KELA korvaa

Kieroutuneen rahajärjestelmän luomat hinnoittelut ovat monessa muussakin asiassa järjettömiä, mutta ruoka on yksi hälyyttävimpiä esimerkkejä. Rasvainen, eläinten ja kehitysmaiden viljelijöiden vapauksia riistävä, lisäaineita täyteen pumpattu myrkyllinen moska on halvinta. Vastavuoroisesti luonnon kanssa tasapainossa tuotettu, viljelijän elinolosuhteet huomioon ottava, tuore, terveellinen ja myrkytön ruoka maksaa paljon.
Epäterveellinen ruoka luo niin psyykkistä kuin fyysistä pahoinvointia, terveyskustannuksia, epäreilua bisnestä sekä saasteita ympäristöön - mikä omalta osaltaan tuo valtavat kustannukset tulevaisuudessa. Ihmiset voivat huonosti huonon ravinnon takia, tarvitsevat kalliita hoitoja, lääkkeitä ja terapioita. Ympäristö, eläimet ja riistetyt köyhät työntekijät poljetaan surutta lyttyyn hetkellisten maksimaalisten voittojen perässä - järkyttävin kustannuksin. Esimerkkejä tällaista bisnestä pyörittävistä suuryhtiöistä ovat mm. Unilever, Nestle, Rainbow, Eldorado (vain muutamia mainitakseni).
Kun olet tehnyt "kuluttajan kannalta järkeviä ostopäätöksiä" - eli ostanut mahdollisimman paljon huonolaatuista kuraa - olet raiskannut ekosysteemien lisäksi omaa kehoasi ja psyykettäsi. Myrkyt ja monen käsittelyn kautta kulkeneet ravintoköyhät rasvasuolamössöt eivät saa sinua voimaan hyvin. No onneksi meillä on pahoinvointiisi tarjolla kasapäin vahvoja huumeita.. anteeksi, lääkkeitä! Jos tuntuu siltä, ettei yhteiskunta tai oma elämäsi oikein ole raiteillaan - saatat olla oikeassakin - mutta helpompi keino on turruttaa pääsi huumeilla! Nyt saat tehokkaita ja ajatuksia passivoivia huumeita oikein KELA-korvauksen kanssa lääkärisi avustuksella apteekista!
KELA ei tosin korvaa edes pienituloiselle ravintorikkaan, kestävästi tuotetun ja terveellisen ruuan saantia, mutta kuka sellaista nyt edes kaipaisi? Eihän fyysistä ja psyykkistä terveyttä ylläpitävää ravintoa lasketa lääkkeiksi.. ja miten kävis tuottoisan lääkebisneksen ilman teennäisesti luotuja elintasosairauksia?

Hyvä dokumentti:
http://sprword.com/videos/foodmatters

Nillitystä Euroopan Unionista

Uuden Maailmajärjestyksen nousuporras - EU

Säälitti suuresti viime "itsenäisyyspäivänä", kun suuret joukot luulivat juhlivansa itsenäistä Suomea. Itse mustiin pukeutuneena koitin hieman herättää keskustelua "itsenäisyyden" tilasta, mutta juhlatunnelmaiset ihmiset eivät oikein suostuneet miettimään asioita realistisesti keskellä karkeloita.

Paikallisella tasolla päätökset voidaan tehdä niin, että ne ovat mahdollisimman rakentavia ja kestäviä. Paikalliset tekevät päätökset, nämä päätösten seuraukset vaikuttavat asioista päättäviin ja siksi pohdinta tehdään huolella. Entäs kun olemme menossa kohti pienen eliitin maailmanhallitusta, jossa demokratia on hyvä vitsi ja tasa-arvo niin kaukana totuudesta, kuin mahdollista saavuttaa? EU on vain väliaskel kohti vielä suurempaa "demokratiaa", jonka todellisia johtajia ei tosin valita vaaleissa, niin kuin ei nyt USA:ssa tai EU:ssakaan.

Kun nämä vallanhimoiset palatseissa kasvaneet ja todellisuudentajunsa menettäneet psykopaatit siirtelevät pelinappuloitaan - anteeksi siis ihmisiä ja resursseja - omien voittojensa maksimoiminen ainoana motiivina, seuraukset eivät yksinkertaisesti ole kenenkään kannalta (paitsi sen 0,1% vallassa olevan joukon) millään lailla rakentavia. Olisi mukavaa jos ennen itsenäisyytensä puolesta niin kovasti taistelleen ja juhlineen Suomen kansa havahtuisi siihen tosiasiaan, ettei meillä ole enää minkään laista itsenäisyyttä ollut moneen vuoteen!

Lainsäädäntö, korkein oikeus ja toimivalta ovat kaikki siirtyneet kansainväliselle eliittiorganisaatiolle (EU), jonka päätösvallasta saamme päättää hyyyvin marginaalisen osan. 13/736 parlamentin edustajista (jotka siis käytännössä hyväksyvät tai hyväksyvät lobbauksen ja painostuksen jälkeen komission tekemät päätökset) valitaan Suomesta. Vaikka miljoonat suomalaiset löytäisivät keskuudestaan 13 täysin asioista samaa mieltä olevaa henkilöä ja ihmeen kautta kaikki heidät äänestettäisiin mepeiksi (hypoteettinen tilanne), emme silti saisi kuin 1,7% päätösvallasta parlamentissa, joka päättää mitä saamme ja mitä meidän tulee tehdä. Jos joku kutsuu tätä itsenäisyydeksi, niin juokoon kusta kiitos.

Jos haluamme välttyä kaiken päätösvaltamme menetykseltä, meidän tulee ihan oikeasti irrota EU:sta ja perustaa oma valuutta. Ei - tämä ei ole nationalistista kiihkoa kohti merkantilismia ja eristäytymistä. Mielestäni meidän ei tule antaa maamme tulla takapuoliraiskatuksi vallanjanoisten byrokraattien impulsiivisen ahneuden takia.
Ilman EU:ta voimme päättää omista asioistamme. Saamme säätää lakimme. Saamme päättää ulkopolitiikastamme. Saamme pitää korkeimmat oikeusasteet itsellämme sisäisissä asioissa. Saamme äänestää vielä vaaleissa, joilla saattaa olla vielä edes näennäinen vaikutus meitä koskevaan politiikkaan.

Entäs valuutta? Otamme jatkuvasti velkaa keskuspankeilta, jotka pyörittävät velkavankeuteen perustuvaa pankkikusetusta. Meillä ei ole omaa valuuttaa ja valuuttaa ei ole ylipäätään, ellei sitä lainata. Lainoilla on aina korko. Kuinka mielekästä onkaan lainata kaikki käytössämme oleva valuutta valmiiksi maailman rikkaimmille rahaa nyhtäviltä keskuspankeilta? Eikö valtionvelkaa voisi maksaa pois? Raimo Sailasta lainatakseni: "Ei velkaa tarvitse koskaan maksaa pois, kunhan korkotaseet ja lainan stabiilina pitäminen ovat kunnossa". Eli käytännössä maksamme jokaisesta sentistä taskuissamme korkoa ja lyhennyksiä valtiona, koska käytämme ulkopuolisen instituution luomaa rahaa. Jos meillä olisi oma valtion pankki, voisimme vaikka jatkaa tätä samaa järjettömyyttä, mutta korkoihin uppoavat sadat miljoonat voitaisiin valtion pankin kautta käyttää yhteiskunnan toimintaa edistäviin toimenpiteisiin. Nyt tilanne on varsin toinen, kun korkorahat valuvat ulkomaisten miljardöörien tileille.

Itsenäisyydestä luopuminen, kusetetuksi tuleminen ja kansainvälisten vedättäjien kupattavana huorana toimiminen ovat vapaaehtoisia valintoja. Olisiko aika herätä, ennen kuin siirrämme korviimme asti ulottuvat velat jälkipolvien niskoille?

