Paikallisraha

"Nykyisessä talousjärjestelmässä yhteisöt ovat riippuvaisia rahasta, joka virtaa niihin ulkopuolelta. Jos yhteisö jää ilman tätä rahaa, esimerkiksi jos paikkakunnalla suljetaan tehdas, ihmiset köyhtyvät. Vaikka heillä olisi käytössään resursseja ja tekijöitä työlle, ei heillä ole rahaa, jolla maksaa työn tekemisestä. Paikallisraha on tärkeä väline, jolla yhteisön riippuvuutta maailmantaloudesta voidaan alentaa."
http://www.piraija.net/?mod=artikkelit&menuId=30&topic=6&id=23

Toistaiseksi tehokkain tapa tehdä yhteistyötä kansainvälisen monopolisoituneen rahajärjestelmän ulkopuolella on järjestää paikallisia vaihtojärjestelmiä. Paikallisrahaksi kutsuttua järjestelmää voi käyttää pienemmän kokoluokan yhteisöissä, joissa keskinäisiin vaihtokauppoihin luodaan oma vaihdon väline. Järjestelmä ei perustu nykyisen rahajärjestelmän tavoin velkaan, vaan ihmisten tekemiin työtunteihin ja saatavilla oleviin resursseihin. Suurin etu järjestelmässä on se, etteivät ihmiset joudu kilpailemaan puutteellisesta rahamäärästä selviytyäkseen. Nykyään rahaa ei ole tarpeeksi velan ja korkojen maksua varten ja tämä aiheuttaa väistämättömiä köyhyys- ja velkaloukkuja, joista nouseminen on hyvin haasteellista. Paikallisrahassa kierrossa olevan rahan määrää ei yritetä keinotekoisesti pitää vajaavaisena, vaan raha kuvastaa paremmin yhteisön resurssitilannetta ja tehdyn työn määrää.

Paikallisrahan yksityiskohdista voivat rahan perustajat ja käyttäjät sopia keskenään, mutta perusidea järjestelmissä on melko lailla sama. Esittelen tässä oman näkemyksen, jonka perusteella paikallisrahan perustamista voi harkita:

Yhteisöllinen raha:
Paikallisraha toimii yhteisön jäsenten kesken velkapohjaisen rahan tavoin. Sen avulla voidaan vaihtaa palveluja, raaka-aineita, hyödykkeitä, ammattitaitoa, tietoa tai sillä voidaan tehdä lahjoituksia tai hyväntekeväisyyttä. Yhteisön jäsenet tienaavat paikallisrahaa yhteisölle omistautumisensa mukaan. Töitä voi tehdä joko yhteisön ulkopuolella ja vaihtaa velkapohjaisella rahalla ostettuja tuotteita paikallisrahaan, tai tehdä töitä suoraan yhteisölle saaden suoraan paikallisrahaa.

Ympäristöissä, jossa yhteisöllä on yhteisiä tavoitteita, voidaan rahaluomisprosessi kiinnittää yhteisön tavoitteisiin. Rahaa tulee järjestelmään lisää tekemällä yhteisön tavoitteita edistäviä töitä. Tämä voi olla rakentamista, siivoamista, ruuanlaittoa, lastenhoitoa, ruuan viljelyä, ompelua, paperitöitä jne.
Ihmisen tehdessä töitä yhteisen edun eteen, hän saa yhteisön "pankilta" vastineeksi uutta paikallisrahaa, jota voi käyttää vaihdon välineenä muihin hyödykkeisiin.

Järjestelmään voi tulla mukaan ulkopuolelta ilman varallisuutta. Kuluttaa voi myös ilman paikallisrahaa. Velaksi kuluttaminen ei ole ongelma, sillä velasta ei peritä korkoa. Työn vaihto tapahtuu tasa-arvoisesti, kulutti sitten velaksi tai säästämistään tienesteistä. Pääsääntönä on se, että ennen yhteisöstä pois lähtöä tili koetetaan saada takaisin nollaan. Tämä vaatii hieman luottamusta yhteisön kesken, mutta paikallisrahakokeiluissa miinukselle jääneitä tilejä ei ole havaittu, sillä mekanismin pariin hakeutuvat usein ihmiset, joiden arvomaailma arvostaa paikallisia yhteisöitä ja toimijoita. Luototuksen ongelmat koskevat myös kaikkia muita valuttoja, joten paikallisrahan kohdalla ongelma ei ole mitenkään uniikki.

Itselleni tämä on melko uusi aihe, joten toivoisin keskustelua, yksityiskohtia, kritiikkiä ja parannusehdotuksia mallille, jotta saataisiin hyvä valmis konsepti paikallisrahan perustamista varten. Tätä voisivat sitten itse kukin haluamissaan yhteisöissä hyödyntää, jos näkevät sen tarpeelliseksi.

Lisää tietoa paikallisrahasta seuraavista linkeistä:
http://wikikko.info/wiki/Paikallisraha
http://en.wikipedia.org/wiki/Local_currency
http://www.youtube.com/watch?v=Aflp7jC1Yuw

Ikävä kyllä Suomen lainsäädäntö hankaloittaa paikallisrahan perustamista, sillä Suomessa mitään ei saa tuottaa maksamatta siitä veroa. Yhteisö voi kuitenkin pitää kirjaa taloudellisesta toiminnasta, myydä yhteisön ulkopuolelle osan tuottamistaan hyödykkeistä ja maksaa niillä yhteisön tuottavuudesta koituvat verot valtiolle. Kunnallistason paikallisraha olisi erittäin kätevä, sillä silloin verot voisi maksaa kunnalle paikallisrahana ja vain valtion osuus tulisi hoitaa monopolisoituneen rahainstituution kautta.

Paikallisrahat jäävät aina paikallisten yhteisöjen kiertoon, joten huolta rahan lopullisesta osoitteesta ei ole kuluttaessa. Paikallisraha tukee lähituotantoa ja pienten yhteisöjen toimeentuloa. Kuluttajan ei tarvitse myöskään huolehtia globaalin tason valuutta- tai sijoituskeinottelun aiheuttamista ongelmista, sillä paikallisraha pysyy pienellä talousalueella ja tukee vain paikallisten toimijoiden vaihtokauppaa.

Kansalaispalkka / Perustulo

Automaatio ja tietokoneistaminen ovat olleet merkittävässä roolissa työelämän muuttumisessa viimeisen vuosisadan aikana. Perustarpeiden tuotanto on kasvanut huimasti, vaikka ihmistyövoiman tarve automatisoiduissa tuotantoketjuissa vähenee jatkuvasti. Raaka-aineiden keruusta jalostukseen ja jopa markkinoinnista jakeluun tietokoneet ja mekaaniset koneet ovat ottaneet tehokkaan roolin töiden tehostuksessa.
Ihmisille on jäänyt enemmän aikaa keksiä muita tapoja edistää yhteiskunnan toimintaa. Jos sata vuotta sitten kaikki kyläläiset lähtivät peltotöihin, nyt kymmenen ihmistä voi koneiden avulla tuottaa koko kylälle tarpeeksi ruokaa koko vuodeksi. Sadoista "toimettomista" tuli insinöörejä, rakennuseksperttejä, taiteilijoita, lääkäreitä ja opettajia.

