tehokkaiden laitteiden tukemana Euroopan valtasi kansallismielinen sotavimma. Sotaa ei voitu välttää, ja kuin dominonappulat epämääräisen ketjureaktion tuloksena sivistysvaltiot ympäri maailman vajosivat kaaokseen kun ensimmäinen maailmansota alkoi Principin ammuttua ruhtinas Ferdinandin Sarajevossa. Joukot olivat alkuun kutakuinkin tasavertaisia ja jopa niinsanottu tasapeliratkaisu kävi johtajien mielessä kun kuviteltua nopeaa voittokulkua ei millekkään kansakunnalle siunaantunut. Venäjän tsaari Nikolai, Saksan keisari Wilhelm ja Englannin kuningas George V olivat kaikki keskenään serkkuja, ja kävivät keskenään sodan alkuvuosina tuttavallista kirjeenvaihtoa huolimatta siitä että olivat sodassa eri puolilla (Bonner, Wiggin, 2006). Ehkäpä leikki pitäisi vain jättää sikseen, sillä öljyn myötä sodat eivät olleet enää muutamien tuhansien kuolemaksi koituvia pikku kahakoita maitten rajoilla, vaan jokaista koskettavia miljoonia tappavia superkonflikteja. Oli lentokoneita, tankkeja, konekiväärejä ja muita kuolettavaa tuhoa kylväviä laitteita. En usko että kukaan kolmesta 1800-luvulla syntyneestä hallitsijasta ymmärsi tätä ennen sodan alkua.
Yhdysvallat katseli alkuun Euroopan sotimista sivusta, valtion perustajaisien lanseeraama politiikka oli aina ollut pysytellä vapaana omissa oloissaan ja antaa muiden hoitaa omat asiansa. Maasta oli kuitenkin löydetty viime vuosikymmenien aikana muuan J.D.Rockefellerin johdolla valtavat varannot mustaa kultaa, joka toisin sanoen tarkoitti rahaa silmänkantamattomiin. Niinpä kulissien takana Yhdysvallat pitkitti sotaa rahoittamalla lainoilla kumpaakin osapuolta (Bonner, Wiggin 2006). Se tappoi välillisesti ennen sotaan liittymistään miljoonia myymällä sekä keskus- että ympärysvalloille armeijan elämännektaria öljyä, ja rikastui tämän aikana valtavasti. Lopulta poliitikoiden syyhyävät sormet johtivat USA:n sotaan, näyttämään koko maailmalle mihin pystyy entinen syrjäänvetäytyvä Englannin siirtokunta nyt, kun sillä on hallussaan suurin osa maailman energiasta ja rahasta. Eristäytyminen ei ollut enää tarpeellista, öljyn avulla maailma oli kutistunut pelkiksi etupiireiksi ja takapihoiksi. Yhdenkään maailmansotaan osallistuneen Euroopan valtion yhteiskuntamuoto ei pysynyt ennallaan, manner oli moukaroitu palasiksi. Jokseenkin samankaltainen tarina toistui toisessa maailmansodassa, maailman energiakuningas rikastui entisestään välittämällä energiaa jälleen sekä vihollisilleen että liittolaisilleen. Vielä ennen toista maailmansotaa Saksan IG Farben ehti kehittää yhdessä Standard Oilin kanssa metodin tehdä kivihiilestä nestemäistä bensiiniä käytettäväksi Saksan sotakoneissa, koska Saksalla ei ollut omia öljyreservejä. Energia ei tunne etiikkaa, ei moraalia, ei ystäviä, mutta kaikki haluavat sitä. Esimerkkejä riittäisi loputtomiin, mutta nyt on aika siirtyä miettimään mikä on nykypäivänä suurille pelureille ominaista energiapolitiikkaa ja onko peli edelleen yhtä raadollista.
Yhdysvallat
Yhdysvaltoja ja sen energiapolitiikkaa leimaa mitä suurimmassa määrin presidenttien usein suustaan päästämä lausahdus ”our way of life is non-negotiable”, elämäntavastamme emme neuvottele. Jenkkien elämäntapaan kuuluu suuria autoja, elektroniikkaa, koneita, yltäkylläisyyttä ja yleisesti ottaen yksilön mittava resurssien kulutus. Toisin sanoen niellä energiaa kuin Molokin kita. Viisi prosenttia maapallon ihmisistä käyttää joka neljännen maapallolla käytettävissä olevan energiajoulen. Aurinko alkoi laskea maan mittaville öljy- ja energiavarannoille jo 70-luvulla kun tuotantohuippu saavutettiin(Heinberg, 2004). Sen jälkeen energiankulutus on koko ajan kasvanut mutta maan oma energiantuotanto on hiipunut jo reilusti huippuvuosien tasolta. Tämä erotus kysynnän ja tarjonnan välillä on maan nyt hankittava jostakin muualta. Näin ollen on maan energiaturvallisuuden ylläpito hallituksen ylivertaisesti tärkein tehtävä, ja 1900-luvulla otettu johtoasema näkyy esimerkiksi satoina sotilastukikohtina ympäri maailmaa. Useita kertoja energian saatavuus onkin varmistettu sotilaallisesti. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt omistavat edelleen oikeudet suureen osaan maailman öljystä huolimatta siitä että Lähi-Idässä ja Etelä-Amerikassa valtiot ovat yrittäneet aika ajoin kansallistaa öljyvarojaan. Tällaiset typeryydet Yhdysvallat on yleensä estänyt sotilaallisella väliintulolla, maan johtava kansallistamista ajava blokki on kaadettu ja tilalle on nostettu länsimielinen nukkehallitus joka antaa kaupan jatkua normaalina. Toki poikkeuksia on, tärkeimpinä Iran ja Venezuela jotka onnistuivat kansallistamaan öljyvaransa. Venezuelassa Yhdysvaltain vastavallankumoukset eivät koskaan onnistuneet ja maiden nykyistä keskinäistä politiikkaa leimaavat kovat sanat, kaupalliset pakotteet ja yleinen miekkojen kilistely. Huolimatta Yhdysvaltain kansalaisilleen esittämästä propagandasta Venezuelan roistovaltiosta jonka kanssa sivistyneet kansakunnat eivät tee kauppaa, on Venezuela Saudi-Arabian, Kanadan ja Meksikon jälkeen USA:n neljänneksi suurin öljyntoimittaja (Energy Information Agency, 2009). Tekopyhää? Ehkä, mutta kuten aikaisemminkin todettiin energia ei tunne etiikkaa.