Talousdemokratiaa

En ole järin suuri nykyisen rahajärjestelmän kannattaja. Mielestäni se on läpikieroutunut, korrupotitunut, passivoiva ja moraaliton.
Kaikkien valtioiden talous on pakotettu pyörimään kansainvälisten suurpankkien lainarahalla, joka väistämättä vie järkyttäviä summia rahaa välistä suoraan pankkiireille. Näin ollen me, kuten kaikki muutkin, tekevät töitä ja maksavat kuluja, joista suuri osa lopulta päätyy aina maailman rikkaimpien pelaajien taskuun. Mielestäni olemme liian hyvin koulutettu ja hyvin toimeentuleva kansa nielemään tälläistä kusetusta.
Suomeen olisi syytä perustaa kansallispankki (ja mielellään jälleen oma valuutta irti EU:sta). Kansalaiset osakkaina se antaisi pienikorollisia lainoja infrastruktuurin, yrittäjyyden ja teollisuuden ylläpitoon. Korkorahat suunnattaisiin valtion menoihin, osinkoina kaikille kansalaisille, tai yrittäjän joutuessa taloudelliseen ahndinkoon, ainakin osa koroista olisi mahdollista antaa anteeksi.
Lisäksi demokratian demokraattisuutta voisi lisätä huomattavasti pienellä ja yksinkertaisella kehitysaskeleella. Veroa maksava kansalainen saisi päättää itse mihin puolet hänen verorahoistaan menee. Veroilmoituksen yhteydessä saisi laittaa %-yksiköissä kuinka paljon haluaa omasta osastaan sijoitettavan mihinkin yhteiskunnan osa-alueen pyörittämiseen. Terveydenhoito, koulutus, maanpuolustus, infrastruktuuri jne. yksityiskohtaisesti eriteltyinä. Vaihtoehtoisesti voisi jättää käyttämättä tämän mahdollisuuden ja antaa koko veropotin poliitikkojen käsiteltäväksi. Ensin asiantuntijavaliokunnat suuntaisivat puolet (plus vapaaehtoisesti päättämättä jätetyt) verorahoista välttämättömiin yhteiskunnan toimiin. Sen jälkeen kansalaisten päättämät osuudet lisättäisiin näihin laskelmiin.
Sitten tulokset julistettaisiin julkisiksi, katsottaisiin miten käy, keskusteltaisiin nykytilanteen toimivuudesta ja tasapainoitettaisiin suhteita viimeistään seuraavan veroilmoituksen yhteydessä, hätätilanteessa aikaisemmin.

Kansallispankista ja maailman nykyisistä taloudellisista epäkohdista loistava blogi:
[url]http://talousdemokratia.blogspot.com/[/url]

Siteeraus: Suuryhtiöt tukevat EU:n pyrkimyksiä

Irlantilaisten kyllä-ääniä Euroopan unionin liittovaltiokehityksen puolesta hankitaan mm. ulkomaisella rahalla.


Dublin, 24.8. (Irlannin kommunistinen puolue) -- Irlannin kommunistinen puolue antoi maanantaina julkilausuman tulossa olevan Irlannin Lissabonin sopimuksen hyväksymistä koskevan kansanäänestyksen järjestelyistä otsikolla "naamari putoaa".

Julkilausuman tekstissä todetaan, että erityisesti Intel Corporation ja Irlannin Amerikan kauppakamari - jotka perinteisesti ovat tehneet parhaansa estääkseen työläisiä liittymästä ammattiliittoihin ja samalla estäneet heitä osallistumasta vastaaviin demokraattisiin valintoihin ja toimintoihin - ovat nyt lupautuneet tukemaan äänestysaktiivisuutta 200 000 punnalla.

Samaan aikaan kun Euroopan unionin jo nyt olemassa olevat työläisten oikeuksia kaventavat säädökset ja Euroopan unionin laillisuustuomistuimen tekemät työläisten perustavanlaatuisiin oikeuksiin yhä syvemmälle kajoavat ennakkopäätökset (Laval, Rüffert ja Luxembourg) asettevat lisää rajoituksia palkkatyöntekijäin oikeuksille, ihmisiä houkutellaan äänestämään Euroopan unionin diktatorisen liittovaltiokehityksen puolesta rahaa ja keinoja säästämättä.

Yhdysvaltalaisyritykset ovat mukana ajamassa Euroopan unionia kohti diktatorista liittovaltiota, koska globaalikapitalismin edut ovat yhtenevät tässä asiassa Atlantin kummallakin puolella.

Yhdysvaltalainen pääoma on mukana hankkimassa kyllä-ääniä niin Irlannisssa kuin koko Euroopan unioninkin mitassa Lissabonin sopimuksen hyäksymiseksi ja EU:n liittovaltiokehityksen varmistamiseksi.


Irlannin kommunistinen puolue / KOMINFORM

---------------------------------------------------------------------------------

Suomessahan Lissabonin sopimus kaikkine suomalaisten oikeudeuksien poistokohtineen on allekirjoitettu rahan huoran, maanpetturin ja pääministerin, Matti Vanhasen toimesta. Haistappa Matti paska.

EU:n hienous

EU on paska läppä ja Euroopan verkostoituneen eliitin hieno sopimusnivaska siitä, kuinka ihmisiä voidaan hallita isommalla alueella (vähemmistön) yhteiseksi eduksi.
EU on ottanut Suomen lainsäädännön haltuunsa.
EU on ottanut Suomen valuuttamarkkinat haltuunsa.
EU ja sen lobbarit ovat kahmaiseet Suomen demokraattisesta päätöksenteosta leijonanosan. Nyt saadaan 4v välein päättää vielä vähemmän asioita, kuin aikaisemmin.
EU:n tuomioistuin jyrää Suomen omat oikeuslaitokset.
EU:n tehtävä on luoda imperiumi työtä tekeviä direktiivein ja säädöksin ohjailtuja kuluttajia omistavan luokan eduksi. Jenkkilän jatke.

Edut jaetaan EU-maiden eliitin kesken, ongelmat ja maksut sosialisoidaan yhä suuremmalle ihmisjoukolle - saadaan siis tehokkaampia ja suurempia operaatioita eliitin eduksi toteutettua - ja siinä se EU:n idea taisi ollakin.
Ihmisiä harvoin koitetaan hallita hallittavien eduksi.

Paikallinen päätösvalta kunniaan! Ihmisillä on aito motivaatio pitää kotiympäristönsä puhtaana, taloudellisesti toimivana ja oikeudenmukaisena - etenkin jos heille annetaan oikeat koulutukselliset eväät toiminnan pyörittämiseen. Nyt politiikkana on kuitenkin siirtää kaikki vastuu yhä kauemmas ja kauemmas, kansan ulottumattomiin ihmisille, jotka eivät ole ikinä käyneet paikoissa joiden asioista päättävät!
Uskon suomalaisten hoitavan oman maansa asiat rakentavammin ja tehokkaammin, kuin mitä EU:n rahaeliitti on tehnyt ja tulee tekemään, jos Suomi ei eroa EU:sta.
Suomi irti Unionista NYT!

Immateriaalimaterian mahdollisuudet

Luonnonvarat on haalittu, kaatopaikkoja kaavittu, myyntioperaatioita laadittu, velkaisten selkärangat raavittu, mitäpä sennyt?

Se nyt jos joku on selvää, että tämä nykyinen taloskasvun palvonta, ihmisten roolittaminen kuluttajiksi ja mainosten epätyydyttävän olemuksen tuputus joka tuutista eivät tuo onnea, saati luo kestävää yhteiskuntaa. Siksi olisikin aika keksiä jotain muuta. Mikä olisi helppo tapa jakaa onnea helposti joka sopukkaan? Ei kovin helppo homma, vaikka toki jo pelkät hymyt kaduilla vastaantuleville voivat saada aikaiseksi odottamattoman hyviä seurauksia suuremmassa mittakaavassa. Ihmiskunta on nyt 2000-luvulla, eivätkä hymyt tai vilpittömät teot ja sanat ole vieläkään vanhanaikaisia. Meillä on kuitenkin myös uusia välineitä jakaa ja luoda iloisuutta sekä kulttuuria. Internet!
Tämä (lähes) rajattoman hieno kansainvälinen, (lähes) avoin ja (lähes) vapaasti muokattavissa oleva tietoverkko tuo huimia mahdollisuuksia niin tiedon, kulttuurin, kuin mielipiteiden jakamisessa. Internetin täyden potentiaalin saisi käyttöön kuitenkin vasta luomalla kansainväliset tukiverkostot niin taiteilijoille, kuin tutkijoillekin. Näin leipätyönään tekevät ihmiset voisivat jakaa luomuksensa (oli se sitten journalismia, kulttuuria, tieteen edistämistä tai viihdepalvelujen luomista) vapaasti internetissä kaikille ilman lisenssi-, patentti- ja tekijänoikeusrajoituksia. Näin luomukset saisivat suurimman mahdollisen hyödyn niiden ollessa vapaasti kaikkien nautittavissa ja tutkittavissa. Mitä vapaampaa tieto ja kulttuuri on, sitä enemmän se ruokkii uutta tiedettä ja taidetta.
Roinaa ja tavaraa nyt vaan ei kannata hukkakäyttää siinä määrin, mitä me kollektiivisesti tällä hetkellä teemme. Luonnon monien virkistävien ja iloisuutta tuottavien elementtien sijasta olemme tuhoamassa nämä hyvinvoinnin lähteet kuukaudessa hajoavien muovipalikoiden takia. Mielestäni luonnon suuremman arvostamisen lisäksi meidän tulisi silti osata nauttia omistakin luomuksistamme - sitä ovat juuri musiikki, kuva- ja videotaide, kirjallisuus, runous, dokumentointi, tutkimus, viihde, pelit jne. Ennen tätä tehtävää hoitivat ansiokkaasti kirjastot (ja ovat erinomainen palvelu nykyäänkin etenkin ilmaisena kaikille!), mutta myös internet on oiva mahdollisuus ja työväline kulttuuririkkaan tietoyhteiskunnan kehittämiselle. Nyt pitäisi vaan päästä eroon kapitalistisesta ideamaailmasta, jossa teorian mukaan ihmiset eivät saisi mitään tehtyä, jos heillä ei olisi mahdollisuutta tienata sillä satoja miljoonia. Kyllä luennoista, alkuperäiskappaleiden myynneistä, taidenäyttelyistä, teattereista, oopperoista, keikoista jne. saa hyvää lisätienestiä, jos on todella myyvä tai lahjakas ja haluaa vaurautta. Taiteilijoiden ja tutkijoiden työ olisi hyvä edes osin rahoittaa kollektiivisesti, koska myös hyöty voitaisiin saada kaikkien saataville internetin avulla.