Tämä sama ilmiö on ulottumassa myös räätäleihin, asiakaspalvelijoihin, rakennus- ja tehdastyöläisiin. Ei ole lainkaan huono asia, että koneet korvaavat ihmisten mekaaniset työt. Se jättää ihmisille aikaa keksiä uusia sovelluksia, ratkaista vanhoja ongelmia ja nauttia elämästä ilman puuduttavan tuntuista itseään toistavaa työtä. Eräs ongelma tässä "teknologisessa työttömyydessä" kuitenkin nykyisessä rahajärjestelmässä on. Jos ihmisiltä menee työt, häneltä menee toimeentulo. Vaikka työntekijän korvannut kone tuottaisi niin paljon ruokaa, että sitä riittäisi reilusti kaikille, ei siihen ole pääsyä ilman maksukykyä - palkkaa/rahaa.
Eli vaikka tuotanto kasvaa mahdollistaen kaikkien maapallon asukkaiden vaatetuksen, ruokkimisen, asuttamisen ja koulutuksen, ei tätä käytännössä tapahdu maailman enemmistön maksukyvyn puutteen takia. Prosentin omistaessa 40% maapallon luonnonvaroista on selvää, ettei kaikkien maksukyky riitä edes perustarpeisiin.
Nykyinen rahajärjestelmä onkin tiputtanut jo miljardeja ihmisiä äärimmäiseen köyhyyteen resurssien riittävyydestä huolimatta. Tuotanto on kasvanut jatkuvasti, mutta yhä pienempi osa maapallon väestöstä pääsee nauttimaat tuotetuista eduista - suuren osan valuessa hukkaan. Maapallolla tuotetusta tuotetusta ruuasta arviolta 40-50% menee roskakoriin länsimaissa.

Globaaliin mittakaavaan "kansalaispalkkaa" ei tulla ikävä kyllä saamaan vielä vuosikymmeniin käytäntöön. Suomessa meillä olisi kuitenkin mahdollisuus näyttää esimerkkiä siitä, mitä kansalaispalkan käyttöön otto voisi tuottaa. Kansalaispalkka voisi olla vastaus myös tietoyhteiskunnan kehittymisen kysymyksiin. Kuinka tutkijoille ja kulttuurin tekijöille voidaan taata toimeentulo ilman, että heidän täytyy käyttää aikaansa, kehitystä hidastavia patentteja tai oheistyötä itsensä elättämiseksi?

Kansalaispalkka antaisi rahkeet pienyrittäjälle.
Ilman byrokratiaa saatava minimitoimeentulo mahdollistaisi pienyrityksen vuokranmaksun, pieninvestoinnit sekä yrittäjän ruuat ja asusteet. Näin yrittäjälle jäisi huomattavasti paremmin aikaa pohtia oman liikeideansa ja toimintastrategioidensa kehittämistä. Nyt monet hyvät liikeideat jäävät toistaiseksi puolitiehen raskaan byrokratian tai minimitoimeentulon puutteen vuoksi.

Kansalaispalkka antaisi toimeentulon taiteilijalle.
Piratismia on pidetty ongelmana. Todellisuudessa se on kuitenkin rikkaus, joka ruokkii uuden kulttuurin syntymistä. Ilmainen kulttuurin leviäminen ruokkii uusia innovaatioita ja saa aikaan uusia nautinnollisia kulttuuri-ilmiöitä. Lisäksi piratismi on ilmaista. Kuka tahansa varallisuudesta tai sijainnista riippumatta voi nauttia maailmassa tehdystä musiikista, kuvataiteesta, teatterista ja elokuvasta. Kulttuurista nauttiminen ei kuluta luonnonvaroja, mutta saattaa tuottaa äärimmäistäkin henkistä tyydytystä kuluttajalle.
Jos kansalaispalkka otettaisiin käyttöön, myös kulttuurin luojille jäisi yksi suuri murhe vähemmän. Aika ei menisi välttämättä omien teosten markkinointiin ja brändien luomiseen, vaan itse kulttuurin luomiseen. Markkinointi tai brändäys eivät tuo varsinaisesti mitään uutta, vaan pyrkivät vahvistamaan jo olemassa olevien teosten asemaa. Jos tämä valta annettaisiin kuluttajille, saisi jokainen hakea itseään kiinnostavaa materiaalia, taiteilijat voisivat keskittyä ammattiinsa ja saada silti ilman byrokraattista vääntöä välttämättömän toimeentulonsa.

Monet tutkijat tekevät tutkimustaan intohimosta ja kiinnostuksesta. Tutkijoiden palkkaus on niin aliarvostetulla tasolla tällä hetkellä, etten usko kenenkään suuntaavan tutkijaksi pelkkien taloudellisten intressien valossa. Monet ihmiset tekevät jopa palkatonta tutkimusta intohimoisesti. Jos tämänkin kaltaiset ihmiset saisivat jo välttämättömän toimeentulonsa ilman stressiä tai pakollista maksukyvyn haalintaa, he voisivat keskittää energiansa itseä kiinnostaviin asioihin. Ihminen on tunnetusti tehokkain tehdessään jotain itselleen mielekästä! Tutkimus ei olisi myöskään niin riippuvaista patentteja haalivista yrityksistä, vaan tutkimuksen tulokset päätyisivät helpommin kaikkien hyödynnettäväksi luoden jälleen uusia innovaatioita.

Kansalaispalkan ei tarvitse olla kovinkaan suuri summa. Tavallinen tallaaja pärjää vuokralla, ruualla ja pienellä ylimääräisellä osuudella. Jos ihminen haluaa leveämpää toimeentuloa, voi hän alkaa tekemään rahaa "perinteisillä" menetelmillä, mutta myös automaatioteknologian uhkaamat työläiset, kulttuuri- ja tutkimushenkilöt saisivat vähimmäistoimeentulon, jonka avulla he voisivat edistää yhteiskunnan toimintaa omilta osiltaan.

Suurimmaksi ongelmaksi näen tällä hetkellä "tukiloukut", joihin monet köyhät jäävät. Pienituloisimmat ovat valtion tukien varassa, jotka pahimmillaan edellyttävät järjettömiä järjestelyitä. Esimerkiksi toimeentulotuen saamisen aikana työn tekoa ei palkita millään tavalla. Vaikka toimeentulotukea saava henkilö löytäisi huonosta työllisyystilanteesta huolimatta osa-aika- tai pätkätöitä, vähennetään kaikki hänen tekemänsä tulos hänen tuistaan. Näin ollen työn tekijä ei hyödy mitään tekemästään työstä. Toimeentulotukea voisi jopa hieman laskea, kunhan annettaisiin mahdollisuus saada tienestiä tukien päälle myös töitä tekemällä. Ja tämä onkin yksi kansalaispalkan perusideoista.

Kun sadat tuhannet tukiloukussa elävät voisivat hyötyä itse yhteiskunnan lisäksi tekemästään työstä, vapautuisi "reservistä" paljon potentiaalista työvoimaa, joilla myös pätkätyöt tuovat hyötyä. Nykyiset pätkätöihin painottuvat työmarkkinat saisivat parempivointisia työntekijöitä laajemmassa skaalassa. Työntekijöiden määrän lisääntyminen vähentäisi nykyisen työluokan painetta, sekä toisi selkeää vastinetta yhteiskunnan maksamalle kansalaispalkalle.

Jotta perustuloidea ei houkuttele ulkopuolisia hyväksikäyttäjiä, voisi perustulon saamisen rajata mielestäni Suomen kansalaisiin. Oleskeluluvalla olijat ja työkyvyttömät voisivat asioida karsituissa sosiaaliasemissa, jotka käsittelisivät erityistapaukset erikseen. Perustulokäytäntö alentaisi sosiaalityöhön käytettyjä varoja huomattavan määrän, joka tosin tarvitsee suuremman asiantuntijakaartin tarkempia arvioita ja laskelmia.