Entä Iran? 50-luvulla Iranissa havahduttiin siihen miten ulkomaiset yritykset pumppaavat maasta öljyä tienaten käsittämättömiä summia rahaa, ja tämä oli suuren ärtymyksen aiheuttaja köyhän kansan keskuudessa. Pääministerinä toiminut Mohammed Mossadeq aloitti kansan täydellä tuella uudistukset jossa Iranin kansalle kuuluvat, valtion alueella olevat öljyvarat kansallistettiin jotta niistä saatavat rahat voitaisiin käyttää kansan hyväksi. Suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva AIOC (nykyinen BP) aloitti tästä johtuen Englannissa ja USA:ssa valtavan lobbauskampanjan, jonka seurauksena tiedustelupalvelut organisoivat maassa vallankumouksen (Kunstler, 2005). Se kuitenkin epäonnistui ja brittien valtaistuimelle asettama shaahi pakeni Italiaan. Toinen yritys oli menestyksekkäämpi, shaahi nousi valtaan ja Mossadeqin osa oli joutua oikeuteen maanpetoksesta, vain sen takia että hän oli halunnut jakaa maansa rikkauksia maansa kansalaisille. Myöhemmin Yhdysvaltoja miellyttänyt länsimielinen shaahi kaadettiin islamilaisessa vallankumouksessa 1979 ja monarkian tilalle luotiin islamilainen tasavalta äänioikeuksineen päivineen. Demokratian maailmanlaajuiselle pääpuolustajalle Yhdysvalloille tämän luulisi tuovan hymyn huulille mutta toisin kävi. Erimielisyydet mm. shaahin kohtalosta ja erilaiset kriisit varjostivat vallankumousta seuraavia vuosia, ja tuloksena oli jälleen kaupallisia sanktioita ja varojen jäädyttämistä kumminkin puolin. Mielenkiintoinen on esimerkiksi vuodesta 1996 voimassa ollut ILSA-laki (Iran-Libya Sanctions Act), josta seuraa kaupallisia pakotteita ja rangaistuksia jokaiselle Iranin energiaan investoivalle ei-yhdysvaltalaiselle yritykselle. Sitten on toinen laki (1979-vuodelta peräisin oleva kauppapakote) joka kieltää yksiselitteisesti öljyn ostamisen Iranista, mutta laki koskee ainoastaan Yhdysvaltain valtiota, ei yhdysvaltalaisomistuksessa olevia öljy-yhtiöitä. Niinpä tällä hetkellä joka neljäs Iranin ulkomaille myymä öljybarreli on amerikkalaisten öljy-yhtiöiden ostama. Miten, ja miksi ihmeessä? Kun jenkkiläinen öljy-yhtiö kuten Exxon ostaa Iranilta öljyä se voi sen jälkeen myydä sen halutessaan energiasyöveri Yhdysvaltoihin, koska myyjänä toimii silloin Exxon, ei Iran. Näppärää. Eniten hämmentäviä kertomuksia kaksinaamaisuudesta löytyisi tietysti Yhdysvalloista, mutta on aika puhua sen tärkeimmästä vastapelurista, Venäjästä.
Venäjä
Suuri ja mahtava Venäjä on aina ollut länsimaille osittainen mysteeri. Rajattomien etäisyyksien, ihmismassojen ja luonnonrikkauksien maa ei ole koskaan alistunut länsimaiden tahtoon. Sitä ei ole voinut lahjoa eikä sotilaallisesti alistaa, siihen se on aina ollut liian omavarainen ja puolustuskykyinen. Silkassa kaupankäynnin taidossa itäiset naapurimme eivät kuitenkaan pärjänneet ja Neuvostoliitto romahti lopulta omaan mahdottomuuteensa. Kapitalismi murtautui Venäjälle ja 90-luvun alun kaaoksessa harvat valitut hankkivat suuria rikkauksia itselleen entisistä valtion varoista. Esimerkiksi Lukoil ja Jukos ovat olleet esimerkillisiä menestystarinoita, ja niiden omistajat siirtyivät vuosikymmenen aikana köyhälistöstä maailman rikkaimpien ihmisten joukkoon.
Länsimaiseen tapaan oligarkit alkoivat kokeilla poliittisia siipiään myös Venäjällä, lobaten firmojansa hyödyttäviä asioita duumassa ja he pyrkivät jopa itsekin päättämään energiapolitiikasta asettumalla ehdokkaiksi vaaleissa. Mutta Venäjä ei ole Yhdysvallat ja tämän sai myös innokas lobbari, Jukosin pääomistaja Mihail Hodorkovski tuntea nahoissaan. Epäillyt erimielisyydet valtiojohdon ja Hodorkovskin välillä johtivat Hodorkovskin pidättämiseen, vangitsemiseen ja menestystarina Jukosin konkurssiin. Huutokaupassa Jukosin osti täysin tuntematon Baikalfinansgroup jonka epäiltiin olevan Venäjän hallituksen hallinnoima yhtiö, mutta taustatietoja ei ikinä saatu selvitettyä (Klare, 2008). Muutaman päivän kuluttua tästä kaupasta valtion pääomistama öljy-yhtiö Rosneft osti Baikalfinansgroupilta koko Jukosin itselleen ja Hodorkovskin hautaus oli suoritettu. Venäjän energiapolitiikkaa on yleisesti ottaen leimannut pyrkimys palauttaa 90-luvun alun kaaoksessa yksityisomistukseen menetettyjä resursseja valtion haltuun jotta sen oma energiaturvallisuus saataisiin varmistettua. Lisäksi on tietysti muistettava että Venäjän valtion tulot riippuvat hyvin paljon muualle myydystä energiasta, sen nopean talouskasvun viime vuosina on mahdollistanut öljyn ja maakaasun hintojen roima nousu.
