Näytetään tekstit, joissa on tunniste tasa-arvo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tasa-arvo. Näytä kaikki tekstit

24.10.2012

Kehitysideoita Tampereelle


Yhteiskunnan ja sen jäsenten elvyttäminen ei oikeasti ole niin kamalan vaikeaa. Tässä lisää ehdotuksia Tampereelle.

Rakentamalla ja tarjoamalla nuorille maksuttomia harrastemahdollisuuksia ehkäisemme syrjäytymistä huomattavasti paremmin, kuin hassaamalla kyseiset resurssit kalliisiin selvitystyöryhmiin. Nuoret osaavat itse vastata mitä haluavat. Sitä ei tarvitse spekuloida.


Viralliset paikallisvaluuttakokeilut on aloitettava, jos haluamme kehittää talousjärjestelmän pysymään pystyssä yli vähimmäisvarantoon perustuvan oligarkian synnyttävän pankkijärjestelmän. Nykyinen rahajärjestelmä siirtää omaisuuden automaattisesti köyhiltä rikkaille. Pankit voivat luoda rahaa tyhjästä ja nyhtää luottokelvottomat lainat veronmaksajilta, kun tavalliset ihmiset joutuvat lainaamaan rahansa korkojen kera pankeilta. Tämä järjettömyys voidaan lopettaa vain kehittämällä uusi rahajärjestelmä. Paikallistasolla uusia menetelmiä voidaan kokeilla ilman suuria riskejä. Tampere on valmis ja tarvittavan osaamisen omaava kaupunki paikallisvaluuttahankkeen käynnistämiseen. Paikallisvaluuttahankkeen yhteydessä voidaan suorittaa samalla myös perustulokokeilu, jos halua sekä vastuunottokykyä taloudelliseen vakauteen ja tasa-arvoon löytyy tarpeeksi.

Paras sijoituskohde mille tahansa kunnalle ovat lapset. Täysi-ikäinen keskiluokka syö keskimäärin 15 euron lounaita, kun yhden lapsen kouluruokaan satsataan 0,60 - 0,90 €. Lasten tulisi nauttia parasta, monipuolisinta ja tuoreinta saatavilla olevaa ruokaa positiivisen kehityksen, terveyden ja älyllisen kasvun harjaannuttamiseksi. Tilastojen tulisi näyttää mielummin päinvastaisilta, vaikka aikuistenkin ruokavalion terveellisyyttä vähätellään erinäisten ongelmien ennaltaehkäisyssä.

Vanhustenhoidon ja nuorten syrjäytymisen ongelmia voitaisiin vähentää palkkaamalla lisää nuoria hoitamaan virike- ja harrastustoimintaa yksinäisille vanhuksille. Kun vähävaraiset nuoret kuluttavat palkkansa paikallisiin palveluihin, ei kyseessä ole vain palkkojen suuruinen menoerä, vaan ostovoiman tasaisemman jakautumisen aiheuttama suurempi alueellinen hyöty. Jos kaupan päälle saadaan paremmin voiva varttunut ikäpolvi, ei ehdotus ole mielestäni lainkaan kohtuuton.

Tampereella on noin 35 000 opiskelijaa. Asuntopaikkoja opiskelijoille on tarjolla noin 12 400. Jos Tampere haluaa vahvistaa asemaansa hyvinvoivien opiskelijoiden luovana kaupunkina, perusasioissa olisi vielä huomattavasti petrattavaa. Tampereelle tarvitaan lisää opiskelija-asuntoja.
 
Rauhaa ja rakkautta! Niillä ainakin pärjää lähes missä tahansa tilanteessa!