Jokaiselle on turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman työnteko- tai tulorajoituksia. Tämä ei pelkästään vähemmä sosiaalisia ongelmia, kuten äärimmäisen köyhyyden synnyttämää rikollisuutta, vaan antaa myös paremman mahdollisuuden pienituloisten epäsäännöllisillekin työntekotahdeille, uusille kotimaisille pienyrityksille ja luovalle työlle, joiden hedelmät ovat aina rakentava osa yhteiskunnan toimintaa.

Kulttuurivallankumous

Vain yksi asia on täysin varmaa maailmankaikkeudessa - jatkuva muutos. Alkuräjähdyksen energiamassoista lähtien tuntemamme universumi on muuttunut, mukautunut ja monipuolistunut jatkuvasti kiihtyvään tahtiin. Tämän kehityksen kulun toistaiseksi tietääksemme pisimmälle kehittynyt osanen - ihminen - ei ole millään tavalla poikkeus. Vaikka fyysisesti olemme jumahtaneet kehityksessä paikallemme, kollektiivinen tietoisuus ja aivojen monimutkaistuminen ovat jatkaneet laukkaamistaan eteenpäin.

Olemme saaneet käyttöömme uuden valtavan informaatiolähteen, joka edustaa lähes kaikkea tieteellistä ja ajatuksellista työtä, jota ihmiskunta on aikojensa alusta asti saanut kehitettyä. Internet on luonut tietokannan, jonka avulla generalistinen, monitieteellinen ja kokonaisuuden huomioonottava ajattelu on mahdollistunut. Pelkkien arvailujen sijaan voimme helposti peilata ajatuksemme tietokannan kautta ja ottaa selvää, minkä laisia kokemuksia tai tuloksia muualla maailmassa on saatu samoista mielenkiinnon kohteista.

Kokonaisuuden (jolla tarkoitan tässä tapauksessa toimien vaikutuksia ja seurauksia maapallolla kokonaisuudessaan) huomioonottaminen mahdollistaa aikaisempaa huomattavasti rationaalisemman tavan lähestyä kohtaamiamme ongelmia. Ja ongelmia meillä on.
Vaikka teknologinen ja tieteellinen kehityksemme on ollut huiman nopeaa viimeisen vuosisadan ajan, arvomaailmamme ja kulttuurimme eivät ole pysynyt kehityksessä mukana. Ajattelumallimme ovat edelleen sukupolvelta toiselle perittyjen vanhojen uskomusten varassa, emmekä ole rohjenneet rakentaa uskomuksiamme tai identiteettiämme nykyisen tietämyksen tasolle. Kulttuurit ja arvomaailmat kokevat kuitenkin jo tällä hetkellä valtavaa muutosta. Ei sen takia, että maailman köyhyys koskettaisi jotenkin enemmän rikkaita. Ei sen takia, ettäkö olisimme saaneet jotain uutta konkreettista tietoa tuhoisan kulutuskulttuurimme seurauksista. Arvomaailmamme on muuttumassa, koska sen on yksinkertaisesti pakko muuttua. Sopeutuaksemme ja selviytyäksemme meidän on alettava ottamaan huomioon toimiemme vaikutukset kokonaisuuteen - ja me tiedämme sen varsin hyvin itse. Emme muutu saadaksemme parempaa taloudellista asemaa, statusta tai palkintoja. Olemme muuttumassa yksinkertaisesti siksi, koska tiedämme ettei meillä ole vaihtoehtoja. Koko ihmiskunta tietää sen - ja ne jotka eivät tiedä ovat muutenkin autuaasti unessa. Hekin heräävät väistämättä hiljalleen.

Elämme erittäin mielenkiintoista murroksen vaihetta, jossa kaikilla ihmisillä on valtava päätös harteillaan. Elämme kuin evoluution demokraattisia vaaleja, jossa päätämme tulevan kohtalomme. Osallistumme joka päivä kehityksen foorumiin, jossa henkilökohtaiset valintamme puhuvat sanojamme voimakkaammin. Äänestämmekö kehittyvän, tasa-arvoisen, aivan uudenlaisen sivilisaation puolesta, vai seuraammeko päivä toisensa jälkeen lyhytkatseisia impulssejamme kohti väistämätöntä katastrofia?
Jokaisella ihmisellä on äänioikeus näissä vaaleissa iästä, varallisuudesta, kansalaisuudesta tai uskonnosta huolimatta. Kaikki antavat oman panoksensa joko itselleen, tai elämän mahdollistaneille olosuhteille. Kuten elämän sopeutumisleikissä aikaisemminkin, uusiin olosuhteisiin hyvissä ajoin valmistautuneet jatkavat porskuttamistaan vanhentuneiden rakenteiden näivettyessä pois.

Olet jo väistämättä mukana vaikuttamassa, joten toteuta haluamaasi maailmaa täysillä, mutta harkitse tarkkaan mitä toivot - se saattaa hyvinkin toteutua!
Tämän laajamittaisen äänestyksen tulokset julkistetaan varmasti vielä tämän vuosisadan loppuun mennessä.

Hyvää kulttuurivallankumousta jokaisen päähän!

Kohti suorempaa demokratiaa tietoteknologian avulla

Edustuksellinen parlamentaarinen päätöksentekojärjestelmämme alkaa jäädä pahasti jälkeen tieteellisestä tiedosta, sekä teknologian suomista mahdollisuuksista. Lisäksi kun olemme luovuttaneet päätösvaltamme hyvin kaukaiselle ja elitistiselle Euroopan laajuiselle parlamentille, alkaa sana "kansanvalta" kuulostamaan yhä enemmän vain ruusuisilta puheilta. Ideaalidemokratiassa jokaisella kansalaisella olisi mahdollisimman suuri päätösvalta. Tällä hetkellä olemme erittäin kaukana tästä ideaalista. Kuinka tilannetta voisi parantaa?

Suora päätöksenteko, lainsäätö, äänestykset sekä kansalaisaloitteet olisi mahdollistaa toteuttaa paljon useammin jokaisen yksilön tasolla sen sijaan, että rahoittajistaan riippuvaiset ja hyvin pienenä vähemmistönä toimivat pienten eturyhmien edustajat saisivat pitää kaiken päätösvallan ihmisten asioihin. Internet on raivannut tietä tietoyhteiskunnalle, joka mahdollistaa jokaisen tutustumisen käsiteltäviin asioihin, niiden seurauksiin ja hyötyjiin.
Pankkitunnuksilla toimiva raha-asiointijärjestelmä on laadittu jo ainakin 10v(?) sitten, mutta ilmeisesti päätöksentekoa tai äänestyksiä ei pidetä niin suuressa arvossa vielä. Suoraa päätöksentekoa helpottava tietokanta helpottaisi jokaisen kansalaisen tutustumista käsiteltäviin asioihin ja antaisi jokaiselle mahdollisuuden ilmaista aiheesta äänestämällä mielipiteensä (koska niiden varassa politiikka vielä ikävä kyllä toimii..). Tähän tarvittaisiin yksinkertaisesti:

- internetsivusto ylläpitävä ryhmä
* päivittävät käsittelylistalla olevat asiat
* antavat kaikille puolueille mahdollisuuden tiivistää oma näkemyksensä sivuille
* päivittävät eri alojen asiantuntijoiden tiivistettyjä näkemyksiä aiheista
* päivittävät ajankohtaiset äänestystilastot kaikkien/äänensä antaneiden nähtäväksi

- jokaiselle kansalaiselle henkilökohtaiset "äänestystunnukset"
* palvelun voisi järjestää esim poliisi (tai muu osoitettu virasto), joka jakaa tunnukset ja ohjeistaa niiden käytössä

Palvelu voisi sisältää myös kansalaisaloitteiden mahdollisuuden. Kuka tahansa voisi ehdottaa uuden hankkeen tai lakimuutoksen käsittelyä. Tarpeeksi suuren kannatuksen saatua ehdotus voitaisiin viedä käsiteltäväksi. Addressimuotoiset kyselyt toimisivat myös henkilökohtaisten äänestystunnusten kautta, mikä estäisi samaan kyselyyn useasti vastaamisen.