Maailman suurin maakaasuyhtiö, valtion omistama Gazprom on myös välillisesti suuri poliittisen vallan käyttäjä. Se pitää käsissään suurta osaa Euroopan kaasuhanoista, joiden avulla Venäjä voi yrittää kehittää poliittista ympäristöä itselleen mieleiseksi. Tästä esimerkkinä jo useampana vuonna toistunut skenaario jossa Venäjä sulkee Ukrainan kaasuhanat maksamattomien laskujen takia. Länsi-Euroopan maakaasu kulkee suureksi osaksi Ukrainan kautta joten toimituskatkokset näkyvät talvella esimerkiksi kylmyyteen kuolleina vanhuksina ja sähkökatkoina. Venäjä ei kuitenkaan halua suututtaa Länsi-Euroopan rikkaita kuluttajia joilta se saa suuren osan käyttörahoistaan, ja siksi kriisit on selvitetty usein nopeasti. Tarkoituksena on vain pelotella entisiä itäblokin maita yhdellä suuren karhun viimeisistä syömähampaista. Euroopan avuttomuus Venäjän edessä näkyi myös esimerkiksi alkutalven Georgian sodassa. Amerikkalaisten heittäessä ilmoille villejä kommentteja NATO:sta ja Venäjän sotaisuudesta Eurooppa tyytyi puhumaan lähinnä ”voi voi, älkää viitsikö” tyylisin sanakääntein jotta kaasuntoimitus jatkuisi koko kylmän talven ilman vihamielisyyksiä.
Lisää mielenkiintoisia esimerkkejä siitä miten Venäjä tekee mitä haluaa löytyy kaukaa Siperiasta maakaasulöydöksiltä. Kaoottisen 90-luvun myötä Venäjälle rynnänneet energiayhtiöt saivat useita herkullisia löydöksiä vallattua omiin nimiinsä, mutta tilanteen vakautuessa ja erityisesti Putinin valtaantulon jälkeen tilanne muuttui. Ensimmäisessä esimerkissäni TNK-BP yhtiö oli halunnut jo useita vuosia aloittaa maakaasun porauksen Kovyktan kentillä Irkutskissa, mutta sen eteen oli kerta toisensa jälkeen heitetty esteitä. Erilaisia vaatimuksia keksittiin jatkuvasti, pykäliä piti täyttää ennenkuin valtiolta saataisiin lupa porauksen aloittamiseksi. Duumassa väiteltiin ja lobattiin. Oli ympäristövaikutustutkimuksia, päästövaatimuksia, tuotantovaatimuksia ja syyte sopimusrikkomuksesta. Lopulta kesäkuussa 2007 Venäjän valtion painostus puri ja viivytyksiin sekä tappioihin turhautunut BP myi koko osuutensa yhdestä maailman suurimmista maakaasukentistä Gazpromille (analyytikoiden mukaan selvään alihintaan). Energiaministeri Hristenko ilmoitti siirtävänsä itäisen Siperian porausoikeudet valtion omistamille Rosneft- ja Gazprom-yhtiöille (Klare, 2008). Venäjä oli voittanut viivytystaistelun länsimaiden omalla aseella, kestämättömällä byrokratialla. Vuotta aiemmin löytyy vastaava tapaus Sahalinin saarelta, öljykentältä Sakhalin-2. Valmiiksi rakennettuna Sakhalin-2:sta odotetaan lukemattomien miljardien arvoista maailman suurinta öljy-maakaasuprojektia. Kuitenkin vuosikausien kädenväännön seurauksena niinikään ympäristövaikutuksiin vedoten pakotettiin Royal Dutch Shellin ja sen japanilaisten kumppanien konsortio myymään enemmistö kentästä (jälleen tappiollisella kauppahinnalla) Gazpromille 2006 (Klare, 2008). Nyt kun Gazprom oli kentän herra, saattoi Putin sanoa että ympäristövaikutukset on ”ratkaistu”. Näitä tarinoita on Venäjällä tapahtunut 2000-luvulla vielä paljon muitakin. Tällaista kansallistamista vastaan länsivallat eivät voi järjestää vallankumousta tai muuta sotilaallista väliintuloa joten niiden on vain nieltävä pettymyksensä.
Kiina
Entäpä Kiina? Kehittyvien valtioiden johtaja on asteittaisella siirtymisellä kapitalismiin onnistunut luomaan maahan ennennäkemättömän talouskasvun ja nostamaan lukemattomia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle. Maahantuodun öljyn määrä on kaksinkertaistunut esimerkiksi vuosien 1999-2004 välillä, kasvaen 40% pelkästään vuoden 2004 alkupuoliskolla (Kunstler, 2005). Loistokkaan esiripun takana kuitenkin kiehuu, sillä vähenevien resurssien maailmassa maailman väkirikkaimmalla valtiolla on todella kauhistuttava kiire mikäli se haluaa turvata itselleen sen tarvittavan energian mitä miljardin ihmisen nostaminen länsimaiselle elintasolle vaatii. Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan maailman energiatuotannon on kasvettava seuraavan 25 vuoden aikana 57% mikäli kasvava kysyntä halutaan tyydyttää (Klare, 2008). Miten ihmeessä tällainen kasvu voidaan saavuttaa, kun lähes kaikkialla maailmassa öljyn tuotanto on saavuttanut tai juuri saavuttamassa lakipisteensä ja energiamäärien ennustetaan vain laskevan? Tämä on johtanut epätoivoiseen kujanjuoksuun maailman viimeisistä jäljellä olevista fossiilisista polttoaineista, joita Yhdysvallat tällä hetkellä pääosin ohjailee. Kiinan energiayhtiöiden edustajat ovat jo vuosia sukkuloineet jokaisessa energiantuottajamaassa tekemässä tarjouksia, usein selvään ylihintaan (Klare, 2008). Talouskasvu ei voi jatkua ilman suuria energiamääriä ja talouskasvu on ainut asia mikä pitää kansan uskoa yllä Kiinan vanhaan kommunistipohjaiseen hallitsevaan eliittiin.