Suomen suhdetta Yhdysvaltoihin tarkasteltava kriittisesti

Suomi hyvinvointivaltio ja länsimaisen sivistyksen alue. Olemme puolueeton, rauhaa rakentava maa maailmassa, jossa suurvallat ajavat röyhkeästi omia intressejään toisiaan vastaan. Turvaamme rauhaa, harrastamme kehitysapua ja otamme kollektiivisesti vastuuta maailman muutoksista ja ongelmista. Koetamme parhaamme mukaan ja kaikkia resurssejamme käyttäen rakentaa maailmasta parempaa ja tasapainoisempaa paikkaa kaikille, turvaten täten myös lastemme tulevaisuuden vakaaseen maailmaan. Näin olivat asiat minun unessani, kunnes heräsin todellisuuteen.
Karussa todellisuudessa maan eliitti, kuten kaikkien maiden eliitit, ahmivat itselleen valtaa ja resursseja imien ne pois maan – sekä ennen kaikkea maapallon – köyhimmiltä.
Rahoitamme valheiden ja peittelyn kautta rehellistä työtä tekevien hyväuskoisten ihmisten miljardeilla vuodessa hyökkäyssotia, tuhoisan teknologian ja ihmisten kontrollointiin sopivien välineiden kehittämistä. Olemme itseasiassa maailman raaimman ja eniten maailmanhistoriassa inhimillistä tuskaa tuottaneen sotarikollisen säännöllinen rahoittaja. Jotkut huurupäät tahi hyväuskoiset hölmöt ovat itseasiassa lobbaamassa Suomea tämän hyökkäyssotia ja erään suurvallan valta-asemaa ja taloudellisia intressejä ajavan imperialistisen koneiston täysiosaiseksi jäseneksi! Se minkä mittakaavan tuhoa ja kärsimystä USA ja NATO-joukot sekä näiden aseteknologia ja moraaliton jakaminen ovat saaneet aikaiseksi niin Laosissa, Vietnamissa, Afganistanissa, Irakissa, Kosovossa, Itä-Timorissa, Turkissa, Somaliassa, Keniassa, Kolumbiassa, Libyassa, Panamassa, Libanonissa sekä lukemattomissa muissa maissa on täysin raakalaismaista ja hyväksymätöntä. Yksikään maailmanhistorian suurvalta ei ole saanut tuhoa, demokratian sortoa ja siviiliuhreja aikaiseksi yhtä paljon kuin Yhdysvallat ja sen NATO-kätyrit lukuisissa interventioissaan. Ei ole lainkaan suomalaisten(kaan) turvallisuutta lisäävää osallistua hyökkäyssotiin, miinoituksiin, resurssien ryöstöön ja poliittiseen kopelointiin Yhdysvaltojen hyväksi kehitysmaissa.
Nämä röyhkeät edelleenkin jatkuvat operaatiot luovat katkeruutta, vihaa, eripuraa, sotaa ja lisää hyökkäyksiä sekä tappamista muka-oikeuttavaa ”terrorismia” ympäri maailmaa. Osallistumalla tähän vihanluomiseen tuhlaamme niin rakentavia resurssejamme jo valmiiksi maailmanloppuun kykenevän tuhoteknologian kehittämiseksi, tuhoamme maailman hedelmällisiä alueita omien taloudellisten intressien ”oikeuttamilla” sodilla, vaarannamme jälkipolviemme turvallisuuden luomalla vihan ilmapiiriä ympäri maailmaa sekä osallistumme rahoittamalla ja toimet hyväksymällä kehitysmaiden siviilien kiduttamisen, tappamisen ja hyväksikäyttön. Olemme ottaneet esikuvaksemme ja liitolaiseksemme valtion, joka räikeimmin polkee ihmisoikeuksia niin omalla maaperällään, kuin kaikkialla muuallakin. Se ettei Yhdysvallat ole suoraan hyökännyt Suomeen - paitsi lahjomalla poliitikkomme hyväksymään tulevia sukupolvia rasittavia ja hyväksikäyttäviä kovakorkoisia lainaehtoja IMF:ltä - ei tarkoita sitä, että meidän tulisi työpanoksellamme avittaa suurvallan hirmutekoja ympäri maailmaa.
Toivon että kaikki, jotka nyt suuttuivat minun tietämättömyydestäni maailman tilanteesta, turvallisuudesta ja talouden suhdanteiden riippuvuudesta urbaaniin kolonialismiin – tutustukaa NATO:n ja ennen kaikkea sen johtajan Yhdysvaltojen lähihistorian sotiin, motiiveihin ja seurauksiin. Vaikka meilläkin on faktoja poissulkevia ja kaunistelevia kaupallisia medioita ei tarkoita, että hirmuteot ja vääryydet olisi jätetty tekemättä. Mikäli Suomi jatkaa vielä Yhdysvaltalaisten sotakoneistojen ja –tehtaiden rahoitusta ja liittoutumisaikeiden edistämistä, en ainakaan henkilökohtaisesti enää eettisistä syistä pysty osallistumaan yhteiskunnan toimintaan tai sen puolustamiseen.
Yhdysvallat lainottaa lähes kaikki sodat, myy 38% maailman aseista ja sotilaskalustosta, sekä tuhlaa 700 miljardia koko maailman 1400 miljardin vuotuisesta sotabudjetista.
Ihmiskunta on jo yhteisessä liemessä kohtaamassa yhteisiä ongelmia, eikä meillä todellakaan ole enää varaa aiheuttaa kuolemaa, vihaa ja resurssikatoa sotimisen seurauksena, jos haluamme selvitä tulevista haasteista.

http://www.globalissues.org/article/75/world-military-spending
http://www.globalissues.org/article/74/the-arms-trade-is-big-business

Se paljonko jokin valtio käyttää vuodessa rahaa sotimiseen, ei millään tapaa edusta sen teknologista ylivertaisuutta, vaan lähinnä kykenemättömyyttä siirtyä sivistyneeseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntamalliin suhteessa muihin valtioihin. Jos satatuhatta miestä ja naista seisoo 10e tuntipalkalla (lähelle menevä keskiarvoinen pyöristys) aseet kädessä aiheuttaen turvattomuudentunnetta ja itsenäisyyden menetyksen pelkoa täysin vieraalla maaperällä, en näe tämän toimen teknologiaa edistävää vaikutusta.
Jos taloudelliseen riistoon ja jatkuviin sotilaallisiin interventioihin traumatisoitunut tai kyllästynyt kiihkoislamisti räjäyttää tiesulun tappaen 3 sotilasta ja 4 siviiliä, se on kauheaa kauheaa terrorismia, "jonka lisääntymisen johdosta intervention voimakkuutta on lisättävä".
Jos NATO-hävittäjä tiputtaa tonneittain pommeja asuinkortteleihin tappaen 6 vastarintataistelijaa ja 28 siviiliä, tämä on "pakollinen taktinen manööveri, jossa tuli odotettu määrä sivullista vahinkoa".
Tämä täysin absurdi ja epärealistinen tapa suhtautua eri osapuolien hirmutekoihin sokeuttaa niin "oman puolulaisten" (ketä ikinä sitten millonkin) tekemiltä vääryyksiltä ja demonisoi "vihollisen" tekemiä täysin samankaltaisia virheitä. Näin saadaan pidettyä yllä ruusuista kuvaa ja harhaista uskoa siihen, että jokin sodan osapuoli (yleensä se länsimainen ja hyökkäävä..) olisi oikeassa ja tekemässä pyyteetöntä hyvää. Elättelemme uhkakuvia jostain islamistien armageddon-jihadista länsimaissa, vaikka todellisuudessa teemme aivan tismalleen sitä samaa monessakin muslimivaltiossa tälläkin hetkellä. Kaksinaismoralismin määrä sota-asioissa on aina ollut kuvottavan yleistä - ja sitä se on edelleen.