Uskoisin tietoteknologian hyödyntämisen politiikassa aktivoivan kansalaisia kiinnostumaan omista asioistaan ja politiikasta yleensä. Näin saataisiin myös ruokittua järjestelmän kehittämisen innovatiivisuutta ja annettaisiin ihmisille tunne todellisista vaikutusmahdollisuuksista.

Eräs tämänkaltaisen järjestelmän puolestapuhuja poliittisella kentällä:
http://www.piraattipuolue.fi/

Planeetankäyttöopas - Ruoka

Planeetankäyttöopas


Olemme syntyneet hyvin harvinaislaatuiselle taivaankappaleelle. Maapallo on toistaiseksi ainoa elinkelpoiseksi tunnistettu planeetta koko modernin teknologian tehostaman näkökenttämme ulottuvissa. Maapallo tarjoaa täydelliset ja harmoniset olosuhteet kaikille täällä kehittyneille lajeille. Juliaanisen kalenterin 1900-luvulla alkoivat kuitenkin muutokset, jotka ovat johtaneet rikkaan eliöstön laajamittaisiin sukupuuttoihin ja luonnon tasapainon horjumiseen. Mistä tämä johtuu?

Perimmäinen syy on toki se, että valtavan potentiaalin saavuttanut ihmisrotu on alkanut toimimaan epärationaalisten arvojen pohjalta. Siitä voi olla montaa mieltä, mistä tämä taasen kumpuaa. Onko kyseessä ihmispsykologiaa tutkineiden vallanpitäjien epäonnistunut kontrollointiyritys, vai erilaisten näkemysten kamppailun lyhytnäköinen ja hedonistinen tulos? Oli syy mikä tahansa, vääristymä tulee korjata, jos haluamme säilyttää ainoan todellisen rikkauden, joka meillä on: elinkelpoinen ja monimuotoinen asuinplaneetta.

Individualismin nostettua päätään ihminen alkoi saada selkeämmän kuvan identiteetistään. Keitä olemme, minkälaisissa yhteiskunnallisissa rakenteissa elämme ja mistä mahdollisuudet elämän olemassaoloon kumpuavat? Kaikki nämä kysymykset alkoivat saada yhä tarkempia vastauksia. Ihmiset ovat ympäristöstään riippuvaisia ja ehdollistuvia, mutta silti melko omatahtoisia yksilöitä, jotka kykenivät yhdessä saavuttamaan jopa avaruuden muita taivaankappaleita. Vallanjano periytyi historiankirjoista aina nykypäivään asti joidenkin oppineiden keskuudessa. Koko maapallon väestöä ei ollut kuitenkaan helppoa hallita kehittymättömällä teknologialla, joten valtapyrkimyksiä omaavat pienet ryhmät tekivät kaikkensa hajottaakseen ihmiskunnan ja saadakseen omille valta-alueilleen yhteisen vihollisen. Pienten valtakeskittymien ryhmät koettivat hajottaa yhteisöllisyyden tunteen taistellessaan toisiaan vastaan ja onnistuivat siinä pelottavan hyvin. Yhteistyön sijaan saimme aikaiseksi vastakkainasettelua, oman pienen ryhmän edun aggressiivista ajamista ja henkilökohtaisen edun vaatimista seurauksista piittaamatta.

Tämäkään asia ei varmasti ole näin yksinkertainen. Vaadittaisiin todennäköisesti tuhansien historian ja psykologian ammattilaisten (en ole kumpaakaan) vuosien yhteistyö, jotta saataisiin selville edes murto-osa niistä syistä, jotka ovat rakentaneet ihmisten arvomaailman sellaiseksi, kuin se valtaosin tällä hetkellä on. Sen kuitenkin tiedämme kaikki, etteivät nykyiset toimintatapamme ja arvomme vastaa todellisuutta tai rakennu kestävälle pohjalle. Tarvitsemme tähän perustavanlaatuisen ja laajan muutoksen, joka voidaan saavuttaa vain yhteistyön kautta.

Blogista löytyy jo paljon nykyistä markkinataloutta ja rahapolitiikkaa, sekä niiden seurauksia kritisoivaa tekstiä. Siispä en palaa niihin nyt, mutta suosittelen ensin tutustumaan esimerkiksi ”Aktiivin perehdytysoppaaseen” osoitteessa http://dl.dropbox.com/u/4710236/Orientaatio-opas.pdf (uusinta versiota ei oltu vielä päivitetty, ilmestynee lähiaikoina), jos jotkin väitteet tuntuvat perustelemattomilta. Olen kuitenkin pyrkinyt miettimään asiat mahdollisimman pitkälle ja otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä.

Kirjoitin tämän lyhyen lehtisen tuomaan esille hyvin yksinkertaisia maailman toimintamekanismeja ja kuinka niitä voidaan käyttää rakentavasti tai tuhoisasti. Teemme suurimman osan teoistamme tiedostamatta toiminnan kokonaisvaltaisia seurauksia. Jos keskitymme siihen mitä teemme, mahdollistamme rationaalisemman ja rakentavamman toiminnan.




Elintarvikkeet:

Eräs perustavanlaatuisista ongelmistamme on elintarvikkeiden tuotanto ja jakelu.
Voittopohjaisessa järjestelmässä välinpitämättömyys luonnon pitkäkestoista kantokykyä kohtaan, sekä huonommassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö nähdään positiivisina asioina. Ne molemmat mahdollistavat kannustetun tavoitteen saavuttamista – eli pienen omistavan ryhmän taloudellisen aseman parantamista.
Olemme valjastaneet useat alueet lyhyen tähtäimen tuotantokeskuksiksi, miettimättä alueen elämää ylläpitävien mahdollisuuksien tasapainon säilyttämistä. Pellot viljellään geenimanipuloiduilla lajikkeilla, jotka tarvitsevat yleensä kasvaakseen:

1) Teollisia tuholais- ja rihmastomyrkkyjä sekä kemiallisia lannoitteita

2) Vedenkulutuksen nostamista moninkertaiseen määrään luontoon sopeutuneisiin lajikkeisiin nähden

3) Uudet siemenet joka vuosi, mikä kahlitsee köyhät viljelijät riippuvaisiksi monikansallisten suuryhtiöiden päähänpistoista

----------------------------------------------------------------------------------------

1) Teolliset myrkytysaineet ja lannoitteet.