Kilpailu rajallisesta energiasta maailman kahden suurimman kuluttajan välillä on väistämätön ja uskon ettei se tule olemaan ilman konflikteja. Toinen on päättänyt pitää viimeiseen asti yllä kestämätöntä elintapaansa, ja toinen taas päättänyt saavuttaa itselleenkin tämän kestämättömän elintavan. Kiinalla on kuitenkin yksi etu puolellansa; se ei ole koskaan leikkinyt maailmanpoliisia tai koittanut pakottaa omia arvojaan muiden elämään. Niinpä niinsanotut roistovaltiot jotka suhtautuvat Yhdysvaltoihin nuivasti ovat enemmän kuin halukkaita tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa. Näistä lähteistä saatu energia ei kuitenkaan mitenkään riitä kattamaan Kiinan tarvitsemia mittavia energiavirtoja, ja ennen pitkää sen on avoimesti mentävä Yhdysvaltain perinteisesti hallitsemille alueille Lähi-Itään ja jopa jenkkien takapihalle Etelä-Amerikkaan. Tästä seuraavat nämä povaamani yhteenotot. Toivottavasti ne tulevat olemaan korkeintaan niinsanottuja nukkesotia vasallivaltioiden välillä eikä suoria titaanien välisiä taisteluita. Kahden tällaisen jättiläisen keskinäinen kolaus on pelottava ajatus. Suoraa sotaa kahden voimakkaan valtion välillä ei ole ollut sitten toisen maailmansodan, ja nyt kun kummallakin on erittäin kehittyneet armeijat, ydinaseista puhumattakaan, voisi sodan lopputulos olla yksinkertaisesti ihmisten maailman päättyminen.
Lopuksi
Energiapolitiikka tulee kautta minun elinaikani olemaan se voima joka muovaa maailmasta näköisensä. Maailman mahdollisuudet vaihtelevat utopiasta massaholokaustiin. Fossiilisten polttoaineiden taaksejättäminen tulee olemaan erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Toivottavasti öljystä ja maakaasusta riippuvaiset ryhmät ja valtiot eivät tule viimeiseen asti seisomaan muutoksen tiellä, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Varmaa on se että tulevat 25 vuotta ovat ihmiskunnan mielenkiintoisimmat ja nopeimman muutoksen käsittävät ajat. Ihmissivilisaation suuri menestys ja populaation jatkuva kasvu jo 7 miljardin tietämille on ollut täysin riippuvaista intensiivisestä maanviljelystä, nykyaikaisista lääkkeistä ja energiaa kahmivasta teollisuudesta. Kun tämän kaiken komeuden perusta, helposti ja halvalla saatavissa oleva uusiutumaton energia, hiljalleen häviää historian hämäriin vaaditaan jokaiselta henkilökohtaisia päätöksiä miten jatkaa. Voimme istua hiljaa, toivoen että jokin ihmeratkaisu löydetään, voimme odottaa tulevaa kaaosta niinkuin hautausta katsova haudanryöstäjä, voimme panostaa kaikki varamme ja resurssimme viimeisten öljytippojen väkivaltaiseen hankintaan, tai voimme hyväksyä sen ajatuksen että ihmispopulaatiota ei ole tarkoitettu näin suureksi ja tuhlaavaiseksi ja vapaaehtoisesti luopua nykyisestä mallista. Minkä ratkaisun maailma ja sen suuret pelaajat tekevät, se jää nähtäväksi. Ainakin allekirjoittanut tuntee sukkiensa pyörivän jaloissaan ajatellessaan näitä mahdollisuuksia ja mitä ne tuntemallemme elämälle tarkoittavat. Onnea matkaan.
LÄHTEET
Bonner, B, Wiggin, A. 2006. Empire of Debt:The Rise of an epic financial crisis. John Wiley & Sons, New Jersey.
Heinberg, R. 2003. The Party’s Over:Oil, war and the fate of industrial societies, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Heinberg, R. 2004. Powerdown:options and actions for a post-carbon world, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Klare, M. T. 2008. Rising Powers, Shrinking Planet:The new geopolitics of energy. Metropolitan Books, New York.
Kunstler, J. H. 2005. The Long Emergency. Atlantic Books, London.
Energy Information Agency, http://tonto.eia.doe.gov/dnav/pet/pet_move_impcus_a2_nus_ep00_im0_mbbl_m.htm, päivitetty 30.4.2009, luettu 5.5.2009.
Matias Mikkola
6.7.2009
Yksityistämisen ongelma
Nykyisellä porvarihallituksella (kuten lähes kaikilla muillakin oikeistohallituksilla) on tärkeänä tavoitteenaan yksityistää kaikki yhteiskunnan perustoiminnot ja -palvelut. Viralliseksi (teko)syyksi tälle toiminnalle on sanottu olevan toiminnan tehostaminen. Tämä teho tietysti riippuu siitä, mitä varten koulut, energialaitokset ja terveydenhoito halutaan valjastaa. Selkeästikään asiakaspalvelun laajempi saatavuus, palveluiden todellinen halventuminen tai parantuminen asiakkaalle saati saavutettujen taloudellisten hyötyjen tasainen jakautuminen yhteiskunnassa eivät ole oikeistohallituksen tavoitteita. Palvelut "tehostuvat", eli kyläkoulut, lähisairaalat ja omavarainen energiantuotanto supistetaan minimiin ja tehdään (rikkaille) voittoa tavoittelevia suurlaitoksia näistä hyvinvointivaltion kulmakivistä.
Näiden "tehostamiskeinojen" tarkoituksena on laskea tavallisille/varattomille ihmisille tarkoitettujen palveluiden määrää, valtionkustannuksia ja nykyään jopa persaukisten kustannuksella tehdä voittoa jo valmiiksi ökyrikkaille! Pahimpana esimerkkinä uusi yliopistolaki, jossa pyritään tekemään yliopistoista (mahdollisesti opiskelijalle maksullisia) yksityisille yrityksille rahaa ja työntekijöitä koulivia bisneskeskuksia, joissa yleissivistys tai muiden kuin suuryritysten edut voidaan jo koulutusvaiheessa unohtaa.