Jos emme jatkuvasti syytäisi aseita joka kolkkaan maailmaa ja innostaisi omin esimerkein niitä käytettävän, väkivaltaa, "terrorismia" ja ihmisten alistamista tapahtuisi huomattavasti vähemmän. Jos kehittyneet valtiot näyttäisivät esimerkkiä rauhan rakentamisesta infrastruktuuria, koulutusta ja palveluja parantamalla, saisimme ehkä todellisuudessakin rakentavia ratkaisuita. Nyt me käymme omaa lompakkoa lihottavaa sotabisnestämme lietsoen mahdollisimman paljon sotaa, koska ilman sitä tämä miljardibisnes ei toimi. Ja todellisuudessa mekin (kaikki maailman veronmaksajat) olemme häviävä osapuoli tässä pelissä, kun joudumme syytämään valtavia määriä rahaa itsemme näennäiseen aseistukseen hyvinvointipalvelujen kärsiessä. Aseteollisuus tienaa ja ehkä näillä tuhansilla miljardeilla ne saavat aina toisinaan jonkun siviilikäyttöönkin soveltuvan teknologisen läpimurron kehitettyä, mutta sama raha suunnattuna jo alunperin siviilikäyttöön sopivaan teknologiaan saavuttaisi nämä tavoitteet sata kertaa nopeammin, kun sadat tuhannet sotilaat ja miljoonat ammukset, ajoneuvot ja pommit jäisivät menoista pois.

Ihminen ei oletusarvoisesti ole toisensa vihollinen, vaan laumaeläin. Nyt laumat on niiden johtajien eduksi laitettu kähisemään toisiaan vastaan ja lampaat jatkavat nilkkojensa nakertamista tukemalla jälkipolville vihaa ja ongelmia aiheuttavia sotatoimia, karsimalla myös omaa hyvinvointiaan sotatoimet hyväksymällä. Meillä on oikeus ja velvollisuus olla väkivaltaa ja alistamista vastaan kaikkialla. Omien sotatoimien laajentaminen ei edesauta tätä tavoitetta.

Vieraskynä: Näkymiä energian geopolitiikasta

Historiasta nykypäivään

Energia, sen jakautuminen ja jakaminen on aina ollut ihmiskunnalle se tekijä joka määrittää näennäisen hyvinvointimme, populaatiomme koon ja hyvin pitkälti myös kansakuntien harjoittaman politiikan. Käden heilautuksesta juoksupyrähdykseen, napin painalluksesta trukkilavan nostoon, kaikki toimet ja teot kuluttavat energiaa jonka voidaan näin katsoa olevan elämämme yksinkertaisesti tärkein asia. Kuluva ajanlaskun alun jälkeinen kolmas vuosituhat tulee olemaan energian saatavuuden kannalta erittäin mielenkiintoista aikaa riippumatta siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Tässä tekstissä tarkoitukseni on pohtia kriittisesti maailmamme tärkeimpien pelureiden puuhasteluja energian geopoliittisella pelikentällä. Maailmaa edes puoliksi avonaisella silmällä seurannut lukija voikin jo tästä arvata pelipaitoihin kirjoitetut nimet ”Yhdysvallat, Euroopan Unioni, Kiina ja Venäjä”. Mutta ennen pureutumista näihin nykyisen sivistyksen kehtoihin on lukijan hyvä kerrata muutama ajatuksia herättävä esimerkki siitä miten energiana tunnettu ihmisen epäjumala on aikojen saatossa ihmiskunnan tapahtumia muokannut.
Kivikaudella ihmisen energianlähteenä oli polttopuu ja metsästetty ja keräilty ravinto. Kehittymätön toiminta tarkoitti sitä, että yhteisöjen koot oli pidettävä pieninä ja reviiri oli oltava riittävän suuri ja ilman kilpailijoita. Muuten seurauksena oli nälkäkuolema, kun alueen kantokyky loppui kesken. Vallankumouksellinen uusi energianlähde löytyi viljeltävästä maasta ja eläinten käyttämisestä maan hoitoon. Maatalouden vallankumous tarkoitti sitä, että heimot eivät enää ruuasta kilpaillessaan työntäneet toisiaan kauemmaksi laajemmille alueille, vaan ihmiset saattoivat kerääntyä suuremmin joukoin pienelle alueelle, kuten ensimmäisissä kaupunkimaisissa asutuksissa Kaksoisvirtain alueella tapahtui. Energiaa riitti nyt suuremman populaation ylläpitoon, ja ihmisten määrä kasvoikin verrattain nopeasti verrattuna aikaisempaan metsästäjä-keräilijä-tilanteeseen, jossa populaation piti jotakuinkin vakiona luonnon asettamat kantokykyrajat.
Vasta vuosituhansien kuluttua polttopuusta siirryttiin kovan väännön ja empimisen kautta lopulta huomattavasti tehokkaampaan energianlähteeseen, kivihiileen. Tahriva ja haiseva kivihiili kohtasi aluksi suurta epäluuloa, mutta muutaman vuosikymmenen aikana Englannissa se saavutti kuitenkin läpimurtonsa, jonka vaikutukset saarivaltioon olivat historian valossa suorastaan uskomattomat (Heinberg, 2003). Englanti oli se valtio joka teollistui ensimmäisenä, sillä oli ensimmäiset tehokkaat hiilellä toimivat laivat ja rautatiet joiden avulla luotiin tehokas, koko maailman kattava infrastruktuuri ja vasallivaltioiden verkosto. Englannin perässä teollistui lyhyen ajan kuluessa koko läntinen Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ja tähän etumatkaan luullakseni perustuu myös nykyinen länsivaltojen johtava asema.