Emme ole ilmeisesti vielä ymmärtäneet sitä, että maapallo toimii kuten yhtenäinen organismi, jonka kokonaishyvinvointi riippuu kaikkien sen osasten hyvinvoinnista. Purot, joet, sateet, lähteet, pohjavesionkalot ja merien virtaukset kierrättävät verisuonien tavoin elintärkeää vettä maapalloa ympäri ja ympäri. Sama vesi virtaa kaikkialla maapallolla nousten välillä ilmakehään ja sataen taas toiseen paikkaan. Kun laitamme mutaatioita ja syöpiä aiheuttavia myrkkyjä mihin tahansa tuotteeseen, myrkyt päätyvät ennemmin tai myöhemmin maapallon vedenkiertoon ja leviävät kaikkialle. Mitä suuremmissa määrissä tätä teemme, sen haitallisemmaksi seuraukset muodostuvat – kaikki elämä maapallolla on täysin riippuvaista puhtaasta vedestä!
Teollisten lannotteiden ongelma on siinä, ettei niiden anneta kiertää tasapainoisesti alueilla. Jo itsessään ympäristölle hyvin tuhoisat kemikaalitehtaat tuottavat tuhansien kilometrien päässä ravintorikkaita aineita, joita kuljetetaan viljelyalueille. Kemiantehtaat voitaisiin toki tehdä melko turvallisiksi ja puhtaiksi, mutta se karsisi yrityksen kilpailuasemaa rahamarkkinoilla, joten näin harvoin toimitaan.
Kun pellot pumpataan täyteen lannoitteita maksimaalisen sadon ja kasvunopeuden saavuttamiseksi, saadaan jälleen lyhyellä tähtäimellä hyviä tuloksia. Mitä ei kuitenkaan oteta huomioon ovat paikallisten vesistöjen rehevöityminen ja pintamaa-aineksen myrkyttyminen. Etenkin teollisissa lannoitteissa käytetään hyödyksi muiden teollisuudenalojen jätteitä. Sinkkiä, lyjyiä, arsenikkia, kadmiumia, polonium-210:aa kromia, nikkeliä sekä muita raskaita metalleja päätyy teollisten lannotteiden mukana maaperään. Nämä aineet ovat suurissa määrissä myrkyllisiä ja osa niistä imeytyy syömiimme elintarvikkeisiin vaarallina määrinä. Toistuva teollinen lannoitus myös hapattaa maan pinta-ainesta syöden sen kasvumahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä. Niin myrkylliset seokset, kuin hapan maa-aines huuhtoutuvat osin pohja- ja sadevesien kautta läheisiin vesialtaisiin heikentäen myös niiden elinoloja. Tämä saattaa johtaa kalakantojen harvenemiseen ja myrkyttymiseen - myös elintarvikkeina.
Aina nopein ja tehokkain vaihtoehto ei ole pitkällä tähtäimellä paras. Hyvin harkittu, mielellään orgaanisten lannoitteiden käyttö, peltojen ojitus vesistöjen säästämiseksi sekä maanparannuskasvien käyttö pitävät viljelyalueen puhtaana ja kasvukelpoisena pidempään, mikä johtaa suurempaan kokonaishyötyyn pitkällä aikatähtäimellä.


2) Niin teolliset kemikaalit, lyhytnäköinen maankäsittely, kuin vettä runsaasti nopeaan kasvuun käyttävät laboratoriomanipuloidut lajikkeet nostavat viljelyn vaatimaa vedenkulutusta. Maaperä pysyy hedelmällisenä ja hyvin kasvukelpoisena lähinnä mullan mikrobien ansiosta. Ne hajottavat kuollutta kasvimateriaalia, pitäen maaperän huokoisena ja veden sekä ravinteiden suhteen imukykyisenä. Kun maaperää kuitenkin hapatetaan ja myrkytetään jatkuvasti, myös kompostointia edesauttavat mirkobit kärsivät. Maaperän huokoisuus heikkenee ja tämä aiheuttaa ongelmia etenkin alueilla, jossa käytetään keinokastelua jo valmiiksi yli pohjavesien uusiutumistahdin. Maaperän kuivuminen johtuu useista modernin tehoviljelyn metodeista, joissa ei aina oteta huomioon alueen kasvukyvyn ylläpitoa tulevaisuudessa. Hyvin kosteilla alueilla maaperän kuivuminen ei ole ongelma, mutta niilläkin alueilla suuret määrät suoloja, sekä rehevöittäviä ja mutatoivia kemikaaleja päästetään valumaan ekosysteemeihin ja "planeetan verenkiertoon", mikä aiheuttaa laajamittaisia ongelmia elämän kiertokululle.

http://jeq.scijournals.org/cgi/content/abstract/33/3/806

3) Koska GM-lajikkeet ovat monikansallisten yhtiöiden uusi supertuottoisa bisnes, korporaatiot ovat ajoissa varmistaneet etulyöntiasemansa viljelijöihin nähden. Monet GM-lajikkeista on manipuloitu kantamaan vain hedelmättömiä siemeniä, tai olemaan kokonaan siemenettömiä. Tällä on osittain tekemistä kuluttajan miellyttämisen kannalta (siemenettömiä hedelmiä saattaa olla helpompaa syödä), mutta pääasiassa tällä tavoin koitetaan pitää viljelijät riippuvaisina geenitekniikkaa kehittävistä yhtiöistä. Kun omasta sadosta ei saa siemeniä ensi vuodeksi, joutuu uuden kalliin siemenerän ostamaan jälleen ensivuonna. Kun maaperä on myrkytetty kemikaaleilla, joihin vain GM-lajikkeet on muunneltu vastustuskykyisiksi, muiden lajikkeiden kasvattaminen saattaa käydä mahdottomaksi. Näin jo 1-2 vuoden gm-viljely saattaa pahimmillaan estää luontaisten lajikkeiden kasvamisen alueella ja viljelijät on saatu täysin riippuvaisiksi geenimanipuloituja kasvisiemeniä myyvistä yhtiöistä.

Haluan nostaa nämä argumentit esille, sillä vaikka geenimanipuloidut lajikkeet ovat joillain alueilla osoittautuneet tehokkaiksi, emme ensinnäkään tiedä niiden kaikkia vaikutuksia, esim. voiko arvaamattomia ominaisuuksia muuntogeenisistä kasveista siirtyä ympäristön bakteerien geenikantaan. Lisäksi gm-viljelmät teollisten kemikaalien kanssa ovat kuivattaneet paljon maa-alueita täysin viljelykelvottomiksi, kehitysmaiden viljelijöiden tulot ole ainakaan pitkällä tähtäimellä parantuneet ja useat elintärkeät pölyttäjäkannat ovat olleet huolestuttavassa laskussa myrkytysten yhteydessä. Luonnonmukainen viljely, jossa pienemmät vuosittaiset sadot hyväksytään, jotta maa pysyy hedelmällisenä ja viljelykelpoisena pidempään, tuottavat enemmän ja terveellisempää ravintoa pitkällä tähtäimellä. Lisäksi tuotamme jo maailmassa hyvin runsaasti ruokaa yli ihmiskunnan tarpeiden, emme ole vain vielä oppineet jakamaan sitä tasapuolisesti epätasa-arvoistavan talousjärjestelmän vuoksi. Arviolta lähes puolet (40-50%) kaikesta tuotetusta ruuasta menee hukkaan, pääosin ylitsepursuavissa länsimaissa.

http://cookingupastory.com/waste-why-is-so-much-food-wasted
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/7389351.stm

Olet vaikutusvaltaisempi kuin luulet!

Olen pohtinut pitkään yksittäisen ihmisen roolia tässä sukupolvien jatkumossa. Yksi seitsemästä miljardista tällä hetkellä, sadan vuoden päästä poissa. Mihin täällä muka yksittäisen ihmisen teot vaikuttavat?