Kuinka todellisuus on hämärtynyt oikeistopäättäjien keskuudessa luo huolta niille, jotka tajuavat missä mennään. Vaikka jopa rahallisesti olisikin kannattavaa (ainakin viiden vuoden ajan) myydä yhteiskunnalle elintärkeitä toimintoja (datajakeluverkon yksityistäminen, yliopistojen yksityistäminen, sairaaloiden yksityistäminen, päiväkotien yksityistäminen, mielenterveyspalveluiden yksityistäminen, energia-infrastruktuurin yksityistäminen), niin pitkällä tähtäimellä nämä päätökset tulevat hyvin kalliisti suomalaisten maksettaviksi. Nyt - vaikka palvelun tuotto olisikin piirun kalliimpaa kuin yksityisissä käsissä - täytyy muistaa että valtio-omistuksessa myös voitot tulevat verokassaan muita hankkeita varten. Lisäksi valtio ottaa asiakkaiden (kansalaisten) edut palveluja tuottaessa ensisijaisesti huomioon, yrityksen tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon voittoa. Nyt ollaan poistamassa valtiolta kaikki oikeudet vaikuttaa kansalaisten edun mukaisesti peruspalvelujen toimintaan, vaan sysätään ne voittoa tavoittelevien kansainvälisten korporaatioiden omistukseen. Tämä kehitys ei varmasti pitkällä tähtäimellä paranna suomalaisten saamien palvelujen hintatasoa saati palveluiden järjestämisestä koituvien tuottojen hyödyntämistä yhteiskunnan kehittämiseksi. Nämä faktat oikeisto jyrää suvereenisti ja laskee tuloslaskelmansa ainoastaan neljäsvuosilaskelman mukaan. Tottakai ala-asteen yksityistäminen on 3kk:n aikavälillä tarkasteltuna tuottoisaa, kun yritykset antavat rahaa valtiolle kaupan yhteydessä. Nämä samat rahat saattavat tosin mennä lasten lukukausimaksuihin 6 kuukaudessa ja tästä eteenpäin kaikki maksut ovatkin veronmaksajille tappiota yksityisille (ulkomaisille) yrityksille. Yksityistäminen ei aja suomalaisten etua, vaan kansainvälisten vaikutusvaltaisten yritysten omistavan rikkaan eliitin etua. Ilmeisesti Kokoomuslaiset pitävät itseään niin hyväosaisina, että voivat liittyä tähän republikaanien globaaliin riemumarssiin tuloerojen kasvattamiseksi, vaikka 40% kaikista maailman luonnonvaroista keskittyy jo 1%:lle ihmisiä.
Kehitysmaat on saatu urbaanin kolonialismin alle juuri yksityistämällä kaikki peruspalvelut joista ihmisten elämä on riippuvaista. Näin kaikki voitot suuntautuvat valtioista ulos, kun bisnes, terveydenhuolto, energiainfrastruktuuri, koulutus ja jopa kierrätys ovat yksityistettyjä (=ajavat jonkin yksityisen tahon etua kansan edun sijasta). Nyt tätä samaa kikkaa koitetaan teknologiakehityksessä lupaavaa Suomea kohtaan toteuttaa niin teollisuusvakoilemalla, lobbaamalla oikeistolaisia suuryrityksien monopoleja edistäviin päätöksiin, ostamalla kaikki mahdollinen suomalaisille tärkeä infrastruktuuri ja liittämällä Suomi Maailmanpankin mielivaltaiseen velkajärjestelmään. Ja tässä kaikessa ovat olleet suurena apuna meidän maanpetturimme, poliitikot ja bisnesmiehet jotka tätä kehitystä lobbaavat jatkuvasti kolleegoilleen ja kansalaisille.
Jos kansalaiset "lähimmäisenrakkaudesta" (siitä ymmärryksestä että tasainen taloudellinen hyvinvointi parantaa ihmisten hyvinvointia, sekä vähentää huomattavasti sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta) rakentavat tukijärjestelmiä toisilleen, jotta tasapaino ja sivistys pysyisivät yllä - miksi koittaa tehdä näistä yhteiskuntarauhan kannalta välttämättömistä elimistä yksityistä voittoa tavoittelevia yrityksiä? Vaikka toiminta "tehostuisi" (olisi valtiolle halvempaa), maksut siirtyvät palvelun käyttäjälle tai vaihtoehtoisesti palvelun tasoa tai tarpeellisenkin henkilökunnan määrää lasketaan. Myönnän että joillain yritysalan sektoreilla yksityinen yrittäminen on byrokratiaa tehokkaampaa, mutta debyrokratisoitu valtiojohtoinen peruspalveluiden ylläpitäminen on mielestäni ollut aina hyvinvointivaltion kulmakivi, josta ei tulisi luopua. Vaikkeivat peruspalvelut menisikään aina ulkomaisille yrityksille, on myös mahdollista että varsin pätevästi jo valmiiksi toimivia organisaatioita ja valtionyrityksiä yksityistetään suomalaisen johtoeliitin kassojen kartuttamiseksi.
Hyviä esimerkkejä voittoa tavoittelevien yritysten sotkeutumisesta peruspalveluihin Suomessa ja niiden seurauksia:
Mm. Tampereen kouluissa ruokapalvelut yksityistettiin "tehostamispolitiikan" osana. Nyt kouluruoka on entistä halvempaa (heikkolaatuisempaa, vähemmän ravitsevaa ja epäekologisempaa). Valtio tai kunta tuskin säästivät pitkällä tähtäimellä kovin suuria summia, kun vertaa lasten heikompaan kehitykseen ja henkisen hyvinvoinnin vähenemiseen huonon kouluruokavalion myötä. Jos vanhemmat eivät osaa lastaan ruokkia oikein, niin ensisijaisesti voittoa tavoitteleva ruuanjakelukanava ei siihen ainakaan tähtää.
Useat terveydenhoidon alat on enemmän tai vähemmän ykistyistetty. Toisinaan (jos sinulla on rahaa) tämä saattaa toimiakin. Yleensä yksityistämisen seuraukset näkyvät kuitenkin asiakkaalle paljon kalliimpina terveydenhoitomaksuina ja lisäksi voittoa tavoitteleva terveyspalvelu kuulostaa tässä kaupallisten myrkkyjen maailmassa melko epäluotettavalta - ainakin yksityisten taholta on minulle joskus määrätty lääkkeitä, jotka ovat mielestäni luokiteltavissa laittomiksi huumausaineiksi, olivat kalliita enkä kyllä niitä ikinä todellisuudessa tarvinnut. Toivon ettei provisiojärjestelmää ole lääkäreiden kirjoittamien reseptien määrässä (ainakaan vielä)...