12.4.2010

Kansalaispalkka / Perustulo

Automaatio ja tietokoneistaminen ovat olleet merkittävässä roolissa työelämän muuttumisessa viimeisen vuosisadan aikana. Perustarpeiden tuotanto on kasvanut huimasti, vaikka ihmistyövoiman tarve automatisoiduissa tuotantoketjuissa vähenee jatkuvasti. Raaka-aineiden keruusta jalostukseen ja jopa markkinoinnista jakeluun tietokoneet ja mekaaniset koneet ovat ottaneet tehokkaan roolin töiden tehostuksessa.
Ihmisille on jäänyt enemmän aikaa keksiä muita tapoja edistää yhteiskunnan toimintaa. Jos sata vuotta sitten kaikki kyläläiset lähtivät peltotöihin, nyt kymmenen ihmistä voi koneiden avulla tuottaa koko kylälle tarpeeksi ruokaa koko vuodeksi. Sadoista "toimettomista" tuli insinöörejä, rakennuseksperttejä, taiteilijoita, lääkäreitä ja opettajia.

Tämä sama ilmiö on ulottumassa myös räätäleihin, asiakaspalvelijoihin, rakennus- ja tehdastyöläisiin. Ei ole lainkaan huono asia, että koneet korvaavat ihmisten mekaaniset työt. Se jättää ihmisille aikaa keksiä uusia sovelluksia, ratkaista vanhoja ongelmia ja nauttia elämästä ilman puuduttavan tuntuista itseään toistavaa työtä. Eräs ongelma tässä "teknologisessa työttömyydessä" kuitenkin nykyisessä rahajärjestelmässä on. Jos ihmisiltä menee työt, häneltä menee toimeentulo. Vaikka työntekijän korvannut kone tuottaisi niin paljon ruokaa, että sitä riittäisi reilusti kaikille, ei siihen ole pääsyä ilman maksukykyä - palkkaa/rahaa.
Eli vaikka tuotanto kasvaa mahdollistaen kaikkien maapallon asukkaiden vaatetuksen, ruokkimisen, asuttamisen ja koulutuksen, ei tätä käytännössä tapahdu maailman enemmistön maksukyvyn puutteen takia. Prosentin omistaessa 40% maapallon luonnonvaroista on selvää, ettei kaikkien maksukyky riitä edes perustarpeisiin.
Nykyinen rahajärjestelmä onkin tiputtanut jo miljardeja ihmisiä äärimmäiseen köyhyyteen resurssien riittävyydestä huolimatta. Tuotanto on kasvanut jatkuvasti, mutta yhä pienempi osa maapallon väestöstä pääsee nauttimaat tuotetuista eduista - suuren osan valuessa hukkaan. Maapallolla tuotetusta tuotetusta ruuasta arviolta 40-50% menee roskakoriin länsimaissa.

Globaaliin mittakaavaan "kansalaispalkkaa" ei tulla ikävä kyllä saamaan vielä vuosikymmeniin käytäntöön. Suomessa meillä olisi kuitenkin mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, mitä kansalaispalkan käyttöön otto voisi tuottaa. Kansalaispalkka voisi olla vastaus myös tietoyhteiskunnan kehittymisen kysymyksiin. Kuinka tutkijoille ja kulttuurin tekijöille voidaan taata toimeentulo ilman, että heidän täytyy käyttää aikaansa, kehitystä hidastavia patentteja tai oheistyötä itsensä elättämiseksi?

Kansalaispalkka antaisi rahkeet pienyrittäjälle.
Ilman byrokratiaa saatava minimitoimeentulo mahdollistaisi pienyrityksen vuokranmaksun, pieninvestoinnit sekä yrittäjän ruuat ja asusteet. Näin yrittäjälle jäisi huomattavasti paremmin aikaa pohtia oman liikeideansa ja toimintastrategioidensa kehittämistä. Nyt monet hyvät liikeideat jäävät toistaiseksi puolitiehen raskaan byrokratian tai minimitoimeentulon puutteen vuoksi.