Vaati paljon ajatustyötä päätyä siihen tulokseen, että jokaisen meidän tekemiset vaikuttavat paljon laajemmassa mittakaavassa, kuin voimme ikinä omilla aisteillamme havaita. Kaikki tekomme vaikuttavat itsemme lisäksi vuorovaikutuksessa oleviin ihmisiin, sekä heidän tulevaan toimintaansa. Haluaisin esittää pari pari esimerkkiä havainnollistamaan päätelmääni.

Kadulla kävellessäni voin tietoisesti tai tiedostamatta toimia tässä esimerkissä kahdella tavalla. Voin olla mahdollisesti itsestäni jossain määrin riippumattomasta syystä alakuloinen, vihainen, katkera tai kateellinen. Etuilen jonossa, heitän roskan maahan, tai sanon turhaan rumasti jollekin tuntemattomalle. Toimintani heijastuu kaikkiin sitä todistaviin henkilöihin. "Päivän on oltava huono, jos joku käyttäytyy tuolla tavalla". Tämä tiedostamaton ilmiö lähtee leviämään, kun etuilemani henkilö ärsyyntyy tekemisistäni. Hän jatkaa päiväänsä astetta ärtyneempänä ja tiedostamattaan jakaa tätä pahaa oloa muiden kanssaolijoidensa kesken. Hän saattaa itse etuille, äksyillä tai olla välinpitämätön muiden tunteista, koska miksi hänen pitäisi välittää? Hänetkin sivuutettiin, tai häntä loukattiin aikaisemmin. Näin hän saattaa haistattaa työtoverilleen, olla ylimielinen asiakaspalvelijalle tai muuta vastaavaa. Asiakaspalvelija hermostuu, kun asiakkaat vain aina kettuilevat ja tämä taas purkautuu tyhjästä syntyvänä riitana kotona parisuhteessa. Aluille panemani ikävä signaali kanssaeläjiäni kohtaan paisui satakertaiseksi minun ikinä sitä huomaamattani itse. Seuraavana päivänä ihmettelen, miksi kaupan kassan kanssa seurusteleva ystäväni on niin alakuloinen.

Mukavampi esimerkki:
Kävelen kadulla ja ilman mitään niin hyvääkään syytä hymyilen vastaantulijoille ja toivon mielessäni heille kaikkea hyvää. Maailman murheita pohtiva kotiäiti katsoo ihmetyksissään vilpitöntä hymyäni. Siitähän tuli ihan hyvä olo.. "Mitähän minä murehdinkaan", hän saattaa miettiä? Asiat eivät murehtimalla parane. Kaupassa käydessään nainen laittaa hymyn ja ystävällisen eleen eteenpäin. Ehkä yksi kymmenestä vastaantulevasta joille hymyilen laittaa hymyn eteenpäin. Näen satoja ihmisiä päivällä ja saan sanomatta mitään ainakin parikymmentä hieman paremmalle tuulelle. Vilpitön hymy saattaa saada lämpimän tunteen tai mukavan muistikuvan mieleen. Näiden avulla ihmisen on paljon helpompi keskittyä olemaan kiitollinen ja iloinen kaikesta, mitä heidän elämässään on. Hyvä mieli leviää eksponentiaalisesti joka kymmenennen sitä levittäessä eteenpäin taas sadoille. Ja taas sadat levittävät hymyn tuhansille. En itse näe mitä tekoni saa aikaiseksi, mutta se on jotain paljon suurempaa, kuin minkä voinkaan itse todistaa.
Seuraavana päivänä kun itseäni hieman harmittaa omat ongelmani, kaupan kassan kanssa seurusteleva ystäväni taputtaa minua olalle ja hymyillen rohkaisee. Hänellä on ollut eilen illalla ilmeisen mukava koti-ilta. Hän saa minut paremmalle mielelle.

Jokainen tekomme, jokainen pienen pieni ele kasvaa vuorovaikutussuhteiden myötä sata-, ellei tuhatkertaiseksi. Vaikka tuntisit itsesi pieneksi suuressa maailmassa, vaikutusvaltasi on huomattavasti suurempi, kuin uskot sen olevan.

Mutta entä "vahvat johtajat, jotka päättävät puolestamme"?. Ei ole vahvoja johtajia. Eivät he päätä mitään meidän puolestamme. Me itse annamme päätösvaltamme vapaaehtoisesti muille, koska emme tajua itse käyttää sitä. Me itse määräämme elämämme sisällön, mitä teemme ja meidän omat tekomme sekä ajatuksemme muokkaavat elämästämme sellaista, kuin se on. Ei ole johtajaa tai jumalaa, joka päättäisi sinun puolestasi mitään. Me kaikki itse muokkaamme oman kohtalomme ulospäin lähettämillämme signaaleilla ja omalla asennoitumisellamme olevaan. Kaikki hyvä olo on kaikkialla koko ajan. Me itse ryvemme omissa ajatuksissamme ja muistoissamme tehden itsestämme alakuloisia, kateellisia ja katkeria, kylväen negatiivisia tuntemuksiamme ympärillemme ja vahvistaen kokemaamme noidankehää. On pystyttävä päästämään itsestään irti ja hyväksyä itsensä osana paljon suurempaa kokonaisuutta.

Kaikki mitä teet itsesi vuoksi, kuolee sinun mukanasi. Ainoa mitä kenestäkään meistä jää jäljelle, on se mitä teemme muille. Meidän tekomme seuraukset jatkavat kiertämistään vielä pitkään sen jälkeen, kun olemme itse lähteneet.

Rakkautta kaikille!

Zeitgeist-liike

Rahajärjestelmässä voiton tekeminen nähdään palkintona. Se on vallannut niin politiikan, filosofian, kuin bisneksen kentät vahvasti. Mikä vain toimi voidaan perustella hyväksytysti taloudellisen voiton turvin.

Talouslaskelmissa ei kuitenkaan oteta huomioon ihmisten, eläinten tai ekosysteemien hyvinvointia, luonnon säilyvyyttä tai toimien pitkäaikaisia seurauksia.
Nyt talous perustuu sijoittajiin (omistajiin) joita täytyy miellyttää tekemällä voittoa keinolla millä hyvänsä. Talous voisi myös perustua yhteistyöhön, jossa organisaation jäsenet työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen suuremman kokonaisuuden eduksi.



Raha työkaluna:
Raha on nykyisenkaltaisen vaihtotalouden järjestelmässä erittäin laajasti käytetty työkalu. Se on muodostunut talouden kannalta välttämättömäksi osaseksi. Mutta minkä takia pankkitoiminta annetaan ulkopuolisten, yksityisten ja valmiiksi hyvin varakkaiden ja vaikutusvaltaisten yritysten käsiin? Miksi maksamme kaikista käyttämistämme työkaluista (rahasta) joka vuosi korkoa yksityisille tahoille? Kyseessä on kuitenkin vain kirjanpito, jonka voisi hoitaa varsin hyvin myös valtiollisella – tai jopa pienemmälläkin tasolla. Kuten entinen valtionsihteeri Sailas sanoi, ”lainaa ei tarvitse maksaa koskaan takaisin, kunhan maksamme korot ajallaan”. Mikä järki on maksaa korkoa työkalusta, jota voisimme hallinnoida itse? Rahan luominen itsessään ja hyödykkeisiin suhteutettavan tasapainon ylläpito ovat hyvin helppoja prosesseja.