Tapaus Fortum. Ei varmasti ole vaikeaa tehdä rahaa laitoksella, josta kaikki yhteiskunnan kansalaiset, infrastruktuuri, teollisuus ja kuljetus ovat riippuvaisia. Silti tälläinen optiomiljoonien haaliminen muutamille kollektiivisesti kynyttämällä kaikilta sähkönkäyttäjiltä entistä enemmän maksuja tehtiin mahdolliseksi yksitystämisen periaatteita ja "kannustimia" sovellettaessa suomalaisille elintärkeään yhtiöön. Mielestäni helvetin röyhkeää ja epätoivottavaa toimintaa. Yhteisiä intressejä palvelevat yhteisin voimavaroin rakennetut palveluntuottajat (kuten esim. sähkölaitokset) tulisi myös tuottaa palvelunsa kaikille tasapuolisesti. Ei nostaa suomalaisia (tai ulkomaisia) oligarkkeja muiden yläpuolelle muiden kustannuksella.
Jos yliopistot laitetaan autonomisiksi rahankeruulaitoksiksi, se tarkoittaa monen muun seikan lisäksi myös seuraavaa:
Suomalaisen sivistys- ja hyvinvointivaltion yksi kulmakivi, ilmainen koulutus haluaville ja osaaville muuttuukin jossain kohtaa rahakkaiden oikeudeksi. Yksityisten koulujen taloudellisten ongelmien tullessa eteen lukukausimaksut otetaan viimeistään käyttöön. Yliopistojen epäkaupallinen ja yhteistieteellinen yleissivistävä tutkimus- ja koulutustyö jäävät huomattavasti vähemmälle koululaitosten palvellessa yksityisten suuryritysten intressejä ja tutkimalla näiden haluamia aihealueita. Yritysten intressit harvoin ovat samalla linjalla suurimman osan ihmisistä kanssa. Yhteisin voimavaroin rakennettujen instituutioiden ja yhteisin voimavaroin koulutetun henkilökunnan panos ei enää saakkaan mennä yhteiseksi eduksi, vaan suuryritysten yksityisiksi patenteiksi. Jääköön tämä tehtävä yritysten tuotekehittelylaitoksille, ei yleissivistäville koulutuslaitoksille.
Ei liity asiaan suoranaisesti, mutta myös valtionyhtiöt osaavat toimia asiakkaiden kannalta haitallisesti:
VR teki 87 miljoonaa euroa voittoa vuonna 2008, mutta silti junalippujen hinnat vaihtelevasti pysyvät samana tai nousevat. Voittolaskelmaan on jo lisätty kalustehankinnat sekä huoltoihin menevät rahat, joten minne nämä miljoonaat päätyvät? Jostain syystä näitä rahoja ei ilmeisesti käytetä ainakaan joukkoliikenteen nopeuttamiseksi saati halventamiseksi. Valtiojohtoisen yrityksen vaatimukset ovat samat kuin minkä tahansa yrityksen - tehdä voittoa. Mutta jos voittoa jo tulee, eikö sitä kannattaisi satsata asiakkaiden ja työntekijöiden hyvinvointiin luomalla sulavampi ja halvempi liikkumismuoto ympäristölle tuhoisan autoilun kilpakumppaniksi? Vaikka VR ei tekisi euroakaan voittoa, mutta saisi ihmiset käyttämään pitkällä aikavälillä huomattavasti vähemmän kallista ja vähemmän ympäristölle tuhoisaa joukkoliikennettä, se tekisi mielestäni tehtävänsä. Toivottavasti VR:ää ei ikinä yksityistetä, tai muuten on tämäkin sivilisaation parantamistavoite viimeistään haudattu lyhyen voitontavoittelun alle.
Näiden "tehostamiskeinojen" tarkoituksena on laskea tavallisille/varattomille ihmisille tarkoitettujen palveluiden määrää, valtionkustannuksia ja nykyään jopa persaukisten kustannuksella tehdä voittoa jo valmiiksi ökyrikkaille! Pahimpana esimerkkinä uusi yliopistolaki, jossa pyritään tekemään yliopistoista (mahdollisesti opiskelijalle maksullisia) yksityisille yrityksille rahaa ja työntekijöitä koulivia bisneskeskuksia, joissa yleissivistys tai muiden kuin suuryritysten edut voidaan jo koulutusvaiheessa unohtaa.
Kuinka todellisuus on hämärtynyt oikeistopäättäjien keskuudessa luo huolta niille, jotka tajuavat missä mennään. Vaikka jopa rahallisesti olisikin kannattavaa (ainakin viiden vuoden ajan) myydä yhteiskunnalle elintärkeitä toimintoja (datajakeluverkon yksityistäminen, yliopistojen yksityistäminen, sairaaloiden yksityistäminen, päiväkotien yksityistäminen, mielenterveyspalveluiden yksityistäminen, energia-infrastruktuurin yksityistäminen), niin pitkällä tähtäimellä nämä päätökset tulevat hyvin kalliisti suomalaisten maksettaviksi. Nyt - vaikka palvelun tuotto olisikin piirun kalliimpaa kuin yksityisissä käsissä - täytyy muistaa että valtio-omistuksessa myös voitot tulevat verokassaan muita hankkeita varten. Lisäksi valtio ottaa asiakkaiden (kansalaisten) edut palveluja tuottaessa ensisijaisesti huomioon, yrityksen tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon voittoa. Nyt ollaan poistamassa valtiolta kaikki oikeudet vaikuttaa kansalaisten edun mukaisesti peruspalvelujen toimintaan, vaan sysätään ne voittoa tavoittelevien kansainvälisten korporaatioiden omistukseen. Tämä kehitys ei varmasti pitkällä tähtäimellä paranna suomalaisten saamien palvelujen hintatasoa saati palveluiden järjestämisestä koituvien tuottojen hyödyntämistä yhteiskunnan kehittämiseksi. Nämä faktat oikeisto jyrää suvereenisti ja laskee tuloslaskelmansa ainoastaan neljäsvuosilaskelman mukaan. Tottakai ala-asteen yksityistäminen on 3kk:n aikavälillä tarkasteltuna tuottoisaa, kun yritykset antavat rahaa valtiolle kaupan yhteydessä. Nämä samat rahat saattavat tosin mennä lasten lukukausimaksuihin 6 kuukaudessa ja tästä eteenpäin kaikki maksut ovatkin veronmaksajille tappiota yksityisille (ulkomaisille) yrityksille. Yksityistäminen ei aja suomalaisten etua, vaan kansainvälisten vaikutusvaltaisten yritysten omistavan rikkaan eliitin etua. Ilmeisesti Kokoomuslaiset pitävät itseään niin hyväosaisina, että voivat liittyä tähän republikaanien globaaliin riemumarssiin tuloerojen kasvattamiseksi, vaikka 40% kaikista maailman luonnonvaroista keskittyy jo 1%:lle ihmisiä.