Öljyn esiinmarssi

Jälleen kerran tämä uusi ihmeellinen energianlähde oli kuitenkin vain siirtymävaihe, sillä 1800-luvulla nosti murheen alhosta päänsä seuraavan 200 vuoden tärkein epäjumala, öljy. Siirtymä ei silloinkaan tapahtunut silmänräpäyksessä, sillä oli piirejä jotka olivat nousseet huomattavan rikkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi kivihiilen avulla ja heitä pelotti asemansa menettäminen mikäli hiili unohtuisi (Heinberg, 2004). He tekivät voitavansa mustamaalatakseen sitä aivan kuten aikaisemmin oltiin kivihiiltä mollattu, mutta ylivertainen käsiteltävyys ja energiasisältö oli öljyn puolella. Viimeiseksi voiton merkiksi voitaisiin sanoa sitä hetkeä kun Churchill päätti Englannissa vaihtaa armeijan laivaston käyttövoimaksi öljyn kivihiilen sijasta (Klare, 2008). Muut Euroopan johtavat valtiot seurasivat perässä ja uusien, tehokkaiden laitteiden tukemana Euroopan valtasi kansallismielinen sotavimma. Sotaa ei voitu välttää, ja kuin dominonappulat epämääräisen ketjureaktion tuloksena sivistysvaltiot ympäri maailman vajosivat kaaokseen kun ensimmäinen maailmansota alkoi Principin ammuttua ruhtinas Ferdinandin Sarajevossa. Joukot olivat alkuun kutakuinkin tasavertaisia ja jopa niinsanottu tasapeliratkaisu kävi johtajien mielessä kun kuviteltua nopeaa voittokulkua ei millekkään kansakunnalle siunaantunut. Venäjän tsaari Nikolai, Saksan keisari Wilhelm ja Englannin kuningas George V olivat kaikki keskenään serkkuja, ja kävivät keskenään sodan alkuvuosina tuttavallista kirjeenvaihtoa huolimatta siitä että olivat sodassa eri puolilla (Bonner, Wiggin, 2006). Ehkäpä leikki pitäisi vain jättää sikseen, sillä öljyn myötä sodat eivät olleet enää muutamien tuhansien kuolemaksi koituvia pikku kahakoita maitten rajoilla, vaan jokaista koskettavia miljoonia tappavia superkonflikteja. Oli lentokoneita, tankkeja, konekiväärejä ja muita kuolettavaa tuhoa kylväviä laitteita. En usko että kukaan kolmesta 1800-luvulla syntyneestä hallitsijasta ymmärsi tätä ennen sodan alkua.
Yhdysvallat katseli alkuun Euroopan sotimista sivusta, valtion perustajaisien lanseeraama politiikka oli aina ollut pysytellä vapaana omissa oloissaan ja antaa muiden hoitaa omat asiansa. Maasta oli kuitenkin löydetty viime vuosikymmenien aikana muuan J.D.Rockefellerin johdolla valtavat varannot mustaa kultaa, joka toisin sanoen tarkoitti rahaa silmänkantamattomiin. Niinpä kulissien takana Yhdysvallat pitkitti sotaa rahoittamalla lainoilla kumpaakin osapuolta (Bonner, Wiggin 2006). Se tappoi välillisesti ennen sotaan liittymistään miljoonia myymällä sekä keskus- että ympärysvalloille armeijan elämännektaria öljyä, ja rikastui tämän aikana valtavasti. Lopulta poliitikoiden syyhyävät sormet johtivat USA:n sotaan, näyttämään koko maailmalle mihin pystyy entinen syrjäänvetäytyvä Englannin siirtokunta nyt, kun sillä on hallussaan suurin osa maailman energiasta ja rahasta. Eristäytyminen ei ollut enää tarpeellista, öljyn avulla maailma oli kutistunut pelkiksi etupiireiksi ja takapihoiksi. Yhdenkään maailmansotaan osallistuneen Euroopan valtion yhteiskuntamuoto ei pysynyt ennallaan, manner oli moukaroitu palasiksi. Jokseenkin samankaltainen tarina toistui toisessa maailmansodassa, maailman energiakuningas rikastui entisestään välittämällä energiaa jälleen sekä vihollisilleen että liittolaisilleen. Vielä ennen toista maailmansotaa Saksan IG Farben ehti kehittää yhdessä Standard Oilin kanssa metodin tehdä kivihiilestä nestemäistä bensiiniä käytettäväksi Saksan sotakoneissa, koska Saksalla ei ollut omia öljyreservejä. Energia ei tunne etiikkaa, ei moraalia, ei ystäviä, mutta kaikki haluavat sitä. Esimerkkejä riittäisi loputtomiin, mutta nyt on aika siirtyä miettimään mikä on nykypäivänä suurille pelureille ominaista energiapolitiikkaa ja onko peli edelleen yhtä raadollista.

Yhdysvallat

Yhdysvaltoja ja sen energiapolitiikkaa leimaa mitä suurimmassa määrin presidenttien usein suustaan päästämä lausahdus ”our way of life is non-negotiable”, elämäntavastamme emme neuvottele. Jenkkien elämäntapaan kuuluu suuria autoja, elektroniikkaa, koneita, yltäkylläisyyttä ja yleisesti ottaen yksilön mittava resurssien kulutus. Toisin sanoen niellä energiaa kuin Molokin kita. Viisi prosenttia maapallon ihmisistä käyttää joka neljännen maapallolla käytettävissä olevan energiajoulen. Aurinko alkoi laskea maan mittaville öljy- ja energiavarannoille jo 70-luvulla kun tuotantohuippu saavutettiin(Heinberg, 2004). Sen jälkeen energiankulutus on koko ajan kasvanut mutta maan oma energiantuotanto on hiipunut jo reilusti huippuvuosien tasolta. Tämä erotus kysynnän ja tarjonnan välillä on maan nyt hankittava jostakin muualta. Näin ollen on maan energiaturvallisuuden ylläpito hallituksen ylivertaisesti tärkein tehtävä, ja 1900-luvulla otettu johtoasema näkyy esimerkiksi satoina sotilastukikohtina ympäri maailmaa. Useita kertoja energian saatavuus onkin varmistettu sotilaallisesti. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt omistavat edelleen oikeudet suureen osaan maailman öljystä huolimatta siitä että Lähi-Idässä ja Etelä-Amerikassa valtiot ovat yrittäneet aika ajoin kansallistaa öljyvarojaan. Tällaiset typeryydet Yhdysvallat on yleensä estänyt sotilaallisella väliintulolla, maan johtava kansallistamista ajava blokki on kaadettu ja tilalle on nostettu länsimielinen nukkehallitus joka antaa kaupan jatkua normaalina. Toki poikkeuksia on, tärkeimpinä Iran ja Venezuela jotka onnistuivat kansallistamaan öljyvaransa. Venezuelassa Yhdysvaltain vastavallankumoukset eivät koskaan onnistuneet ja maiden nykyistä keskinäistä politiikkaa leimaavat kovat sanat, kaupalliset pakotteet ja yleinen miekkojen kilistely. Huolimatta Yhdysvaltain kansalaisilleen esittämästä propagandasta Venezuelan roistovaltiosta jonka kanssa sivistyneet kansakunnat eivät tee kauppaa, on Venezuela Saudi-Arabian, Kanadan ja Meksikon jälkeen USA:n neljänneksi suurin öljyntoimittaja (Energy Information Agency, 2009). Tekopyhää? Ehkä, mutta kuten aikaisemminkin todettiin energia ei tunne etiikkaa.
Entä Iran? 50-luvulla Iranissa havahduttiin siihen miten ulkomaiset yritykset pumppaavat maasta öljyä tienaten käsittämättömiä summia rahaa, ja tämä oli suuren ärtymyksen aiheuttaja köyhän kansan keskuudessa. Pääministerinä toiminut Mohammed Mossadeq aloitti kansan täydellä tuella uudistukset jossa Iranin kansalle kuuluvat, valtion alueella olevat öljyvarat kansallistettiin jotta niistä saatavat rahat voitaisiin käyttää kansan hyväksi. Suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva AIOC (nykyinen BP) aloitti tästä johtuen Englannissa ja USA:ssa valtavan lobbauskampanjan, jonka seurauksena tiedustelupalvelut organisoivat maassa vallankumouksen (Kunstler, 2005). Se kuitenkin epäonnistui ja brittien valtaistuimelle asettama shaahi pakeni Italiaan. Toinen yritys oli menestyksekkäämpi, shaahi nousi valtaan ja Mossadeqin osa oli joutua oikeuteen maanpetoksesta, vain sen takia että hän oli halunnut jakaa maansa rikkauksia maansa kansalaisille. Myöhemmin Yhdysvaltoja miellyttänyt länsimielinen shaahi kaadettiin islamilaisessa vallankumouksessa 1979 ja monarkian tilalle luotiin islamilainen tasavalta äänioikeuksineen päivineen. Demokratian maailmanlaajuiselle pääpuolustajalle Yhdysvalloille tämän luulisi tuovan hymyn huulille mutta toisin kävi. Erimielisyydet mm. shaahin kohtalosta ja erilaiset kriisit varjostivat vallankumousta seuraavia vuosia, ja tuloksena oli jälleen kaupallisia sanktioita ja varojen jäädyttämistä kumminkin puolin. Mielenkiintoinen on esimerkiksi vuodesta 1996 voimassa ollut ILSA-laki (Iran-Libya Sanctions Act), josta seuraa kaupallisia pakotteita ja rangaistuksia jokaiselle Iranin energiaan investoivalle ei-yhdysvaltalaiselle yritykselle. Sitten on toinen laki (1979-vuodelta peräisin oleva kauppapakote) joka kieltää yksiselitteisesti öljyn ostamisen Iranista, mutta laki koskee ainoastaan Yhdysvaltain valtiota, ei yhdysvaltalaisomistuksessa olevia öljy-yhtiöitä. Niinpä tällä hetkellä joka neljäs Iranin ulkomaille myymä öljybarreli on amerikkalaisten öljy-yhtiöiden ostama. Miten, ja miksi ihmeessä? Kun jenkkiläinen öljy-yhtiö kuten Exxon ostaa Iranilta öljyä se voi sen jälkeen myydä sen halutessaan energiasyöveri Yhdysvaltoihin, koska myyjänä toimii silloin Exxon, ei Iran. Näppärää. Eniten hämmentäviä kertomuksia kaksinaamaisuudesta löytyisi tietysti Yhdysvalloista, mutta on aika puhua sen tärkeimmästä vastapelurista, Venäjästä.