Kansalaispalkka antaisi toimeentulon taiteilijalle.
Piratismia on pidetty ongelmana. Todellisuudessa se on kuitenkin rikkaus, joka ruokkii uuden kulttuurin syntymistä. Ilmainen kulttuurin leviäminen ruokkii uusia innovaatioita ja saa aikaan uusia nautinnollisia kulttuuri-ilmiöitä. Lisäksi piratismi on ilmaista. Kuka tahansa varallisuudesta tai sijainnista riippumatta voi nauttia maailmassa tehdystä musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja elokuvasta. Kulttuurista nauttiminen ei kuluta luonnonvaroja, mutta saattaa tuottaa äärimmäistäkin henkistä tyydytystä kuluttajalle.
Jos kansalaispalkka otettaisiin käyttöön, myös kulttuurin luojille jäisi yksi suuri murhe vähemmän. Aika ei menisi välttämättä omien teosten markkinointiin ja brändien luomiseen, vaan itse kulttuurin luomiseen. Markkinointi tai brändäys eivät tuo varsinaisesti mitään uutta, vaan pyrkivät vahvistamaan jo olemassa olevien teosten asemaa. Jos tämä valta annettaisiin kuluttajille, saisi jokainen hakea itseään kiinnostavaa materiaalia, taiteilijat voisivat keskittyä ammattiinsa ja saada silti ilman byrokraattista vääntöä välttämättömän toimeentulonsa.

Monet tutkijat tekevät tutkimustaan intohimosta ja kiinnostuksesta. Tutkijoiden palkkaus on niin aliarvostetulla tasolla tällä hetkellä, etten usko kenenkään suuntaavan tutkijaksi pelkkien taloudellisten intressien valossa. Monet ihmiset tekevät jopa palkatonta tutkimusta intohimoisesti. Jos tämänkin kaltaiset ihmiset saisivat jo välttämättömän toimeentulonsa ilman stressiä tai pakollista maksukyvyn haalintaa, he voisivat keskittää energiansa itseä kiinnostaviin asioihin. Ihminen on tunnetusti tehokkain tehdessään jotain itselleen mielekästä! Tutkimus ei olisi myöskään niin riippuvaista patentteja haalivista yrityksistä, vaan tutkimuksen tulokset päätyisivät helpommin kaikkien hyödynnettäväksi luoden jälleen uusia innovaatioita.

Kansalaispalkan ei tarvitse olla kovinkaan suuri summa. Tavallinen tallaaja pärjää vuokralla, ruualla ja pienellä ylimääräisellä osuudella. Jos ihminen haluaa leveämpää toimeentuloa, voi hän alkaa tekemään rahaa "perinteisillä" menetelmillä, mutta myös automaatioteknologian uhkaamat työläiset, kulttuuri- ja tutkimushenkilöt saisivat vähimmäistoimeentulon, jonka avulla he voisivat edistää yhteiskunnan toimintaa omilta osiltaan.

Suurimmaksi ongelmaksi näen tällä hetkellä "tukiloukut", joihin monet köyhät jäävät. Pienituloisimmat ovat valtion tukien varassa, jotka pahimmillaan edellyttävät järjettömiä järjestelyitä. Esimerkiksi toimeentulotuen saamisen aikana työn tekoa ei palkita millään tavalla. Vaikka toimeentulotukea saava henkilö löytäisi huonosta työllisyystilanteesta huolimatta osa-aika- tai pätkätöitä, vähennetään kaikki hänen tekemänsä tulos hänen tuistaan. Näin ollen työn tekijä ei hyödy mitään tekemästään työstä. Toimeentulotukea voisi jopa hieman laskea, kunhan annettaisiin mahdollisuus saada tienestiä tukien päälle myös töitä tekemällä. Ja tämä onkin yksi kansalaispalkan perusideoista.

Kun sadat tuhannet tukiloukussa elävät voisivat hyötyä itse yhteiskunnan lisäksi tekemästään työstä, vapautuisi "reservistä" paljon potentiaalista työvoimaa, joilla myös pätkätyöt tuovat hyötyä. Nykyiset pätkätöihin painottuvat työmarkkinat saisivat parempivointisia työntekijöitä laajemmassa skaalassa. Työntekijöiden määrän lisääntyminen vähentäisi nykyisen työluokan painetta, sekä toisi selkeää vastinetta yhteiskunnan maksamalle kansalaispalkalle.

