Zeitgeist-liike

Rahajärjestelmässä voiton tekeminen nähdään palkintona. Se on vallannut niin politiikan, filosofian, kuin bisneksen kentät vahvasti. Mikä vain toimi voidaan perustella hyväksytysti taloudellisen voiton turvin.

Talouslaskelmissa ei kuitenkaan oteta huomioon ihmisten, eläinten tai ekosysteemien hyvinvointia, luonnon säilyvyyttä tai toimien pitkäaikaisia seurauksia.
Nyt talous perustuu sijoittajiin (omistajiin) joita täytyy miellyttää tekemällä voittoa keinolla millä hyvänsä. Talous voisi myös perustua yhteistyöhön, jossa organisaation jäsenet työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen suuremman kokonaisuuden eduksi.



Raha työkaluna:
Raha on nykyisenkaltaisen vaihtotalouden järjestelmässä erittäin laajasti käytetty työkalu. Se on muodostunut talouden kannalta välttämättömäksi osaseksi. Mutta minkä takia pankkitoiminta annetaan ulkopuolisten, yksityisten ja valmiiksi hyvin varakkaiden ja vaikutusvaltaisten yritysten käsiin? Miksi maksamme kaikista käyttämistämme työkaluista (rahasta) joka vuosi korkoa yksityisille tahoille? Kyseessä on kuitenkin vain kirjanpito, jonka voisi hoitaa varsin hyvin myös valtiollisella – tai jopa pienemmälläkin tasolla. Kuten entinen valtionsihteeri Sailas sanoi, ”lainaa ei tarvitse maksaa koskaan takaisin, kunhan maksamme korot ajallaan”. Mikä järki on maksaa korkoa työkalusta, jota voisimme hallinnoida itse? Rahan luominen itsessään ja hyödykkeisiin suhteutettavan tasapainon ylläpito ovat hyvin helppoja prosesseja.

Toinen esimerkki: yksityistetyt energialaitokset. Koska kaikki toiminta on täysin riippuvaista energialaitoksista, se antaa ikävän hyvän tilaisuuden hyödyntää ja ylilaskuttaa sähköstä. Tämän takia Suomessa energialaitokset ovat pääosion valtionomistuksessa, jotta tällainen monopoliaseman hyväksikäyttö vältettäisiin. Yksityisten yritysten tavoitteena on ainoastaan tehdä mahdollisimman paljon voittoa ja tekevät sitä kernaasti ollessaan kriittisessä asemassa. Laajemmassa omistuksessa (kuten valtiolliset) välttämättömät instituutiot voivat miettiä myös kokonaishyödyn lisäämistä ja käyttäjien etua. Tästä syystä toinen talouden kannalta toistaiseksi välttämätön elementti – pankkijärjestelmä – tulisi poistaa kokonaan, tai kansallistaa. Päädyttiin yksityiskohdissa ja käytännöissä sitten mihin tahansa, kansallispankin etuina ovat esim. mahdollisesti kerätyt korot voisi käyttää miljardöörien hupien sijaan kaikkia hyödyttäviin sosiaalisiin ohjelmiin, valtio ei joutuisi maksamaan satoja miljoonia(?) korkoja vuosittain ulkopuolisille ökyrikkaille, inflaatio olisi hallussa ja sen tilasta voitaisiin informoida kansalaisia etukäteen, korottomia lainoja olisi mahdollista myöntää pienyrityksille vakuuksia vastaan (tukien pienyritysten toimintaa), kansallisen pankin ensisijaisena tavoitteena ei olisi mahdollisimman suuren velkamäärän (rahamäärän) liikkeellesaanti, vaan talouden tasapainon ja tuloerojen tasaisena pitäminen. Kaupallisten pankkien bisnestä on pumpata mahdollisimman paljon velkaa liikkeelle, mikä johtaa nykyisen talouskriisin kaltaisiin tapahtumiin. Emmekä ole vielä nähneet edes murto-osaa talouskuplan puhkeamisen vaikutuksista, sillä päätimme korjata ongelman luomalla entisestään lisää korollista velkaa.

Rahatalous itsessään ajaa korruptoituneeseen käytökseen, sillä voiton tekeminen moraalin ja kokonaisuuden hyvinvoinnin kustannuksella katsotaan hyväksytyksi. Haluamme levittää tietoisuutta siitä, että meitä on jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat pystyneet muuttamaan väitetyn ”ihmisluontonsa” ahneet piirteet ja ovat valmiita rakentamaan uudenlaisiin arvoihin perustuvaa talousjärjestelmää sekä työskentelemään pyyteettömästi sen eteen.

Vaihtoehdot:
Emme halua tuputtaa kaikille täysin valmista tai kaavamaista mallia, vaan kyseenalaistaa nykyiset käytännöt. Haluamme levittää tietoa epäkohdista, jotta voimme yhteisvoimin ja paikallisilla tasoilla suunnitella uusia toimivampia ratkaisuja ongelmien hoitamiseksi. Meillä on toistaiseksi vielä pieni ryhmä ja pienet resurssit, mutta toimintaamme sisältyy tiedon levitystä (suomennosta, nettikirjojen ja dokumenttien jakoa), yhteistyökumppaneiden hakemista (eri kansalaisliikkeiden välinen tiedonvaihto ja yritysten toimintaperiaatteiden muokkausyritykset), kansalaisaktivismia ja –keskustelua eri organisaatioiden kanssa, ruokapiirien tukemista, vaihtopalvelukäytäntö (mahdollisuus pyytää palvelusta vastapalveluksen hinnalla ilman rahaa), tietokantojen kokoamista suurimpien korporaatioiden omistuksista ja toimista sekä toivottujen muutosten politiikkaan työntämistä . Yhteisö on vielä pieni, mutta ajatusten ja tiedon levitys ovat tärkeimmät tavoitteet toistaiseksi. Uskomme nykyisen tiedon valossa ja muutoksen pakon lähestyessä ihmisten olevan valmiita perusteelliseen arvojärjestyksen muutokseen, joka ottaisi talouskaavioiden lisäksi huomioon tekojen vaikutukset todellisuuteen.

Kun ymmärrys rahatalouden luomasta väistämättömästä korruptiosta ja sen vaihtoehdoista leviää, uskomme kaltaistemme pienten ja toivottavasti suurempienkin yhteisöjen aloittavan käytännön ratkaisuiden soveltamisen.