Paikallisraha

"Nykyisessä talousjärjestelmässä yhteisöt ovat riippuvaisia rahasta, joka virtaa niihin ulkopuolelta. Jos yhteisö jää ilman tätä rahaa, esimerkiksi jos paikkakunnalla suljetaan tehdas, ihmiset köyhtyvät. Vaikka heillä olisi käytössään resursseja ja tekijöitä työlle, ei heillä ole rahaa, jolla maksaa työn tekemisestä. Paikallisraha on tärkeä väline, jolla yhteisön riippuvuutta maailmantaloudesta voidaan alentaa."
http://www.piraija.net/?mod=artikkelit&menuId=30&topic=6&id=23

Toistaiseksi tehokkain tapa tehdä yhteistyötä kansainvälisen monopolisoituneen rahajärjestelmän ulkopuolella on järjestää paikallisia vaihtojärjestelmiä. Paikallisrahaksi kutsuttua järjestelmää voi käyttää pienemmän kokoluokan yhteisöissä, joissa keskinäisiin vaihtokauppoihin luodaan oma vaihdon väline. Järjestelmä ei perustu nykyisen rahajärjestelmän tavoin velkaan, vaan ihmisten tekemiin työtunteihin ja saatavilla oleviin resursseihin. Suurin etu järjestelmässä on se, etteivät ihmiset joudu kilpailemaan puutteellisesta rahamäärästä selviytyäkseen. Nykyään rahaa ei ole tarpeeksi velan ja korkojen maksua varten ja tämä aiheuttaa väistämättömiä köyhyys- ja velkaloukkuja, joista nouseminen on hyvin haasteellista. Paikallisrahassa kierrossa olevan rahan määrää ei yritetä keinotekoisesti pitää vajaavaisena, vaan raha kuvastaa paremmin yhteisön resurssitilannetta ja tehdyn työn määrää.

Paikallisrahan yksityiskohdista voivat rahan perustajat ja käyttäjät sopia keskenään, mutta perusidea järjestelmissä on melko lailla sama. Esittelen tässä oman näkemyksen, jonka perusteella paikallisrahan perustamista voi harkita:

Yhteisöllinen raha:
Paikallisraha toimii yhteisön jäsenten kesken velkapohjaisen rahan tavoin. Sen avulla voidaan vaihtaa palveluja, raaka-aineita, hyödykkeitä, ammattitaitoa, tietoa tai sillä voidaan tehdä lahjoituksia tai hyväntekeväisyyttä. Yhteisön jäsenet tienaavat paikallisrahaa yhteisölle omistautumisensa mukaan. Töitä voi tehdä joko yhteisön ulkopuolella ja vaihtaa velkapohjaisella rahalla ostettuja tuotteita paikallisrahaan, tai tehdä töitä suoraan yhteisölle saaden suoraan paikallisrahaa.

Ympäristöissä, jossa yhteisöllä on yhteisiä tavoitteita, voidaan rahaluomisprosessi kiinnittää yhteisön tavoitteisiin. Rahaa tulee järjestelmään lisää tekemällä yhteisön tavoitteita edistäviä töitä. Tämä voi olla rakentamista, siivoamista, ruuanlaittoa, lastenhoitoa, ruuan viljelyä, ompelua, paperitöitä jne.
Ihmisen tehdessä töitä yhteisen edun eteen, hän saa yhteisön "pankilta" vastineeksi uutta paikallisrahaa, jota voi käyttää vaihdon välineenä muihin hyödykkeisiin.

Järjestelmään voi tulla mukaan ulkopuolelta ilman varallisuutta. Kuluttaa voi myös ilman paikallisrahaa. Velaksi kuluttaminen ei ole ongelma, sillä velasta ei peritä korkoa. Työn vaihto tapahtuu tasa-arvoisesti, kulutti sitten velaksi tai säästämistään tienesteistä. Pääsääntönä on se, että ennen yhteisöstä pois lähtöä tili koetetaan saada takaisin nollaan. Tämä vaatii hieman luottamusta yhteisön kesken, mutta paikallisrahakokeiluissa miinukselle jääneitä tilejä ei ole havaittu, sillä mekanismin pariin hakeutuvat usein ihmiset, joiden arvomaailma arvostaa paikallisia yhteisöitä ja toimijoita. Luototuksen ongelmat koskevat myös kaikkia muita valuttoja, joten paikallisrahan kohdalla ongelma ei ole mitenkään uniikki.

Itselleni tämä on melko uusi aihe, joten toivoisin keskustelua, yksityiskohtia, kritiikkiä ja parannusehdotuksia mallille, jotta saataisiin hyvä valmis konsepti paikallisrahan perustamista varten. Tätä voisivat sitten itse kukin haluamissaan yhteisöissä hyödyntää, jos näkevät sen tarpeelliseksi.

Lisää tietoa paikallisrahasta seuraavista linkeistä:
http://wikikko.info/wiki/Paikallisraha
http://en.wikipedia.org/wiki/Local_currency
http://www.youtube.com/watch?v=Aflp7jC1Yuw

Ikävä kyllä Suomen lainsäädäntö hankaloittaa paikallisrahan perustamista, sillä Suomessa mitään ei saa tuottaa maksamatta siitä veroa. Yhteisö voi kuitenkin pitää kirjaa taloudellisesta toiminnasta, myydä yhteisön ulkopuolelle osan tuottamistaan hyödykkeistä ja maksaa niillä yhteisön tuottavuudesta koituvat verot valtiolle. Kunnallistason paikallisraha olisi erittäin kätevä, sillä silloin verot voisi maksaa kunnalle paikallisrahana ja vain valtion osuus tulisi hoitaa monopolisoituneen rahainstituution kautta.

Paikallisrahat jäävät aina paikallisten yhteisöjen kiertoon, joten huolta rahan lopullisesta osoitteesta ei ole kuluttaessa. Paikallisraha tukee lähituotantoa ja pienten yhteisöjen toimeentuloa. Kuluttajan ei tarvitse myöskään huolehtia globaalin tason valuutta- tai sijoituskeinottelun aiheuttamista ongelmista, sillä paikallisraha pysyy pienellä talousalueella ja tukee vain paikallisten toimijoiden vaihtokauppaa.