Jotta perustuloidea ei houkuttele ulkopuolisia hyväksikäyttäjiä, voisi perustulon saamisen rajata mielestäni Suomen kansalaisiin. Oleskeluluvalla olijat ja työkyvyttömät voisivat asioida karsituissa sosiaaliasemissa, jotka käsittelisivät erityistapaukset erikseen. Perustulokäytäntö alentaisi sosiaalityöhön käytettyjä varoja huomattavan määrän, joka tosin tarvitsee suuremman asiantuntijakaartin tarkempia arvioita ja laskelmia.

Jokaiselle on turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman työnteko- tai tulorajoituksia. Tämä ei pelkästään vähemmä sosiaalisia ongelmia, kuten äärimmäisen köyhyyden synnyttämää rikollisuutta, vaan antaa myös paremman mahdollisuuden pienituloisten epäsäännöllisillekin työntekotahdeille, uusille kotimaisille pienyrityksille ja luovalle työlle, joiden hedelmät ovat aina rakentava osa yhteiskunnan toimintaa.

26.9.2009

Talousdemokratiaa

En ole järin suuri nykyisen rahajärjestelmän kannattaja. Mielestäni se on läpikieroutunut, korrupotitunut, passivoiva ja moraaliton.
Kaikkien valtioiden talous on pakotettu pyörimään kansainvälisten suurpankkien lainarahalla, joka väistämättä vie järkyttäviä summia rahaa välistä suoraan pankkiireille. Näin ollen me, kuten kaikki muutkin, tekevät töitä ja maksavat kuluja, joista suuri osa lopulta päätyy aina maailman rikkaimpien pelaajien taskuun. Mielestäni olemme liian hyvin koulutettu ja hyvin toimeentuleva kansa nielemään tälläistä kusetusta.
Suomeen olisi syytä perustaa kansallispankki (ja mielellään jälleen oma valuutta irti EU:sta). Kansalaiset osakkaina se antaisi pienikorollisia lainoja infrastruktuurin, yrittäjyyden ja teollisuuden ylläpitoon. Korkorahat suunnattaisiin valtion menoihin, osinkoina kaikille kansalaisille, tai yrittäjän joutuessa taloudelliseen ahndinkoon, ainakin osa koroista olisi mahdollista antaa anteeksi.
Lisäksi demokratian demokraattisuutta voisi lisätä huomattavasti pienellä ja yksinkertaisella kehitysaskeleella. Veroa maksava kansalainen saisi päättää itse mihin puolet hänen verorahoistaan menee. Veroilmoituksen yhteydessä saisi laittaa %-yksiköissä kuinka paljon haluaa omasta osastaan sijoitettavan mihinkin yhteiskunnan osa-alueen pyörittämiseen. Terveydenhoito, koulutus, maanpuolustus, infrastruktuuri jne. yksityiskohtaisesti eriteltyinä. Vaihtoehtoisesti voisi jättää käyttämättä tämän mahdollisuuden ja antaa koko veropotin poliitikkojen käsiteltäväksi. Ensin asiantuntijavaliokunnat suuntaisivat puolet (plus vapaaehtoisesti päättämättä jätetyt) verorahoista välttämättömiin yhteiskunnan toimiin. Sen jälkeen kansalaisten päättämät osuudet lisättäisiin näihin laskelmiin.
Sitten tulokset julistettaisiin julkisiksi, katsottaisiin miten käy, keskusteltaisiin nykytilanteen toimivuudesta ja tasapainoitettaisiin suhteita viimeistään seuraavan veroilmoituksen yhteydessä, hätätilanteessa aikaisemmin.

