Kansalaispalkka / Perustulo

Automaatio ja tietokoneistaminen ovat olleet merkittävässä roolissa työelämän muuttumisessa viimeisen vuosisadan aikana. Perustarpeiden tuotanto on kasvanut huimasti, vaikka ihmistyövoiman tarve automatisoiduissa tuotantoketjuissa vähenee jatkuvasti. Raaka-aineiden keruusta jalostukseen ja jopa markkinoinnista jakeluun tietokoneet ja mekaaniset koneet ovat ottaneet tehokkaan roolin töiden tehostuksessa.
Ihmisille on jäänyt enemmän aikaa keksiä muita tapoja edistää yhteiskunnan toimintaa. Jos sata vuotta sitten kaikki kyläläiset lähtivät peltotöihin, nyt kymmenen ihmistä voi koneiden avulla tuottaa koko kylälle tarpeeksi ruokaa koko vuodeksi. Sadoista "toimettomista" tuli insinöörejä, rakennuseksperttejä, taiteilijoita, lääkäreitä ja opettajia.

Tämä sama ilmiö on ulottumassa myös räätäleihin, asiakaspalvelijoihin, rakennus- ja tehdastyöläisiin. Ei ole lainkaan huono asia, että koneet korvaavat ihmisten mekaaniset työt. Se jättää ihmisille aikaa keksiä uusia sovelluksia, ratkaista vanhoja ongelmia ja nauttia elämästä ilman puuduttavan tuntuista itseään toistavaa työtä. Eräs ongelma tässä "teknologisessa työttömyydessä" kuitenkin nykyisessä rahajärjestelmässä on. Jos ihmisiltä menee työt, häneltä menee toimeentulo. Vaikka työntekijän korvannut kone tuottaisi niin paljon ruokaa, että sitä riittäisi reilusti kaikille, ei siihen ole pääsyä ilman maksukykyä - palkkaa/rahaa.
Eli vaikka tuotanto kasvaa mahdollistaen kaikkien maapallon asukkaiden vaatetuksen, ruokkimisen, asuttamisen ja koulutuksen, ei tätä käytännössä tapahdu maailman enemmistön maksukyvyn puutteen takia. Prosentin omistaessa 40% maapallon luonnonvaroista on selvää, ettei kaikkien maksukyky riitä edes perustarpeisiin.
Nykyinen rahajärjestelmä onkin tiputtanut jo miljardeja ihmisiä äärimmäiseen köyhyyteen resurssien riittävyydestä huolimatta. Tuotanto on kasvanut jatkuvasti, mutta yhä pienempi osa maapallon väestöstä pääsee nauttimaat tuotetuista eduista - suuren osan valuessa hukkaan. Maapallolla tuotetusta tuotetusta ruuasta arviolta 40-50% menee roskakoriin länsimaissa.

Globaaliin mittakaavaan "kansalaispalkkaa" ei tulla ikävä kyllä saamaan vielä vuosikymmeniin käytäntöön. Suomessa meillä olisi kuitenkin mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, mitä kansalaispalkan käyttöön otto voisi tuottaa. Kansalaispalkka voisi olla vastaus myös tietoyhteiskunnan kehittymisen kysymyksiin. Kuinka tutkijoille ja kulttuurin tekijöille voidaan taata toimeentulo ilman, että heidän täytyy käyttää aikaansa, kehitystä hidastavia patentteja tai oheistyötä itsensä elättämiseksi?

Kansalaispalkka antaisi rahkeet pienyrittäjälle.
Ilman byrokratiaa saatava minimitoimeentulo mahdollistaisi pienyrityksen vuokranmaksun, pieninvestoinnit sekä yrittäjän ruuat ja asusteet. Näin yrittäjälle jäisi huomattavasti paremmin aikaa pohtia oman liikeideansa ja toimintastrategioidensa kehittämistä. Nyt monet hyvät liikeideat jäävät toistaiseksi puolitiehen raskaan byrokratian tai minimitoimeentulon puutteen vuoksi.

Kansalaispalkka antaisi toimeentulon taiteilijalle.
Piratismia on pidetty ongelmana. Todellisuudessa se on kuitenkin rikkaus, joka ruokkii uuden kulttuurin syntymistä. Ilmainen kulttuurin leviäminen ruokkii uusia innovaatioita ja saa aikaan uusia nautinnollisia kulttuuri-ilmiöitä. Lisäksi piratismi on ilmaista. Kuka tahansa varallisuudesta tai sijainnista riippumatta voi nauttia maailmassa tehdystä musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja elokuvasta. Kulttuurista nauttiminen ei kuluta luonnonvaroja, mutta saattaa tuottaa äärimmäistäkin henkistä tyydytystä kuluttajalle.
Jos kansalaispalkka otettaisiin käyttöön, myös kulttuurin luojille jäisi yksi suuri murhe vähemmän. Aika ei menisi välttämättä omien teosten markkinointiin ja brändien luomiseen, vaan itse kulttuurin luomiseen. Markkinointi tai brändäys eivät tuo varsinaisesti mitään uutta, vaan pyrkivät vahvistamaan jo olemassa olevien teosten asemaa. Jos tämä valta annettaisiin kuluttajille, saisi jokainen hakea itseään kiinnostavaa materiaalia, taiteilijat voisivat keskittyä ammattiinsa ja saada silti ilman byrokraattista vääntöä välttämättömän toimeentulonsa.