Toinen esimerkki: yksityistetyt energialaitokset. Koska kaikki toiminta on täysin riippuvaista energialaitoksista, se antaa ikävän hyvän tilaisuuden hyödyntää ja ylilaskuttaa sähköstä. Tämän takia Suomessa energialaitokset ovat pääosion valtionomistuksessa, jotta tällainen monopoliaseman hyväksikäyttö vältettäisiin. Yksityisten yritysten tavoitteena on ainoastaan tehdä mahdollisimman paljon voittoa ja tekevät sitä kernaasti ollessaan kriittisessä asemassa. Laajemmassa omistuksessa (kuten valtiolliset) välttämättömät instituutiot voivat miettiä myös kokonaishyödyn lisäämistä ja käyttäjien etua. Tästä syystä toinen talouden kannalta toistaiseksi välttämätön elementti – pankkijärjestelmä – tulisi poistaa kokonaan, tai kansallistaa. Päädyttiin yksityiskohdissa ja käytännöissä sitten mihin tahansa, kansallispankin etuina ovat esim. mahdollisesti kerätyt korot voisi käyttää miljardöörien hupien sijaan kaikkia hyödyttäviin sosiaalisiin ohjelmiin, valtio ei joutuisi maksamaan satoja miljoonia(?) korkoja vuosittain ulkopuolisille ökyrikkaille, inflaatio olisi hallussa ja sen tilasta voitaisiin informoida kansalaisia etukäteen, korottomia lainoja olisi mahdollista myöntää pienyrityksille vakuuksia vastaan (tukien pienyritysten toimintaa), kansallisen pankin ensisijaisena tavoitteena ei olisi mahdollisimman suuren velkamäärän (rahamäärän) liikkeellesaanti, vaan talouden tasapainon ja tuloerojen tasaisena pitäminen. Kaupallisten pankkien bisnestä on pumpata mahdollisimman paljon velkaa liikkeelle, mikä johtaa nykyisen talouskriisin kaltaisiin tapahtumiin. Emmekä ole vielä nähneet edes murto-osaa talouskuplan puhkeamisen vaikutuksista, sillä päätimme korjata ongelman luomalla entisestään lisää korollista velkaa.

Rahatalous itsessään ajaa korruptoituneeseen käytökseen, sillä voiton tekeminen moraalin ja kokonaisuuden hyvinvoinnin kustannuksella katsotaan hyväksytyksi. Haluamme levittää tietoisuutta siitä, että meitä on jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat pystyneet muuttamaan väitetyn ”ihmisluontonsa” ahneet piirteet ja ovat valmiita rakentamaan uudenlaisiin arvoihin perustuvaa talousjärjestelmää sekä työskentelemään pyyteettömästi sen eteen.

Vaihtoehdot:
Emme halua tuputtaa kaikille täysin valmista tai kaavamaista mallia, vaan kyseenalaistaa nykyiset käytännöt. Haluamme levittää tietoa epäkohdista, jotta voimme yhteisvoimin ja paikallisilla tasoilla suunnitella uusia toimivampia ratkaisuja ongelmien hoitamiseksi. Meillä on toistaiseksi vielä pieni ryhmä ja pienet resurssit, mutta toimintaamme sisältyy tiedon levitystä (suomennosta, nettikirjojen ja dokumenttien jakoa), yhteistyökumppaneiden hakemista (eri kansalaisliikkeiden välinen tiedonvaihto ja yritysten toimintaperiaatteiden muokkausyritykset), kansalaisaktivismia ja –keskustelua eri organisaatioiden kanssa, ruokapiirien tukemista, vaihtopalvelukäytäntö (mahdollisuus pyytää palvelusta vastapalveluksen hinnalla ilman rahaa), tietokantojen kokoamista suurimpien korporaatioiden omistuksista ja toimista sekä toivottujen muutosten politiikkaan työntämistä . Yhteisö on vielä pieni, mutta ajatusten ja tiedon levitys ovat tärkeimmät tavoitteet toistaiseksi. Uskomme nykyisen tiedon valossa ja muutoksen pakon lähestyessä ihmisten olevan valmiita perusteelliseen arvojärjestyksen muutokseen, joka ottaisi talouskaavioiden lisäksi huomioon tekojen vaikutukset todellisuuteen.

Kun ymmärrys rahatalouden luomasta väistämättömästä korruptiosta ja sen vaihtoehdoista leviää, uskomme kaltaistemme pienten ja toivottavasti suurempienkin yhteisöjen aloittavan käytännön ratkaisuiden soveltamisen.

KELA korvaa

Kieroutuneen rahajärjestelmän luomat hinnoittelut ovat monessa muussakin asiassa järjettömiä, mutta ruoka on yksi hälyyttävimpiä esimerkkejä. Rasvainen, eläinten ja kehitysmaiden viljelijöiden vapauksia riistävä, lisäaineita täyteen pumpattu myrkyllinen moska on halvinta. Vastavuoroisesti luonnon kanssa tasapainossa tuotettu, viljelijän elinolosuhteet huomioon ottava, tuore, terveellinen ja myrkytön ruoka maksaa paljon.
Epäterveellinen ruoka luo niin psyykkistä kuin fyysistä pahoinvointia, terveyskustannuksia, epäreilua bisnestä sekä saasteita ympäristöön - mikä omalta osaltaan tuo valtavat kustannukset tulevaisuudessa. Ihmiset voivat huonosti huonon ravinnon takia, tarvitsevat kalliita hoitoja, lääkkeitä ja terapioita. Ympäristö, eläimet ja riistetyt köyhät työntekijät poljetaan surutta lyttyyn hetkellisten maksimaalisten voittojen perässä - järkyttävin kustannuksin. Esimerkkejä tällaista bisnestä pyörittävistä suuryhtiöistä ovat mm. Unilever, Nestle, Rainbow, Eldorado (vain muutamia mainitakseni).
Kun olet tehnyt "kuluttajan kannalta järkeviä ostopäätöksiä" - eli ostanut mahdollisimman paljon huonolaatuista kuraa - olet raiskannut ekosysteemien lisäksi omaa kehoasi ja psyykettäsi. Myrkyt ja monen käsittelyn kautta kulkeneet ravintoköyhät rasvasuolamössöt eivät saa sinua voimaan hyvin. No onneksi meillä on pahoinvointiisi tarjolla kasapäin vahvoja huumeita.. anteeksi, lääkkeitä! Jos tuntuu siltä, ettei yhteiskunta tai oma elämäsi oikein ole raiteillaan - saatat olla oikeassakin - mutta helpompi keino on turruttaa pääsi huumeilla! Nyt saat tehokkaita ja ajatuksia passivoivia huumeita oikein KELA-korvauksen kanssa lääkärisi avustuksella apteekista!
KELA ei tosin korvaa edes pienituloiselle ravintorikkaan, kestävästi tuotetun ja terveellisen ruuan saantia, mutta kuka sellaista nyt edes kaipaisi? Eihän fyysistä ja psyykkistä terveyttä ylläpitävää ravintoa lasketa lääkkeiksi.. ja miten kävis tuottoisan lääkebisneksen ilman teennäisesti luotuja elintasosairauksia?

Hyvä dokumentti:
http://sprword.com/videos/foodmatters

Nillitystä Euroopan Unionista

Uuden Maailmajärjestyksen nousuporras - EU

Säälitti suuresti viime "itsenäisyyspäivänä", kun suuret joukot luulivat juhlivansa itsenäistä Suomea. Itse mustiin pukeutuneena koitin hieman herättää keskustelua "itsenäisyyden" tilasta, mutta juhlatunnelmaiset ihmiset eivät oikein suostuneet miettimään asioita realistisesti keskellä karkeloita.