Venäjä

Suuri ja mahtava Venäjä on aina ollut länsimaille osittainen mysteeri. Rajattomien etäisyyksien, ihmismassojen ja luonnonrikkauksien maa ei ole koskaan alistunut länsimaiden tahtoon. Sitä ei ole voinut lahjoa eikä sotilaallisesti alistaa, siihen se on aina ollut liian omavarainen ja puolustuskykyinen. Silkassa kaupankäynnin taidossa itäiset naapurimme eivät kuitenkaan pärjänneet ja Neuvostoliitto romahti lopulta omaan mahdottomuuteensa. Kapitalismi murtautui Venäjälle ja 90-luvun alun kaaoksessa harvat valitut hankkivat suuria rikkauksia itselleen entisistä valtion varoista. Esimerkiksi Lukoil ja Jukos ovat olleet esimerkillisiä menestystarinoita, ja niiden omistajat siirtyivät vuosikymmenen aikana köyhälistöstä maailman rikkaimpien ihmisten joukkoon.
Länsimaiseen tapaan oligarkit alkoivat kokeilla poliittisia siipiään myös Venäjällä, lobaten firmojansa hyödyttäviä asioita duumassa ja he pyrkivät jopa itsekin päättämään energiapolitiikasta asettumalla ehdokkaiksi vaaleissa. Mutta Venäjä ei ole Yhdysvallat ja tämän sai myös innokas lobbari, Jukosin pääomistaja Mihail Hodorkovski tuntea nahoissaan. Epäillyt erimielisyydet valtiojohdon ja Hodorkovskin välillä johtivat Hodorkovskin pidättämiseen, vangitsemiseen ja menestystarina Jukosin konkurssiin. Huutokaupassa Jukosin osti täysin tuntematon Baikalfinansgroup jonka epäiltiin olevan Venäjän hallituksen hallinnoima yhtiö, mutta taustatietoja ei ikinä saatu selvitettyä (Klare, 2008). Muutaman päivän kuluttua tästä kaupasta valtion pääomistama öljy-yhtiö Rosneft osti Baikalfinansgroupilta koko Jukosin itselleen ja Hodorkovskin hautaus oli suoritettu. Venäjän energiapolitiikkaa on yleisesti ottaen leimannut pyrkimys palauttaa 90-luvun alun kaaoksessa yksityisomistukseen menetettyjä resursseja valtion haltuun jotta sen oma energiaturvallisuus saataisiin varmistettua. Lisäksi on tietysti muistettava että Venäjän valtion tulot riippuvat hyvin paljon muualle myydystä energiasta, sen nopean talouskasvun viime vuosina on mahdollistanut öljyn ja maakaasun hintojen roima nousu.
Maailman suurin maakaasuyhtiö, valtion omistama Gazprom on myös välillisesti suuri poliittisen vallan käyttäjä. Se pitää käsissään suurta osaa Euroopan kaasuhanoista, joiden avulla Venäjä voi yrittää kehittää poliittista ympäristöä itselleen mieleiseksi. Tästä esimerkkinä jo useampana vuonna toistunut skenaario jossa Venäjä sulkee Ukrainan kaasuhanat maksamattomien laskujen takia. Länsi-Euroopan maakaasu kulkee suureksi osaksi Ukrainan kautta joten toimituskatkokset näkyvät talvella esimerkiksi kylmyyteen kuolleina vanhuksina ja sähkökatkoina. Venäjä ei kuitenkaan halua suututtaa Länsi-Euroopan rikkaita kuluttajia joilta se saa suuren osan käyttörahoistaan, ja siksi kriisit on selvitetty usein nopeasti. Tarkoituksena on vain pelotella entisiä itäblokin maita yhdellä suuren karhun viimeisistä syömähampaista. Euroopan avuttomuus Venäjän edessä näkyi myös esimerkiksi alkutalven Georgian sodassa. Amerikkalaisten heittäessä ilmoille villejä kommentteja NATO:sta ja Venäjän sotaisuudesta Eurooppa tyytyi puhumaan lähinnä ”voi voi, älkää viitsikö” tyylisin sanakääntein jotta kaasuntoimitus jatkuisi koko kylmän talven ilman vihamielisyyksiä.
Lisää mielenkiintoisia esimerkkejä siitä miten Venäjä tekee mitä haluaa löytyy kaukaa Siperiasta maakaasulöydöksiltä. Kaoottisen 90-luvun myötä Venäjälle rynnänneet energiayhtiöt saivat useita herkullisia löydöksiä vallattua omiin nimiinsä, mutta tilanteen vakautuessa ja erityisesti Putinin valtaantulon jälkeen tilanne muuttui. Ensimmäisessä esimerkissäni TNK-BP yhtiö oli halunnut jo useita vuosia aloittaa maakaasun porauksen Kovyktan kentillä Irkutskissa, mutta sen eteen oli kerta toisensa jälkeen heitetty esteitä. Erilaisia vaatimuksia keksittiin jatkuvasti, pykäliä piti täyttää ennenkuin valtiolta saataisiin lupa porauksen aloittamiseksi. Duumassa väiteltiin ja lobattiin. Oli ympäristövaikutustutkimuksia, päästövaatimuksia, tuotantovaatimuksia ja syyte sopimusrikkomuksesta. Lopulta kesäkuussa 2007 Venäjän valtion painostus puri ja viivytyksiin sekä tappioihin turhautunut BP myi koko osuutensa yhdestä maailman suurimmista maakaasukentistä Gazpromille (analyytikoiden mukaan selvään alihintaan). Energiaministeri Hristenko ilmoitti siirtävänsä itäisen Siperian porausoikeudet valtion omistamille Rosneft- ja Gazprom-yhtiöille (Klare, 2008). Venäjä oli voittanut viivytystaistelun länsimaiden omalla aseella, kestämättömällä byrokratialla. Vuotta aiemmin löytyy vastaava tapaus Sahalinin saarelta, öljykentältä Sakhalin-2. Valmiiksi rakennettuna Sakhalin-2:sta odotetaan lukemattomien miljardien arvoista maailman suurinta öljy-maakaasuprojektia. Kuitenkin vuosikausien kädenväännön seurauksena niinikään ympäristövaikutuksiin vedoten pakotettiin Royal Dutch Shellin ja sen japanilaisten kumppanien konsortio myymään enemmistö kentästä (jälleen tappiollisella kauppahinnalla) Gazpromille 2006 (Klare, 2008). Nyt kun Gazprom oli kentän herra, saattoi Putin sanoa että ympäristövaikutukset on ”ratkaistu”. Näitä tarinoita on Venäjällä tapahtunut 2000-luvulla vielä paljon muitakin. Tällaista kansallistamista vastaan länsivallat eivät voi järjestää vallankumousta tai muuta sotilaallista väliintuloa joten niiden on vain nieltävä pettymyksensä.