Monet tutkijat tekevät tutkimustaan intohimosta ja kiinnostuksesta. Tutkijoiden palkkaus on niin aliarvostetulla tasolla tällä hetkellä, etten usko kenenkään suuntaavan tutkijaksi pelkkien taloudellisten intressien valossa. Monet ihmiset tekevät jopa palkatonta tutkimusta intohimoisesti. Jos tämänkin kaltaiset ihmiset saisivat jo välttämättömän toimeentulonsa ilman stressiä tai pakollista maksukyvyn haalintaa, he voisivat keskittää energiansa itseä kiinnostaviin asioihin. Ihminen on tunnetusti tehokkain tehdessään jotain itselleen mielekästä! Tutkimus ei olisi myöskään niin riippuvaista patentteja haalivista yrityksistä, vaan tutkimuksen tulokset päätyisivät helpommin kaikkien hyödynnettäväksi luoden jälleen uusia innovaatioita.

Kansalaispalkan ei tarvitse olla kovinkaan suuri summa. Tavallinen tallaaja pärjää vuokralla, ruualla ja pienellä ylimääräisellä osuudella. Jos ihminen haluaa leveämpää toimeentuloa, voi hän alkaa tekemään rahaa "perinteisillä" menetelmillä, mutta myös automaatioteknologian uhkaamat työläiset, kulttuuri- ja tutkimushenkilöt saisivat vähimmäistoimeentulon, jonka avulla he voisivat edistää yhteiskunnan toimintaa omilta osiltaan.

Suurimmaksi ongelmaksi näen tällä hetkellä "tukiloukut", joihin monet köyhät jäävät. Pienituloisimmat ovat valtion tukien varassa, jotka pahimmillaan edellyttävät järjettömiä järjestelyitä. Esimerkiksi toimeentulotuen saamisen aikana työn tekoa ei palkita millään tavalla. Vaikka toimeentulotukea saava henkilö löytäisi huonosta työllisyystilanteesta huolimatta osa-aika- tai pätkätöitä, vähennetään kaikki hänen tekemänsä tulos hänen tuistaan. Näin ollen työn tekijä ei hyödy mitään tekemästään työstä. Toimeentulotukea voisi jopa hieman laskea, kunhan annettaisiin mahdollisuus saada tienestiä tukien päälle myös töitä tekemällä. Ja tämä onkin yksi kansalaispalkan perusideoista.

Kun sadat tuhannet tukiloukussa elävät voisivat hyötyä itse yhteiskunnan lisäksi tekemästään työstä, vapautuisi "reservistä" paljon potentiaalista työvoimaa, joilla myös pätkätyöt tuovat hyötyä. Nykyiset pätkätöihin painottuvat työmarkkinat saisivat parempivointisia työntekijöitä laajemmassa skaalassa. Työntekijöiden määrän lisääntyminen vähentäisi nykyisen työluokan painetta, sekä toisi selkeää vastinetta yhteiskunnan maksamalle kansalaispalkalle.

Jotta perustuloidea ei houkuttele ulkopuolisia hyväksikäyttäjiä, voisi perustulon saamisen rajata mielestäni Suomen kansalaisiin. Oleskeluluvalla olijat ja työkyvyttömät voisivat asioida karsituissa sosiaaliasemissa, jotka käsittelisivät erityistapaukset erikseen. Perustulokäytäntö alentaisi sosiaalityöhön käytettyjä varoja huomattavan määrän, joka tosin tarvitsee suuremman asiantuntijakaartin tarkempia arvioita ja laskelmia.

Jokaiselle on turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman työnteko- tai tulorajoituksia. Tämä ei pelkästään vähemmä sosiaalisia ongelmia, kuten äärimmäisen köyhyyden synnyttämää rikollisuutta, vaan antaa myös paremman mahdollisuuden pienituloisten epäsäännöllisillekin työntekotahdeille, uusille kotimaisille pienyrityksille ja luovalle työlle, joiden hedelmät ovat aina rakentava osa yhteiskunnan toimintaa.