Kansallispankista ja maailman nykyisistä taloudellisista epäkohdista loistava blogi:
[url]http://talousdemokratia.blogspot.com/[/url]

9.6.2009

Kansalaispalvelus käytäntöön!

Koska nykyinen maailmantilanne näyttää siltä, ettei aseellinen uhka ole suurin riski Suomen turvallisuudelle tällä hetkellä, miten miljardeja syövän armeijan voisi saada hyödyllisempään käyttöön?
Armeijan kokonaan poistaminen ei varmasti tule kysymykseen luonnollisten nationalististen ihanteiden omaavien kansalaisten keskuudessa. Siihen en nyt pyrikään. Mietin vain, kuinka yhteiskunnalle älyttömän kalliin armeijan voisi saada hyötykäyttöön myös rauhan aikana, kuinka asepalveluksen eri vaihtoehdot saataisiin mahdollisimman tasa-arvoisiksi ja kuinka armeijaa voitaisiin alkaa kehittämään myös muiden katastrofien, kuin sodan torjumisen varalta.

Malli on hyvin yksinkertainen. "Kansalaispalvelus" koskisi jokaista täysi-ikäistä suomalaista. Se koostuisi kahdesta 6kk jaksosta, eli kestäisi kaikilla tasapuolisesti yhteensä vuoden. Koulutusaksot voisi itse valita vaihtoehdoista.

ASEPALVELUS:
Nykyisen kaltainen normaali asepalvelus ja maanpuolustukseen kouluttautuminen. Yksi 6kk jakso vastaisi sotilaan peruskoulutusta. Laajemman tai yksityiskohtaisemman aselaji- tai johtamiskoulutuksen haluava valitsisi kaksi 6kk asepalvelusjaksoa.

SIVIILIPALVELUS:
Sisältäisi nykyisen kaltaisen peruskoulutusjakson ensimmäisen siviilipalvelusjakson alussa. Tavoitteena hankkiutua yhteiskunnan toiminnalle hyödylliselle sektorille töihin, avittaa yhteiskunnan toimintaa ja kerätä työkokemusta.

KATASTROFIPALVELUS:
Jakson ensimmäisellä osalla osallistujat koulutetaan erilaisiin yksinkertaisiin tarpeellisiin tehtäviin. Ensiapu- ja palontorjuntakurssit sekä öljyntorjuntatehtävät tärkeimpinä. Syventävällä toisella jaksolla osallistujat koulutetaan tehtäviin ja laitteiden käyttöön syventävämmin, sekä koulutetaan ihmisiä johtamaan mm. evakuointeja ja alueiden eristyksiä katastrofin sattuessa.

PALVELUSTA KIELTÄYTYMINEN:
Jos joku vaihtoehdoista huolimatta pitää epäoikeudenmukaisena kansalaispalvelukseen pakottamisen, tuomittaisiin hänet vankilaan nykyisen käytännön mukaan. Vankilassa tyhjäntoimittamisen sijaan kuitenkin tarjottaisiin koulutusmahdollisuuksia henkilön koulutustasosta riippuen, esimerkiksi omatoimisina ammattikoulu- tai lukiokursseina, tai esimerkiksi etätyönä suoritettavia yliopistokursseja. Myös avovankilasta tai työsiirtolassa tapahtuva työssäkäynti tulisi olla mahdollista totaalien kohdalla aina.


Kyseinen malli antaisi palveluksen kautta mahdollisuuden varautua myös muihin todennäköisiin riskeihin, kuten ennustettu tuleva pandemia, öljyvuodot Itämereen, laajat mahdolliset metsäpalot, sotatilanteessa tai muissa kriiseissä vaditut evakuointitoimenpiteet, arkipäivän hyödylliset auttamistaidot (ensiapu, palotorjuntakoulutus), sekä olisi myös nykyistä systeemiä tasa-arvoisempi sukupuolisten, eettisten tai uskonnollisten rajoitusten kannalta.