Kehitysmaat on saatu urbaanin kolonialismin alle juuri yksityistämällä kaikki peruspalvelut joista ihmisten elämä on riippuvaista. Näin kaikki voitot suuntautuvat valtioista ulos, kun bisnes, terveydenhuolto, energiainfrastruktuuri, koulutus ja jopa kierrätys ovat yksityistettyjä (=ajavat jonkin yksityisen tahon etua kansan edun sijasta). Nyt tätä samaa kikkaa koitetaan teknologiakehityksessä lupaavaa Suomea kohtaan toteuttaa niin teollisuusvakoilemalla, lobbaamalla oikeistolaisia suuryrityksien monopoleja edistäviin päätöksiin, ostamalla kaikki mahdollinen suomalaisille tärkeä infrastruktuuri ja liittämällä Suomi Maailmanpankin mielivaltaiseen velkajärjestelmään. Ja tässä kaikessa ovat olleet suurena apuna meidän maanpetturimme, poliitikot ja bisnesmiehet jotka tätä kehitystä lobbaavat jatkuvasti kolleegoilleen ja kansalaisille.
Jos kansalaiset "lähimmäisenrakkaudesta" (siitä ymmärryksestä että tasainen taloudellinen hyvinvointi parantaa ihmisten hyvinvointia, sekä vähentää huomattavasti sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta) rakentavat tukijärjestelmiä toisilleen, jotta tasapaino ja sivistys pysyisivät yllä - miksi koittaa tehdä näistä yhteiskuntarauhan kannalta välttämättömistä elimistä yksityistä voittoa tavoittelevia yrityksiä? Vaikka toiminta "tehostuisi" (olisi valtiolle halvempaa), maksut siirtyvät palvelun käyttäjälle tai vaihtoehtoisesti palvelun tasoa tai tarpeellisenkin henkilökunnan määrää lasketaan. Myönnän että joillain yritysalan sektoreilla yksityinen yrittäminen on byrokratiaa tehokkaampaa, mutta debyrokratisoitu valtiojohtoinen peruspalveluiden ylläpitäminen on mielestäni ollut aina hyvinvointivaltion kulmakivi, josta ei tulisi luopua. Vaikkeivat peruspalvelut menisikään aina ulkomaisille yrityksille, on myös mahdollista että varsin pätevästi jo valmiiksi toimivia organisaatioita ja valtionyrityksiä yksityistetään suomalaisen johtoeliitin kassojen kartuttamiseksi.
Hyviä esimerkkejä voittoa tavoittelevien yritysten sotkeutumisesta peruspalveluihin Suomessa ja niiden seurauksia:
Mm. Tampereen kouluissa ruokapalvelut yksityistettiin "tehostamispolitiikan" osana. Nyt kouluruoka on entistä halvempaa (heikkolaatuisempaa, vähemmän ravitsevaa ja epäekologisempaa). Valtio tai kunta tuskin säästivät pitkällä tähtäimellä kovin suuria summia, kun vertaa lasten heikompaan kehitykseen ja henkisen hyvinvoinnin vähenemiseen huonon kouluruokavalion myötä. Jos vanhemmat eivät osaa lastaan ruokkia oikein, niin ensisijaisesti voittoa tavoitteleva ruuanjakelukanava ei siihen ainakaan tähtää.
Useat terveydenhoidon alat on enemmän tai vähemmän ykistyistetty. Toisinaan (jos sinulla on rahaa) tämä saattaa toimiakin. Yleensä yksityistämisen seuraukset näkyvät kuitenkin asiakkaalle paljon kalliimpina terveydenhoitomaksuina ja lisäksi voittoa tavoitteleva terveyspalvelu kuulostaa tässä kaupallisten myrkkyjen maailmassa melko epäluotettavalta - ainakin yksityisten taholta on minulle joskus määrätty lääkkeitä, jotka ovat mielestäni luokiteltavissa laittomiksi huumausaineiksi, olivat kalliita enkä kyllä niitä ikinä todellisuudessa tarvinnut. Toivon ettei provisiojärjestelmää ole lääkäreiden kirjoittamien reseptien määrässä (ainakaan vielä)...
Tapaus Fortum. Ei varmasti ole vaikeaa tehdä rahaa laitoksella, josta kaikki yhteiskunnan kansalaiset, infrastruktuuri, teollisuus ja kuljetus ovat riippuvaisia. Silti tälläinen optiomiljoonien haaliminen muutamille kollektiivisesti kynyttämällä kaikilta sähkönkäyttäjiltä entistä enemmän maksuja tehtiin mahdolliseksi yksitystämisen periaatteita ja "kannustimia" sovellettaessa suomalaisille elintärkeään yhtiöön. Mielestäni helvetin röyhkeää ja epätoivottavaa toimintaa. Yhteisiä intressejä palvelevat yhteisin voimavaroin rakennetut palveluntuottajat (kuten esim. sähkölaitokset) tulisi myös tuottaa palvelunsa kaikille tasapuolisesti. Ei nostaa suomalaisia (tai ulkomaisia) oligarkkeja muiden yläpuolelle muiden kustannuksella.