Paikallisella tasolla päätökset voidaan tehdä niin, että ne ovat mahdollisimman rakentavia ja kestäviä. Paikalliset tekevät päätökset, nämä päätösten seuraukset vaikuttavat asioista päättäviin ja siksi pohdinta tehdään huolella. Entäs kun olemme menossa kohti pienen eliitin maailmanhallitusta, jossa demokratia on hyvä vitsi ja tasa-arvo niin kaukana totuudesta, kuin mahdollista saavuttaa? EU on vain väliaskel kohti vielä suurempaa "demokratiaa", jonka todellisia johtajia ei tosin valita vaaleissa, niin kuin ei nyt USA:ssa tai EU:ssakaan.

Kun nämä vallanhimoiset palatseissa kasvaneet ja todellisuudentajunsa menettäneet psykopaatit siirtelevät pelinappuloitaan - anteeksi siis ihmisiä ja resursseja - omien voittojensa maksimoiminen ainoana motiivina, seuraukset eivät yksinkertaisesti ole kenenkään kannalta (paitsi sen 0,1% vallassa olevan joukon) millään lailla rakentavia. Olisi mukavaa jos ennen itsenäisyytensä puolesta niin kovasti taistelleen ja juhlineen Suomen kansa havahtuisi siihen tosiasiaan, ettei meillä ole enää minkään laista itsenäisyyttä ollut moneen vuoteen!

Lainsäädäntö, korkein oikeus ja toimivalta ovat kaikki siirtyneet kansainväliselle eliittiorganisaatiolle (EU), jonka päätösvallasta saamme päättää hyyyvin marginaalisen osan. 13/736 parlamentin edustajista (jotka siis käytännössä hyväksyvät tai hyväksyvät lobbauksen ja painostuksen jälkeen komission tekemät päätökset) valitaan Suomesta. Vaikka miljoonat suomalaiset löytäisivät keskuudestaan 13 täysin asioista samaa mieltä olevaa henkilöä ja ihmeen kautta kaikki heidät äänestettäisiin mepeiksi (hypoteettinen tilanne), emme silti saisi kuin 1,7% päätösvallasta parlamentissa, joka päättää mitä saamme ja mitä meidän tulee tehdä. Jos joku kutsuu tätä itsenäisyydeksi, niin juokoon kusta kiitos.

Jos haluamme välttyä kaiken päätösvaltamme menetykseltä, meidän tulee ihan oikeasti irrota EU:sta ja perustaa oma valuutta. Ei - tämä ei ole nationalistista kiihkoa kohti merkantilismia ja eristäytymistä. Mielestäni meidän ei tule antaa maamme tulla takapuoliraiskatuksi vallanjanoisten byrokraattien impulsiivisen ahneuden takia.
Ilman EU:ta voimme päättää omista asioistamme. Saamme säätää lakimme. Saamme päättää ulkopolitiikastamme. Saamme pitää korkeimmat oikeusasteet itsellämme sisäisissä asioissa. Saamme äänestää vielä vaaleissa, joilla saattaa olla vielä edes näennäinen vaikutus meitä koskevaan politiikkaan.

Entäs valuutta? Otamme jatkuvasti velkaa keskuspankeilta, jotka pyörittävät velkavankeuteen perustuvaa pankkikusetusta. Meillä ei ole omaa valuuttaa ja valuuttaa ei ole ylipäätään, ellei sitä lainata. Lainoilla on aina korko. Kuinka mielekästä onkaan lainata kaikki käytössämme oleva valuutta valmiiksi maailman rikkaimmille rahaa nyhtäviltä keskuspankeilta? Eikö valtionvelkaa voisi maksaa pois? Raimo Sailasta lainatakseni: "Ei velkaa tarvitse koskaan maksaa pois, kunhan korkotaseet ja lainan stabiilina pitäminen ovat kunnossa". Eli käytännössä maksamme jokaisesta sentistä taskuissamme korkoa ja lyhennyksiä valtiona, koska käytämme ulkopuolisen instituution luomaa rahaa. Jos meillä olisi oma valtion pankki, voisimme vaikka jatkaa tätä samaa järjettömyyttä, mutta korkoihin uppoavat sadat miljoonat voitaisiin valtion pankin kautta käyttää yhteiskunnan toimintaa edistäviin toimenpiteisiin. Nyt tilanne on varsin toinen, kun korkorahat valuvat ulkomaisten miljardöörien tileille.

Itsenäisyydestä luopuminen, kusetetuksi tuleminen ja kansainvälisten vedättäjien kupattavana huorana toimiminen ovat vapaaehtoisia valintoja. Olisiko aika herätä, ennen kuin siirrämme korviimme asti ulottuvat velat jälkipolvien niskoille?

Talousdemokratiaa

En ole järin suuri nykyisen rahajärjestelmän kannattaja. Mielestäni se on läpikieroutunut, korrupotitunut, passivoiva ja moraaliton.
Kaikkien valtioiden talous on pakotettu pyörimään kansainvälisten suurpankkien lainarahalla, joka väistämättä vie järkyttäviä summia rahaa välistä suoraan pankkiireille. Näin ollen me, kuten kaikki muutkin, tekevät töitä ja maksavat kuluja, joista suuri osa lopulta päätyy aina maailman rikkaimpien pelaajien taskuun. Mielestäni olemme liian hyvin koulutettu ja hyvin toimeentuleva kansa nielemään tälläistä kusetusta.
Suomeen olisi syytä perustaa kansallispankki (ja mielellään jälleen oma valuutta irti EU:sta). Kansalaiset osakkaina se antaisi pienikorollisia lainoja infrastruktuurin, yrittäjyyden ja teollisuuden ylläpitoon. Korkorahat suunnattaisiin valtion menoihin, osinkoina kaikille kansalaisille, tai yrittäjän joutuessa taloudelliseen ahndinkoon, ainakin osa koroista olisi mahdollista antaa anteeksi.
Lisäksi demokratian demokraattisuutta voisi lisätä huomattavasti pienellä ja yksinkertaisella kehitysaskeleella. Veroa maksava kansalainen saisi päättää itse mihin puolet hänen verorahoistaan menee. Veroilmoituksen yhteydessä saisi laittaa %-yksiköissä kuinka paljon haluaa omasta osastaan sijoitettavan mihinkin yhteiskunnan osa-alueen pyörittämiseen. Terveydenhoito, koulutus, maanpuolustus, infrastruktuuri jne. yksityiskohtaisesti eriteltyinä. Vaihtoehtoisesti voisi jättää käyttämättä tämän mahdollisuuden ja antaa koko veropotin poliitikkojen käsiteltäväksi. Ensin asiantuntijavaliokunnat suuntaisivat puolet (plus vapaaehtoisesti päättämättä jätetyt) verorahoista välttämättömiin yhteiskunnan toimiin. Sen jälkeen kansalaisten päättämät osuudet lisättäisiin näihin laskelmiin.
Sitten tulokset julistettaisiin julkisiksi, katsottaisiin miten käy, keskusteltaisiin nykytilanteen toimivuudesta ja tasapainoitettaisiin suhteita viimeistään seuraavan veroilmoituksen yhteydessä, hätätilanteessa aikaisemmin.

Kansallispankista ja maailman nykyisistä taloudellisista epäkohdista loistava blogi:
[url]http://talousdemokratia.blogspot.com/[/url]