Kiina

Entäpä Kiina? Kehittyvien valtioiden johtaja on asteittaisella siirtymisellä kapitalismiin onnistunut luomaan maahan ennennäkemättömän talouskasvun ja nostamaan lukemattomia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle. Maahantuodun öljyn määrä on kaksinkertaistunut esimerkiksi vuosien 1999-2004 välillä, kasvaen 40% pelkästään vuoden 2004 alkupuoliskolla (Kunstler, 2005). Loistokkaan esiripun takana kuitenkin kiehuu, sillä vähenevien resurssien maailmassa maailman väkirikkaimmalla valtiolla on todella kauhistuttava kiire mikäli se haluaa turvata itselleen sen tarvittavan energian mitä miljardin ihmisen nostaminen länsimaiselle elintasolle vaatii. Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan maailman energiatuotannon on kasvettava seuraavan 25 vuoden aikana 57% mikäli kasvava kysyntä halutaan tyydyttää (Klare, 2008). Miten ihmeessä tällainen kasvu voidaan saavuttaa, kun lähes kaikkialla maailmassa öljyn tuotanto on saavuttanut tai juuri saavuttamassa lakipisteensä ja energiamäärien ennustetaan vain laskevan? Tämä on johtanut epätoivoiseen kujanjuoksuun maailman viimeisistä jäljellä olevista fossiilisista polttoaineista, joita Yhdysvallat tällä hetkellä pääosin ohjailee. Kiinan energiayhtiöiden edustajat ovat jo vuosia sukkuloineet jokaisessa energiantuottajamaassa tekemässä tarjouksia, usein selvään ylihintaan (Klare, 2008). Talouskasvu ei voi jatkua ilman suuria energiamääriä ja talouskasvu on ainut asia mikä pitää kansan uskoa yllä Kiinan vanhaan kommunistipohjaiseen hallitsevaan eliittiin.
Kilpailu rajallisesta energiasta maailman kahden suurimman kuluttajan välillä on väistämätön ja uskon ettei se tule olemaan ilman konflikteja. Toinen on päättänyt pitää viimeiseen asti yllä kestämätöntä elintapaansa, ja toinen taas päättänyt saavuttaa itselleenkin tämän kestämättömän elintavan. Kiinalla on kuitenkin yksi etu puolellansa; se ei ole koskaan leikkinyt maailmanpoliisia tai koittanut pakottaa omia arvojaan muiden elämään. Niinpä niinsanotut roistovaltiot jotka suhtautuvat Yhdysvaltoihin nuivasti ovat enemmän kuin halukkaita tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa. Näistä lähteistä saatu energia ei kuitenkaan mitenkään riitä kattamaan Kiinan tarvitsemia mittavia energiavirtoja, ja ennen pitkää sen on avoimesti mentävä Yhdysvaltain perinteisesti hallitsemille alueille Lähi-Itään ja jopa jenkkien takapihalle Etelä-Amerikkaan. Tästä seuraavat nämä povaamani yhteenotot. Toivottavasti ne tulevat olemaan korkeintaan niinsanottuja nukkesotia vasallivaltioiden välillä eikä suoria titaanien välisiä taisteluita. Kahden tällaisen jättiläisen keskinäinen kolaus on pelottava ajatus. Suoraa sotaa kahden voimakkaan valtion välillä ei ole ollut sitten toisen maailmansodan, ja nyt kun kummallakin on erittäin kehittyneet armeijat, ydinaseista puhumattakaan, voisi sodan lopputulos olla yksinkertaisesti ihmisten maailman päättyminen.

Lopuksi

Energiapolitiikka tulee kautta minun elinaikani olemaan se voima joka muovaa maailmasta näköisensä. Maailman mahdollisuudet vaihtelevat utopiasta massaholokaustiin. Fossiilisten polttoaineiden taaksejättäminen tulee olemaan erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Toivottavasti öljystä ja maakaasusta riippuvaiset ryhmät ja valtiot eivät tule viimeiseen asti seisomaan muutoksen tiellä, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Varmaa on se että tulevat 25 vuotta ovat ihmiskunnan mielenkiintoisimmat ja nopeimman muutoksen käsittävät ajat. Ihmissivilisaation suuri menestys ja populaation jatkuva kasvu jo 7 miljardin tietämille on ollut täysin riippuvaista intensiivisestä maanviljelystä, nykyaikaisista lääkkeistä ja energiaa kahmivasta teollisuudesta. Kun tämän kaiken komeuden perusta, helposti ja halvalla saatavissa oleva uusiutumaton energia, hiljalleen häviää historian hämäriin vaaditaan jokaiselta henkilökohtaisia päätöksiä miten jatkaa. Voimme istua hiljaa, toivoen että jokin ihmeratkaisu löydetään, voimme odottaa tulevaa kaaosta niinkuin hautausta katsova haudanryöstäjä, voimme panostaa kaikki varamme ja resurssimme viimeisten öljytippojen väkivaltaiseen hankintaan, tai voimme hyväksyä sen ajatuksen että ihmispopulaatiota ei ole tarkoitettu näin suureksi ja tuhlaavaiseksi ja vapaaehtoisesti luopua nykyisestä mallista. Minkä ratkaisun maailma ja sen suuret pelaajat tekevät, se jää nähtäväksi. Ainakin allekirjoittanut tuntee sukkiensa pyörivän jaloissaan ajatellessaan näitä mahdollisuuksia ja mitä ne tuntemallemme elämälle tarkoittavat. Onnea matkaan.

LÄHTEET

Bonner, B, Wiggin, A. 2006. Empire of Debt:The Rise of an epic financial crisis. John Wiley & Sons, New Jersey.
Heinberg, R. 2003. The Party’s Over:Oil, war and the fate of industrial societies, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Heinberg, R. 2004. Powerdown:options and actions for a post-carbon world, 2007 reprinted edition. Clairview Books, East Sussex.
Klare, M. T. 2008. Rising Powers, Shrinking Planet:The new geopolitics of energy. Metropolitan Books, New York.
Kunstler, J. H. 2005. The Long Emergency. Atlantic Books, London.
Energy Information Agency, http://tonto.eia.doe.gov/dnav/pet/pet_move_impcus_a2_nus_ep00_im0_mbbl_m.htm, päivitetty 30.4.2009, luettu 5.5.2009.

Matias Mikkola

Arkitaistelu

Nyt kun meidät on kaikki kiltisti kutistettu kuluttajan asemaan, voimme tällä kentällä tehdä rakentavia valintoja ja näyttää keskisormea ylikansallisille maailmaa jyrsiville suuryrityksille, jotka sekaantuvat kovasti meidänkin politiikkaamme. Kovin helposti tulee ruokakaupassa valinneeksi sen halvimman miettimättä lainkaan, minkälaista toimintaa tämä rahamääräni tukee. Isänmaallisten, turvallisuutta hakevien tai luonnosta pitävien ihmisten tulisi sijoittaa rahansa lähituotantoon. Vaikka se olisi kolikon kalliimpi ratkaisu, se on usein paljon tuoreempaa, vähemmän lisäaineita sisältävää, sekä pitää huolen Suomen omavaraisesta ruuantuotannosta jatkossakin. Tämä on paljon arvokkaampaa, kuin kuppainen kolikko. Ekologista ja eläinystävällistä ruuantuotantoa voi tukea helposti itse suoraan valitsemalla ostoksensa haluamansa kehityksen mukaisesti. Jos haluaa tukea riistokalastusta, elävien otusten häkittämistä ja kiduttamista, ihmisten hyväksikäyttöä ja luonnon ekosysteemien tuhoamista nopeaksi rahaksi, Eldorado, Rainbow, Nestle ja öljy-yhtiöt ja Suomesta esim. AtriaHK ovat oivia sijoituskohteita.
Itse pysyttelen kroonisesti hyvin perseaukisena, mutta ne vähäiset rahat mitä taskuuni eksyvät menevät varmasti mahdollisimman lähellä ja luonnon kanssa tasapainossa viljeltyihin tuotteisiin - näillä eväillä edelleen terveenä ja hyvävointisena!

1. Käytä vähemmän energiaa kaikessa missä tinkimään pystyt. Jos käytät energiaa, sijoita mahdollisuuksiesi mukaan uusiutuviin energiageneraattoreihin tai vihreään energiaan. Osta lähituotantoa, liiku polttomoottoreilla vähemmän, älä tuhlaa sähköä kotona, lämmitä ja jäähdytä vain todellisen tarpeen mukaan.

2. Saastuta ja roskaa vähemmän. Pitkäkestoisimmin ja tehokkaimmin toimiva tapa on yksinkertaisesti olla hankkimatta tuotteita, jotka on pakattu paljoon roskaan, hajoavat liian helposti, ovat epäekologisia tuottaa tai ovat ongelmajätettä käytettyinä. Jos on pakko saada ostettua roskaa, niin ne on hyvä kierrättää mahdollisuuksien mukaan myöhempää uusiokäyttöä varten.

3. Kerro avoimesti mielipiteitäsi ja herätä muita huomaamaan kriittiset usein vaijetut tosiasiat. Lehdistö, poliitikot, oppilaat, naapurit, tuttavat tai harrastusseurassa olevat ihmiset saattavatkin yllättäen osoittautua paljon kehityskelpoisemmiksi maailmankansalaisiksi, kuin mitä ensituomitsemiselta arvaatkaan. Muita ei voi muuttaa, mutta heidän ajatusmaailmaansa vaikuttamalla annat ehkä eväät rakentavampaan maailmaan sopeutumiseksi!