Jos yliopistot laitetaan autonomisiksi rahankeruulaitoksiksi, se tarkoittaa monen muun seikan lisäksi myös seuraavaa:
Suomalaisen sivistys- ja hyvinvointivaltion yksi kulmakivi, ilmainen koulutus haluaville ja osaaville muuttuukin jossain kohtaa rahakkaiden oikeudeksi. Yksityisten koulujen taloudellisten ongelmien tullessa eteen lukukausimaksut otetaan viimeistään käyttöön. Yliopistojen epäkaupallinen ja yhteistieteellinen yleissivistävä tutkimus- ja koulutustyö jäävät huomattavasti vähemmälle koululaitosten palvellessa yksityisten suuryritysten intressejä ja tutkimalla näiden haluamia aihealueita. Yritysten intressit harvoin ovat samalla linjalla suurimman osan ihmisistä kanssa. Yhteisin voimavaroin rakennettujen instituutioiden ja yhteisin voimavaroin koulutetun henkilökunnan panos ei enää saakkaan mennä yhteiseksi eduksi, vaan suuryritysten yksityisiksi patenteiksi. Jääköön tämä tehtävä yritysten tuotekehittelylaitoksille, ei yleissivistäville koulutuslaitoksille.
Ei liity asiaan suoranaisesti, mutta myös valtionyhtiöt osaavat toimia asiakkaiden kannalta haitallisesti:
VR teki 87 miljoonaa euroa voittoa vuonna 2008, mutta silti junalippujen hinnat vaihtelevasti pysyvät samana tai nousevat. Voittolaskelmaan on jo lisätty kalustehankinnat sekä huoltoihin menevät rahat, joten minne nämä miljoonaat päätyvät? Jostain syystä näitä rahoja ei ilmeisesti käytetä ainakaan joukkoliikenteen nopeuttamiseksi saati halventamiseksi. Valtiojohtoisen yrityksen vaatimukset ovat samat kuin minkä tahansa yrityksen - tehdä voittoa. Mutta jos voittoa jo tulee, eikö sitä kannattaisi satsata asiakkaiden ja työntekijöiden hyvinvointiin luomalla sulavampi ja halvempi liikkumismuoto ympäristölle tuhoisan autoilun kilpakumppaniksi? Vaikka VR ei tekisi euroakaan voittoa, mutta saisi ihmiset käyttämään pitkällä aikavälillä huomattavasti vähemmän kallista ja vähemmän ympäristölle tuhoisaa joukkoliikennettä, se tekisi mielestäni tehtävänsä. Toivottavasti VR:ää ei ikinä yksityistetä, tai muuten on tämäkin sivilisaation parantamistavoite viimeistään haudattu lyhyen voitontavoittelun alle.
9.6.2009
Kansallispankki
Vaikka tämä on tuorein kirjotukseni toistaiseksi, tämä on myös prioriteettilistallani alimmaisena, sillä en vielä ymmärrä täysin kaikkien talousmekanismien vaikutuksia tosiinsa. Vain ajatuksenvirtaa, älä tuohdu liikaa:
Ärkele! Mksi me maksamme yksityisille rahanpainolafkoille kamalia korkoja lainoista, kun voisimme ihan yhtä hyvin omalla talousosaamisellamme pyörittää taloutta ilman lisäkuluja? Suomen liittyminen EMUun vei Suomelta kaikki oikeudet kontrolloida omaa valuuttapolitiikkaansa, sekä ohjasi pankkitoiminnasta kerätyt korot yksityisiin EKP:n pyörittäjien taskuihin. Semmoinen on aika turhaa vedätystä.
Jatkuva lamojen ja velkavankeuksien kierre tulee jatkossakin eteen väistämättä, jos pankkitoiminta jätetään edelleen yksityisiin käsiin. Sen sijaan tulisikin irrottaa Suomi euroalueesta, perustaa taas Suomen Kansallispankki uuden hinnoitellun valuutan rinnalle. Suomen kansallispankin tehtävä olisi turvata kansalaisten omaisuus, sekä lainata taloudellisiin investointeihin rahaa ILMAN korkoa. Näin välttämättömät ylivelkaantumisen kierteet pankkiireille saataisiin estettyä ja ihmiset pääsisivät paljon tehokkaammin nauttimaan tekemänsä työn hedelmistä.
Nyt ollaan EKP:n ja IMF:n alaisia työmyyriä ja jo valmiiksi hamstratun rahan suuntaan (nykyiset keskuspankit) ovat suuri osa tuotoista menneet ja tulevat jatkossakin menemään ellei käytäntö muutu.
Ärkele! Mksi me maksamme yksityisille rahanpainolafkoille kamalia korkoja lainoista, kun voisimme ihan yhtä hyvin omalla talousosaamisellamme pyörittää taloutta ilman lisäkuluja? Suomen liittyminen EMUun vei Suomelta kaikki oikeudet kontrolloida omaa valuuttapolitiikkaansa, sekä ohjasi pankkitoiminnasta kerätyt korot yksityisiin EKP:n pyörittäjien taskuihin. Semmoinen on aika turhaa vedätystä.
Jatkuva lamojen ja velkavankeuksien kierre tulee jatkossakin eteen väistämättä, jos pankkitoiminta jätetään edelleen yksityisiin käsiin. Sen sijaan tulisikin irrottaa Suomi euroalueesta, perustaa taas Suomen Kansallispankki uuden hinnoitellun valuutan rinnalle. Suomen kansallispankin tehtävä olisi turvata kansalaisten omaisuus, sekä lainata taloudellisiin investointeihin rahaa ILMAN korkoa. Näin välttämättömät ylivelkaantumisen kierteet pankkiireille saataisiin estettyä ja ihmiset pääsisivät paljon tehokkaammin nauttimaan tekemänsä työn hedelmistä.
Nyt ollaan EKP:n ja IMF:n alaisia työmyyriä ja jo valmiiksi hamstratun rahan suuntaan (nykyiset keskuspankit) ovat suuri osa tuotoista menneet ja tulevat jatkossakin menemään ellei käytäntö muutu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)