4. Älä rahoita tai työskentele tuhoisille tahoille. Monet ylikansalliset yritykset ja pankit harrastavat yhteisen äitimme, luonnon joukkoraiskausta ja hyvin törkeällä kädellä. Vaikka saisitkin hyvää palkkaa, älä ole mukana tukemassa kyseisten koneistojen vaurastumista yhteisen hyvinvoinnin kustannuksella. Hyvä palkka ei takaa, että tekisit hyödyllistä tai tulevaisuuden ja muiden kannalta rakentavaa työtä. Pankit pelaavat täysin rahan ehdoilla piittaamatta pätkääkään ihmisten asuinalueiden säilyvyydestä, työntekijöiden oloista tai minkään laisesta etiikasta. Älä myöskään ikinä liity mihinkään sotakoneistoon, sillä rakentamista, korjaamista, hoitamista, viljelemistä ja kouluttamista opiskelemalla saat paljon enemmän hyvää aikaiseksi kuin opettelemalla tappamaan ja tuhoamaan valmiita rakenteita.

5. Lopeta kaupallisiin medioihin uskominen. Niin lähes koko televisiotarjonta, kuin suurin osa lehdistöistä ovat kaupallisessa omistuksessa. Silloin viestimien sanomat ovat värittyneitä omilla ideologioilla, näkemyksillä ja intresseillä. Lapsia tietoisesti tapattava Nestle saattaakin olla suussa sulavaa jäätelöä tuottava malliyritys (Valio), jos sanomalehden osakkaat sattuvat omistamaan myös tämän roistoyrityksen osakkeita. Älä katso mainoksia ja hypnotisoivaa suggestointia tervettä järkeä vastaan - lähde ulos tapaamaan ystäviäsi ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Todellinen sosiaalinen verkosto luo hyvinvointia, levittää tervettä sanomaasi ja saa yhteistyön myötä ihmiset vähemmän riippuvaisiksi kaupallisista tahoista.

6. Liikkuminen moottoriajoneuvoilla ei tee hyvää, mutta liikunta tekee. Niin kauppa-, työ- kuin koulureissut voi useimmiten hoitaa polkupyörällä tai kävellen. Se on lisäksi erittäin terveellistä ja jo moinen pieni ele säästää jällen kerran luonnonvaroja. Myös hissiä kannattaa välttää, rappusten kävely on mitä erinomaisinta liikuntaa eikä satojen kilojen hissiä tarvitse nostella edes takaisin sinun mukanasi.

7. Muuta asenteitasi. Kellään meistä ei varmaankaan ole vielä todellista ymmärrystä onnen lähteistä ja siitä, kuinka merkityksettömiä materiaaliset viihdykkeet ovat mielen tasapainon ja onnellisuuden saavuttamisessa. Emme myöskään täysin ymmärrä, kuinka todellisuudessa tuhoisia mielestämme pienet laiskuuden, kitsailun ja ahneuden osoitukset kulutuksessa ovat. Kivoissa glitterikuorissa olevat turhakkeet eivät koskaan näytä sitä totuutta, jonka ne aiheuttavat raaka-aineiden rouhimisen, työntekijöiden polkemisen ja saasteiden oheistuotannon kautta.

8. Osta läheltä, reilua, ekologista, vain tarpeellista, myrkytöntä, käytettyä... mutta ennen kaikkea - osta vähemmän! Me olemme tilastoiltamme (pienemmässä mittakaavassa onneksi) toinen Yhdysvallat, jossa ihmisen - anteeksi KULUTTAJAN - tehtävä on luopua vapaa-ajastaan ja jaksamisestaan usein turhanpäiväisten töiden eteen, jotta voisi taas ostaa ostaa ostaa itselleen lisää mukaonnen muovipalasia, jotka hajoavat kuukauden sisään uutta myyntisuoritetta varten. Turhaa, todellisesta onnellisuudesta harhauttavaa ja ennen kaikkea luonnon kannalta tuhoisaa.

9. Opettele suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja rakkautta muita kohtaan. Jokaisesta varmasti tuntuu, että suurin osa ihmisistä on jotenkin tyhmempiä, vääräuskoisia, vääriä mielipiteitä omaavia, väärin eläviä ja väärin tekeviä. Näistä syistä meillä on paljon konflikteja ja sosiaalisia ongelmia joka puolella maailmaa. Opettele lähestymään kaikkia ihmisiä heitä tasavertaisesti kunnioittaen ja ymmärtäen, että he näkevät maailman omien kokemustensa ja oppiensa kautta, jotka poikkeavat varmasti sinun ainutlaatuisesta maailman- ja omakuvastasi. Rakentava keskustelu koska tahansa edistää aina jonkin osapuolen näkemyksen eheytymistä ja on omia sosiaalisia taitoja sekä ajatusmaailmaa kehittävää. Näkemyserojen tai kokonaisuuksien hahmottamisen erilaisuudet eivät saa olla pohjana riitelylle ja henkilökohtaiselle syyttelylle, vaan oikealla suhtautumisella erot voivat toimia ponnahduslautana vielä syvällisempien ja tärkeämpien asioiden punnintaan. Arvostus, kunnioitus ja rakkaus jokaista ihmistä kohtaan helpottaa erimielisyyksien selvittämistä, elämästä nauttimista ja yhteistyöverkkojen rakentamista. Kaikkea toimintaa ei missään nimessä pidä hyväksyä, mutta kannattaa yrittää ymmärtää väärintekijän ajatusmaailma pahaa tehdessä ja koittaa muuttaa hänen näkemystään - ei rankaista, vihata, solvata ja aiheuttaa lisää katkeruutta.

10. Nauti elämän kaikista sen rikkaista lahjoista. Pelkästään sen todennäköisyyden pienuus, että maapallo yleensä on juuri tässä ja näillä mahdollisuuksilla elämän ylläpitoon, on niin minimaalinen että voisi väittää olevan varsinainen lottovoitto syntyä maapallolle! Ja meillä kaikilla ja kaikella on sama ilmainen voittolipuke käytössämme täysin samojen lähtökohtien ansiosta. Se jos joku on esivanhempiaan halventavaa (kuinka kauas nyt sitten haluaakaan katsoa), että tuhoamme luonnon puhtauden ja ekosysteemien jatkuvuuden, nämä ovat kuitenkin kantaisiä ja -äitejä kaikelle elämälle maapallolla. Opettele ihmisten välisen kanssakäymisen lisäksi myös ymmärtämään yhteytesi, riippuvaisuutesi ja juuresi luontoon, joka sinut ehkä hieman pakkauskaasutettuna ja muoviin pakattuna tänäänkin ruokkii. Jos haluamme mahdollistaa elämän puhtauden, jatkuvuuden ja monimuotoisuuden myös tuleville sukupolville, meidän täytyy lakata elämästä kuin viimeistä syysalennuspäivää ja opetella nauttimaan elämän kauniista ja tärkeistä asioista.

www.zeitgeistmovie.com
http://www.youtube.com/watch?v=5akOESmaSLk&feature=channel_page - Kymatica
www.storyofstuff.com

Rahavallan suunnannäyttäjä

Ikuinen talouskasvu alkaa hiipumaan energian kallistuessa ja luonnonvarojen valjastuskapasiteetin ollessa jo lähellä maksimia.. Miten tätä harhaista taloutta sitten voitaisiin vielä väkisin tekohengittää ennen väistämätöntä kuolemaa?
Entä jos otettaisiin edelleen lisää velkaa ja vaikka velkaa, jotka kaikki kasvavat jatkuvasti korkoa? Jos nousukautenakaan ei saatu velkaa maksettua, niin koska ne sitten saadaan? Jätetään sitten nämä kymmenet miljardit kasvamaan korkoa pankkiireille ja meidän jälkikasvumme maksettavaksi? Nytkin maksetaan joka vuosi miljardeja BKT:sta pelkistä valtionvelan koroista pois Suomesta. Nyt halutaan lisää lainaa ja suurempia vuotuisia korkoja.. Tämäkö on sitä kaukonäköistä ja hienoa talouspolitiikkaa, mitä halutaan Suomessakin harrastaa?
No onneksi talouden vuorovaikutussuhteilla ja eri mittareilla on helppo pitää itsensä siinä uskossa, että talouskasvu, luonnonvarojen pikainen käyttäminen (mieluiten mahd. halvalla, nopeasti hajoavaan kuntoon, niin BKT kasvaa eniten) ja muut kyseenalaiset rahauskonnon rituaalit olisivat jotenkin tarpeellisia tai hyödyllisiä. Lisää lainaa ulkomailta ja lisää korkorahaa pankkiireille Suomen valtion verotuloista.

Meidän esikuvamme velkatilanne reaaliajassa: http://www.brillig.com/debt_clock
Paina päivitysnappulaa pari kertaa jos haluat huumoria.